Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä korkeakoulun sisäpihalta kuului äänekästä puheensorinaa. Ylioppilas Hugo Vaara ihmetteli, miksi saksalaiset opiskelijat muodostivat kunniakujan jollekulle tulijalle. Kuka mahtoi olla niin tähdellinen, joku arvovaltainen opettajako?
Terhi Rannelan Niin kuin muutkin herrat -romaanin päähenkilö on kiinnostava: hän on Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri Agnes Sjöberg, todellinen edelläkävijä Pohjanmaan lakeuksilta. Agnes Sjöberg aloittaa vuonna 1911 eläinlääkäriopinnot Dresdenissä ja herättää samalla suuresti huomiota. Onhan Agnes ensimmäinen nainen, joka aloittaa opinnot valmistuakseen eläinlääkäriksi.
Kaikki eivät edelläkävijyyteen suhtaudu suopeasti, sen Agnes saa kokea niin opiskeluvuosiensa aikana kuin myöhemminkin työelämässä. Mutta Agnes ei varsinaisesti piittaa muiden mielipiteistä, vaikka epäoikeudenmukaisuus ajoittain tuskastuttaa – ja syystäkin. Agnes Sjöberg tietää, mitä haluaa, eikä hän anna tunkkaisten näkemysten estää itseään.
Romaani on rakenteeltaan episodimainen. Näkökulmat vaihtelevat, ja kiinnostavaa on, että Agnes ei ole romaanin minäkertoja vaan häntä kuvataan monin eri silmin, ikään kuin sivusta. Ratkaisu on oikein onnistunut, ja pidän paljon esimerkiksi siitä, että ääneen pääsee muiden muassa sika.
Niin kuin muutkin herrat on fiktiivinen romaani todellisesta henkilöstä. Vaikka usein niin sanottu biofiktio on saanut minut hieman nikottelemaan, tämän teoksen kohdalla niin ei käy. Kerrontaratkaisu palvelee kokonaisuutta erittäin hyvin ja säilyttää sopivan etäisyyden todelliseen henkilöön. Mainiota!
Pidän paljon myös Terhi Rannelan tyylistä. Kieli on elävää ja sopivassa määrin kuvaamaansa aikaan sopivaa. Lisäksi aihe on hurjan kiinnostava: en ole ennen romaanin lukemista tiennyt mitään Agnes Sjöbergistä enkä varsinkaan siitä, minkälainen eläinlääketieteen uranuurtaja meillä Suomessa on elänyt.
Olipa tosi kiinnostavaa lukea Agneksen elämästä. Jonkin verran yskähtelin lukiessa, olikohan se siinä vaiheessa, kun kertojana toimi eläin...
VastaaPoistaOn se vaan ollut vaikeaa toimia tienraivaajana muille naiseläinlääkäreille miehisellä alalla.
Rannelan jälkisanoja lukiessani mietin, miten lopulta lyhyessä ajassa epätavallisesta on tullut hyvinkin tavallista. Tienraivaajia tarvitaan ja hyvä, että heitä myös nostetaan kirjallisuudessa esille.
PoistaTämä odottaakin jo kirjastolainojen pinossa! Tosi kiinnostava henkilö ja sitä kautta aihekin 😊
VastaaPoistaTämäpä kiinnostavaa. Olen törmännyt Sjöbergiin jossakin aiemmin. Joku, en muista enää kuka, kertoi olevansa etäistä sukua. Niin tai näin, varmasti todella mielenkiintoinen elämäntarina ja hyvä kuulla, että kerrontakin toimii.
VastaaPoistaOlen pitänyt Rannelan tyylistä edellisissä, Frau ja Kiivaat, joten tämäkin on listallani. Vierastan noita erikoisia kertojavalintoja, ehkä -pinosta putosi pois dekkari kun kuulin että yksi kertojista on huvipuiston laite... perhoset pääsivät hetkellisesti ääneen keväällä kuuntelemassani romaanissa. Mitähän tuohon aikaan elänyt päähenkilö itse olisi siitä ajatellut, että sika kertoo hänestä? Vai olisiko hän eläinlääkärinä ollut sitä mieltä, että go for it! 😅
VastaaPoista