Nyt hän nukkui. Tai ei hän nukkunut, vaan oikeasti hän oli sammunut. Hän makasi tummanharmaa puku päällään hieman vinossa valkoisten tyynyjen ja paksun peiton päällä. Pitkän miehen nilkat roikkuivat sängyn reunan yli. Pää retkotti tyynyllä niin, että leuka oli noussut korkealle. Takaraivo oli painunut hieman tyynyn reunan yli ja antoi päälle tilaa pudota anatomisesti parempaan asentoon. Se oli myös hyvä asia. Hänen ilmatiensä pysyisivät hyvin auki eikä kieli painuisi tukkimaan hengitysteitä. Silti huone täyttyi säännöllisistä korahduksenomaisista äänistä, ja mietin kuumeisesti mitä minun pitäisi tehdä. Kukaan ei ollut kokouksesta onneksi kysellyt hänen peräänsä eikä seuralaisillakaan ollut merkittyä ohjelmaa.
Suomalaisten alkoholinkäyttö on muuttunut viime vuosina aiempaa maltillisemmaksi. Silti yhä edelleen olemme kansaa, jota vaivaa alkoholin ongelmakäyttö. THL:n reilu vuosi sitten julkaistun Näin Suomi juo -raportin mukaan monenlaisia riskejä aiheuttava juominen on yhä yleistä: ”Miehistä 13 prosenttia ja naisista kahdeksan prosenttia käyttää alkoholia siinä määrin, että heillä on kohonnut pitkäaikaisten terveyshaittojen riski.”
Minulla on sellainen tuntuma, että yhä edelleen me suomalaiset liitämme alkoholin ongelmakäytön ihmisiin, joista juomisen haitat näkyvät. Jos jopa päivittäinen ”tissuttelu” ja jokaviikonloppuinen runsaampi juominen ei estä töiden tekemistä, on homma hallussa – ainakin juojan itsensä mielestä. THL:n raportinkaan mukaan riskikäyttäjät eivät useinkaan tiedosta omaa tilaansa vaan pitävät itseään kohtuukäyttäjinä.
Kirjailija ja toimittaja Johanna Aatsalo rakastui – alkuun sitä tajuamattaan – mieheen, jonka alkoholinkäyttö oli jo päässyt todella ongelmalliseksi. Hän rakastui ”ihanaan, huumorintajuiseen, komeaan ja älykkääseen mieheen, Jiihin” – ja alkoholistiin. 2784 päivää kertoo ajasta, jonka Aatsalo vietti laajasti verkostoituneen ja urheilupiireissä tunnetun Jiin kanssa. Kertomuksessa aaltoilevat ihailu, rakkaus, luottamus, epäluottamus, toivo, epätoivo, tulevaisuudenusko, pettymys, huoli ja pelko. Elämä vakavasti alkoholisoituneen miehen kanssa näyttää vuoristoradalta, jonka vauhti vain kiihtyy, vaikka toinen osapuoli yrittää painaa jarrua.
Oikeastaan jarrukahvaan yrittävät tarttua molemmat. Jii tiedostaa kyllä ainakin omalla tavallaan ongelmansa, hänelle haetaan ja hän saa apua. Mutta sairauden ote on vahva.
2784 päivää on ravisteleva kuvaus parisuhteesta, jota alkoholismi runtelee. Teoksella on myös yhteiskunnallista merkitystä, sillä se muistuttaa siitä, miten tärkeää olisi kyetä puuttumaan ongelmiin jo ennen kuin ne eskaloituvat. Kärjistyneet ongelmat haavoittavat väistämättä monia sairastuneesta läheisiin, ja hinta voi olla kohtuuttoman suuri. Ehkä olisikin hyvä päästä lukemaan myös siitä, miten vähitellen alkoholi hivuttautuu kiinteäksi osaksi elämää ja on ongelma jo siinä vaiheessa, kun juomisesta ei (vielä) seuraa viikon ryyppyputkea poissa kotoa ja työpaikalta.
Toimittajana tunnetuksi tullut Aatsalo kertoo vuosien ajanjaksosta yksityiskohtaisesti ja koskettavasti. Hieman minua häiritsi sanatoisto, jota olisi voinut karsia. Toisaalta on ymmärrettävää, että raskaan turbulenssin kuvaaminen on ollut varmasti vaativa matka menneeseen.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 13. Kirjassa on syntymäpäivät.
Luin Johanna Aatsalon Paljastuksen Lahden dopinkärystä. Hänhän kirjoittaa tapahtumista todella tarkasti ja luulen, etten erityisesti halua lukea sellaista kuvausta alkoholismista. Olen lukenut lehtijutun, jossa Johanna kertoo riittävät tiedonjyvät, jotta miehen identiteetti selviää ja sen koen epäreiluna.
VastaaPoistaAlkoholismi on kaamea tauti. Minulla on siitä sen verran lähisuvussa kokemusta, että olen ollut hyvin nuoresta asti humalajuomiselle hyvin allerginen. Edelleenkään en siedä kenenkään humaltumista, sössöttämistä saati sammumista. Kirjan tarinan perusteella rakkaus on ollut rajua ja tuntosarvet turtia. Kaamea tilanne.
Luin Kalle Lähteen alkoholismikuvaukset Happotesti ja Loppuluisu. Hän kirjoitti vakavasta asiasta huumoria tihkuen, mutta molemmat kirjat olivat minulle todellisia silmienavaajia alkoholismista. En ollut tajunnut, että riippuvuus on niin suurta.
Toisaalta Aatsalon kirja on varmasti loistavaa luettavaa heille, jotka ovat samassa tilanteessa. Vielä parempaa niille, jotka kirjan avulla voivat tunnistaa alkoholismin piirteet ihastuksessaan ja viheltää pelin poikki ennen sitoutumista tai alttaria.
Varmasti mielenkiintoinen teos. Käytän itse alkoholia hyvin vähän, jos ollenkaan, ja minun onkin aina ollut vaikea ymmärtää suomalaista alkoholikeskustelua. Alkoholinkäyttö, rankkakin, tuntuu olevan jonkinlainen kansalaisoikeus, jopa velvollisuus, mutta jos lipsahdat kaltevalta pinnalta näkyvän alkoholismin puolelle, sinusta tulee hylkiö. Erityisesti keskusteluista tuntuu puuttuvan alkoholismin läheisten näkökulma - alkoholin haitat eivät koske vain holistia itseään vaan mitä suuremmassa määrin läheisiä, ja mikä surullisinta, lapsia. Siksi pidän tätä puheenvuoroa erittäin tervetulleena ja tärkeänä.
VastaaPoista