Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa?
Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla.
Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, kun Julian äiti kertoo ventovieraalle tarinaa Julian lapsuudesta. Juliaa tarinointi loukkaa – hän ei halua lapsuudestaan kerrottavan kertomuksia ikään kuin kaikki olisi tavallista ja hyvin. Voiko perheestä, jossa on ollut seksuaaliväkivaltaa, kertoa tavanomaiselta vaikuttavaa tarinaa?
Etelänlomalta siirrytään kesään 1990, kun Julia on vielä pian koulunsa aloittava lapsi ja odottaa äitiään tienristeyksessä. Hän varmistaa aikaa Leijona-kellostaan ja odottaa äitiään, joka ajaa työkseen taksia. Välillä Julia istuu taksissa yhtä aikaa asiakkaiden kanssa, onhan taksin ajaminen työ, johon voi sovittaa lapsen mukaan. Tuo kesä avaa lukijalle Julian maailmaa, johon kuuluvat äidin lisäksi äidin sisarukset ja vanhemmat sekä eräs kartano. Isä on jossain taustalla.
Taustalla isä on myös kesällä 1999, kun Julia hakee irtiottoa lapsuudesta kohti aikuisuutta. Irtiotto on varsin raju, kun alaikäinen nuori matkaa itseään vanhemman miehen kanssa Pariisiin. Mutta kun matka mutkistuu, saapuu äiti paikalle.
Romaanin viimeisessä osassa palataan nykyaikaan ja etelänloman jälkimaininkeihin. Julia puntaroi suhdettaan äitiinsä itsekin äitinä, taustallaan kaikki koettu traumoineen. Terapeutti muistuttaa, että laki ei velvoita pitämään yhteyttä vanhempaan. Mutta mitä Julia haluaa? Entä Julian tyttäret, onko heillä oikeus saada säilyttää yhteys "pikku mummiinsa"?
Kerro minulle äidistäsi on kokoaan suurempi romaani, joka jättää paljon ajatuksia jälkeensä. Se saa miettimään, minkälaista tarinaa me kerromme ja kuka tarinamme kulloinkin omistaa. Se saa pohtimaan naisen asemaa ja suvun voimaa, anteeksiantoa ja elämää ylipäätään, se kun voi olla niin monenlaista, arvaamatontakin.
Ihastelen sitä, miten tiiviisti ja samalla ilmavasti voi kertoa tarinan, jossa on kokonaisia henkilöitä ja kiehtovia yksityiskohtia. Trauma ei väritä kaikkea mustaksi vaan on osa elämää, jota eletään ja jota kuvataan niin, että kokonaisuus koskettaa.
Ohhoo, tämäkin on minulta mennyt ohi. Tai itse asiassa juuri tänään eräässä keskustelussa kuulin kirjasta ensi kertaa. Vuosiluvuista päättelen, että kirjan päähenkilö on hyvin samanikäinen kanssani, mutta siihen yhtäläisyydet taitavat jäädäkin. Ajankuvamielessä kuitenkin kiinnostaa. Luen muuten parhaillaan Satu Laatikaisen Hyvästi itää, siinäkin vaikea äitisuhde keskiössä.
VastaaPoista