Katoamisen tunne alkaa tuntua uudella tavalla voimakkaana kahdeksannen kuukauden alussa. Se ei ole epämukava tunne. Välillä nainen makoilee sängyllä, tuijottelee kattoon ja tunnustelee, onko katoamisen tunne jollain tavalla inhottava tai ahdistava, mutta hän ei löydä itsestään sellaisia tuntemuksia. Vain jonkinlaista välinpitämätöntä keveyttä, mikä on oikeastaan virkistävää kaiken sen fyysisen painon rinnalla.
Sanni Vaarnilan novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia tarjoaa monenlaisia kurkistuksia ihmisten mielenmaisemiin ja erilaisiin – niin konkreettisiin kuin mielensisäisiin – tiloihin, joissa me tässä maailmanajassa saatamme liikkua. Novelleja yhdistää erityinen tunnelma, joka saa milloin kiinnostumaan, milloin innostumaan, joskus myös yllättymään.
Kokoelman avaa niminovelli Kaapissa on joku. Sen päähenkilö herra Ishikawa alkaa epäillä, että kodissa olevassa kaapissa on jotain outoa. Onko siellä vai joku? Vai onko sittenkin niin, että jonkun pitäisi olla siellä?
Sattumalattiassa ollaan talossa, jossa täydellisen neliön muodostava shakkiruutumainen lattia. Jännittävä sattuma, joka ehkä aiheuttaa sen, että sattumia tulee muitakin.
Eikä yksikään palannut / kuusi pientä ateriaa on oikeastaan useamman novellin kokoelma. Se kertoo ystävyksistä, joiden ystävyys ei ehkä sittenkään ole sellainen, miltä se saattaa vaikuttaa. Pinnan alla kytee, ja novellin eri osien kautta avautuu näkymiä eri näkökulmiin ja vähitellen myös siihen, mitä kaikkea pinnan alla piileekään. Kiehtovaa novellikokonaisuudessa on paitsi se, minkälaisia ystävyyssuhteita kertomuksista rakentuu, myös se, minkälaisia merkityksiä eri tilat antavat ystävyyksille. Pidin tästä kokonaisuudesta suuresti, mutta jonkin verran häiriinnyin ystävien kovin samanlaisista nimistä – Vilma, Ilma, Valma, Halma, Hilma ja Alma. En oikein saanut selvää, miksi nimien piti olla niin samankaltaisia.
Novellissa Saarelaiset säntillinen Ritvaliisa on ahdistunut. Kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus lähteä kesätöihin saareen, on päätös lopulta helppo, vaikka rutiinit rikkoutuvat. Onhan luvassa kuitenkin rauhaa ja turvaa, ja niitä molempia Ritvaliisa totisesti tarvitsee. Ehkäpä hän tarvitsee myös maisemanvaihdosta päästäkseen selville siitä, mitä hän lopulta haluaa.
Hän putoaa keskelle itseään ja siellä on aivan tyyntä.
Rakastaja käynnistyy Spice Girls -henkisistä juhlista, joissa Emma tapaa Einon. Jokin loksahtaa kohdalleen, vaikkei sitten kuitenkaan kaiketi riittävästi. Lopulta taitaa olla hyvä juuri niin.
Novellissa Nainen joka ei synnyttänyt on raskaana oleva nainen, joka ei enää kykene sitomaan kengännauhojaan ja käyttää sen vuoksi Reino-tossuja. Synnytystä ei vain kuulu tapahtuvaksi, ja nainen alkaa vähitellen epäillä vauvanodotuksen olevan huijausta. Mutta kun asiat viimein etenevät, avautuu uusien mahdollisuuksien avaruus.
Lars huomaa äkkiä, ettei olekaan enää näkymätön novellissa Eräänä päivänä hän herää. Seuraa tutkimusmatka siihen, mitä näkyväksi tuleminen oikeastaan voi tarkoittaa suhteessa niin itseen kuin myös muihin.
Kokoelman päättää monologi Tämä on nyt ihan oikeasti minä. Siinä minä puhuu entisille ystävilleen. Eritoten eräs Satu on hänen sanojensa kohde ja kenties myös hän, jolla oli lopulta käänteentekevä vaikutus novellin minään.
Kaapissa on joku ja muita kertomuksia on kiehtova kokoelma kertomuksia sopivasti vinksallaan olevine maailmoineen. Jokainen novelli avaa – usein varsin vähäisinkin sanoin – kokonaisen maiseman, johon mahtuu eri tavoin rikkinäisiä ja samalla ehyitä hahmoja. Erityisen kiehtovia ovat kysymykset henkilöhahmojen mielenmaisemista ja minuuksista, jotka eivät välttämättä ole aivan selviä henkilöille itselleenkään.
Kokoelma on lukijalleen varsinainen aarreaitta, jossa riittää tutkittavaa ja mietittävää. Erityisesti ihmismielen kiemuroista kiinnostuneelle novellit tarjoavat paljon pohdinta-aineksia.
Kiitos kirjailijalle lukukappaleesta!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.