Kun herään, on äidin syntymäpäivä, mutta en muista montako vuotta hän täyttää. Olen nukkunut hyvin. En ole nähnyt unta Doriksesta enkä Yrjöstä. Herään omaan nauruuni. Sitten muistan. Äiti täyttää tänään 110.
Glory Days – ovatko sellaiset päivät vain muistoissa, kun romaanin päähenkilö matkaa taksissa äitinsä syntymäpäiville, Glory Days -nimiseen hoitokotiin, joka on saamassa lapun luukulle? Ainakin muistoja on paljon, sillä Peter Sandströmin romaanissa ei matkusteta vain paikasta toiseen vaan myös ajassa taaksepäin: päähenkilö kertaa elämäänsä ja suhdetta läheisiinsä, vaimoonsa ja lapsiinsa, mutta myös lukuisiin naisiin, joista hän käyttää nimitystä schwester. Naisiakin on ollut ilmeisen paljon.
Glory Days ei ole erityisen juonivetoinen romaani vaan ennemminkin kokoelma erinäisiä muistoja ja kohtauksia elämän varrelta. Osa sijoittuu lapsuuteen, osa selvästi myöhemmälle ajalle, ja lähes kaikkea ympäröi jonkinlainen erityisyys, jopa mystisyys.
Ajoittain nautin kerronnallisesta taituroinnista; siitä miten miehen lapsuudenmuistoista tulee värikkäitä ja hehkuvia. Mutta ajoittain olen enemmänkin hämmentynyt kuin ihastunut, enkä oikein koe tavoittavani odottamaani lumoa tästä osittain omaelämäkerrallisesta teoksesta. Vika lienee tässä lukijassa, ei niinkään vinkeälle kierteelle taittuvassa romaanissa.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.