Kirjakaapin kummitus

Potkukelkkailijan tie kulki huurteisten mantujen poikki. Tien päässä näkyi hänen kotinsa, entinen pappilarakennus, myöhempi keksijä Hyyryn talo. Pakkasen kuorruttamat omenapuut välkehtivät pytingin ympärillä. Asumus oli talvimaisemassa kuin soma piparkakkutalo, jonka etupihalla oli ulkosauna, autotalli ja pari vanhaa aittaa. Hänen kotinsa tarjosi sijaa myös muille, se oli majatalo Omenalehto. Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa Into 2025 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 6 t Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa  avaa uuden, romanttisen Kaunisjärvi-sarjan. Kaunisjärvi on viehättävä maaseutukylä, jossa on tilaa unelmille. Omenalehdon majataloa Kaunisjärvellä pyörittää Lila Kajo. Lila on menettänyt puolisonsa muutamia vuosia aiemmin, ja ehkä nyt alkaa viimein olla tilaa uudelle rakkaudelle. Majatalossa elämää riittää, kun asukkaat vaihtuvat, ja heidän joukostaan luonnollisesti löytyy myös majatalon emäntää tavalla tai toisella kiinnostavi...

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole. Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita Otava 2023 kannen suunnittelu Piia Aho 204 sivua Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän , jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa. En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea...

Maija Kajannon viisiosainen Kahvila Koivu -sarja tuli päätökseensä Sitruunakevään  ja Kardemummajoulun  myötä. Aiemmat osat – Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy – viehättivät siinä määrin, että päätin ottaa kuunteluun loputkin. Alkuvuoteen kertomukset sopivat hyvin, vaikka kevät on vasta tulossa ja joulu juuri mennyt. ********** Krisse hymyili itsekseen, kun he kävelivät tontin poikki autolle. Kroatiasta lähdöstä tuntui olevan pitkä aika ja kevät tuntui vyöryvän eteen täynnä uusia juttuja ja mahdollisuuksia. Saunakammari ja uusi koti. Ehkäpä tilanne kahvilallakaan ei ollut niin paha kuin hän pelkäsi? Pienen hetken kaikki tuntui olevan mahdollista. Maija Kajanto: Sitruunakevät WSOY 2024  kansi Kaisu Sandberg äänikirjan lukija Kati Tammensola kesto 7 t 17 min Tiesin etukäteen, että Sitruunakevät  olisi osin surullinen romaani, ja paljolti sen vuoksi jätin sen sivuun viime keväänä, kun teos ilmestyi. Nyt kuitenkin tuntui, että aika olisi sopiva, ja niin oli...

Edellisenä päivänä Lachlan oli palannut kiertelemästä kartanon tiluksia niin myöhään, että häneltä oli mennyt ohi koko Rillan yllättävään ilmestymiseen liittyvä tohina. Hänen puhelimensa oli ollut kuuluvuusalueen ulkopuolella, kun perheen ryhmächattiin oli kilahtanut Charlotten viesti, jossa kerrottiin, että tämä oli törmännyt Rillaan ja ottanut hänet mukaansa kartanolle kahville. Sitä oli seurannut viesti Bethiltä, jossa tämä pahoitteli, ettei päässyt tulemaan. Lachlan arveli, että Polly oli tapansa mukaan ollut joutilaana, sillä tämä oli puhkunut intoa Lachlanin palatessa myöhemmin iltapäivällä kotiin. Uuden ihmisen ilmestyminen Applemoreen oli iso juttu, ja Rilla oli selvästi tehnyt Pollyyn vaikutuksen. Lachlan oli esittänyt välinpitämätöntä, ollut viileä ja lyhytsanainen – mutta mielessään hän oli käynyt uudelleen ja uudelleen läpi sitä hetkeä, jolloin Rilla oli seisonut Applemoren mökin lukitulla ovella väsyneenä, vihaisena ja vielä sievempänä kuin hän muisti. Vaikka ei hänen kyll...

Tumma farmari oli pysäköinyt leipomon takapihalle. Auton sisävalo syttyi oven avautuessa. Ulos astunut hahmo käveli leipomon ovelle. Kaikki auton lamput vilkuttivat pari kertaa, kun ovet lukkiutuivat hahmon perässä. Anders. Pian Sigrid näki valojen syttyvän sisällä rakennuksessa. Kotoisa kajo. Hän pystyi kuvittelemaan, miten Anders laittoi taikinan nousemaan. Täsmälleen sopivan lämpöistä vettä ja maitoa. Hiivaa. Suolaa. Siirappia. Hunajaa tarkasti valitulta viljelijältä, jonka mehiläiset hakivat mettä suon kukkasista, suopursuista ja myrteistä. Monen eri viljalajin jauhot seulottiin valtavaan rosteritiinuun. Ja puolukkaa. Totta kai Anders leipoisi suosittua Westin-limppua, joka pysyi tuoreena ja mehukkaana monta päivää. Paljon aikaa luonnossa viettäville ihmisille ei mikään muu leipä kelvannut. Viipale Westin-limppua, päälle maksapasteijaa ja juustoa. Siitä oli tullut klassikko. Jotkut laittoivat kyllä mieluummin falumakkaraa leipänsä päälle – oli siis olemassa kaksi koulukuntaa –, mut...

Annika Wellingin ihastuttava lastenkirjakaksikko kertoo Biegga-nimisestä huskysta, joka saa suuria tehtäviä hoitaakseen. Avukseen nuori koira saa erilaisia metsäneläjiä, kuten puheliaan kuukkelin Säteen ja taikahuilua soittavan Leidi Pohjoisen. Kaikki hahmot eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on erilaisia taruolentoja, ja Biegga-kirjat tarjoavatkin mukavia satumaisia lukutuokioita niin lapsille kuin aikuisille. Biegga päätti etsiä Säteen kuvaileman nuoren ketun, joten kuukkeli selässään hän jatkoi matkaansa metsän halki. Aamun valjetessa, Kaamos-Ukon raottaessa pimeän peitteen kulmaa, hanki heidän ympärillään muuttui hetkessä kimmeltäväksi timanttimereksi. Lopulta metsän raja häämötti näköpiirissä. Tunturin paljaat lumiposket kurkistelivat ylväinä puunrunkojen takaa. Annika Welling: Biegga Tuliketun jäljillä Sininen Jättiläinen 2023 kuvitus  Aino Kännö 74 sivua Ensimmäisessä Biegga-kirjassa husky saa tehtäväkseen selvittää, miten revontulet syntyvät. Tarina kertoo, että...