Siirry pääsisältöön

Pirkko Soininen: Kipulintu

Kun Maila kirjoittaa, hänen on hyvä olla, silloin hän on eniten oma itsensä, kokonainen. Kun hän kirjoittaa, hän voi käsitellä surullisia asioita, hän voi pyrkiä ymmärtämään niitä, hän voi muokata niitä, hän voi tutkia niitä, hän voi haudata ne. Mitä enemmän hän kirjoittaa, sitä enemmän myös tapahtuu, kirjoittaminen kasvaa hänen sisällään, se voimistuu ja alkaa muokata häntä myös ihmisenä. 

Pirkko Soininen: Kipulintu
WSOY 2023
kansi Martti Ruokonen
181 sivua

Pirkko Soinisen Kipulintu kertoo runoilija Maila Pylkkösestä (1931–1986), joka ei suoraan sanottuna ollut minulle entuudestaan tuttu runoilija. Kipulintu tekee hänet tutummaksi ja avaa runoilijan traagista elämää, kuvaa äitiyttä ja taiteilijuutta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen.

Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, hänen minuutensa, hänen tilansa, johon hän solahtaa vaivattomasti. Se on lahja ja välttämättömyys.

Siinä, että kirjoitetaan fiktiota todellisesta henkilöstä, on luonnollisesti haasteensa. Pidän kuitenkin tässä romaanissa siitä, että siinä säilytetään sopivanlainen etäisyys: vaikka varhain menehtyneen Maila Pylkkösen elämässä on draamaa mielenterveyshaasteista menetyksiin, tragedioita ei ainakaan paisutella vaan romaaniin päähenkilöön suhtaudutaan kauniisti, ymmärtäen.

Pidän myös kertojaratkaisusta, sillä ajoittain äänessä on Maila itse mutta paikoin häntä katsellaan sivusta, ja Maila on ikään kuin kaksi. Se on kiinnostavaa jos toki alkuun hieman hämmentävääkin.

Ilahdun lukiessani siitäkin, että runoilijan elämänkulkuun on liitetty hänen runojaan. Ne herättävät kiinnostusta Maila Pylkköstä kohtaan entisestään, ja lopun lähdetiedot auttavat jäljille, jos runoihin haluaa tutustua enemmänkin.

Kipulintu on hyvin vahvasti runollinen teos, ja niin sen kuuluukin olla. Se on myös katkelmallinen, ja paikoin koen lukijana jääväni kovin etäälle – ehkä kielen, ehkä rakenteen, ehkä molempien vaikutuksesta. Mutta kaunis romaani Kipulintu eittämättä on.

Kommentit

  1. Minäkin luin tämän ja pidin paljon. Siinä näkyy paljon Soinisen omaa runoilijataustaa. Ja kiva oli saada tietoa tästä maineikkaasta runoilijasta, jonka nimi on jäänyt lähes unohduksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soinisen kieli on todella runollisen kaunista ja sopii hyvin runoilijasta kertovaan teokseen. valitettavan unohduksiin on Pylkkönen jäänyt, mutta saa varmasti uusia lukijoita Kipulinnun myötä.

      Poista
  2. Maila Pylkkäsen tuotantoon en ole kummemmin tutustunut, mutta Kipulintu kiinnostaa. Yleensä viihdyn kauniin tekstin äärellä.

    VastaaPoista
  3. Tämä on tarkoitus lukea tai kuunnella. Olen pitänyt Pirkko Soinisen aiemmista biofiktioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on Soinisen tuttua tyyliä, joten kannattaa tutustua.

      Poista
  4. Tämä taitaa ollakin hyllyssä odottamassa. Kiintoisalta kuulostaa! Jotenkin etenkin tuo runollinen kieli alkoi houkuttaa, vaikka se toki voi myös etäännyttää 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kieli ei minusta nouse liikaa esille vaan soljuu kauniisti. Mutta toki etäännyttämisen vaara voi olla olemassa. :)

      Poista
  5. Luulisin kuulleeni tästä runoilijasta, mutta en ole aivan varma... Mun runotietous on hyvin pinnallista ja enemmän sitä Eino Leinon Nocturnen tasoa.
    Nämä kirjat taiteilijoista aina välillä herättää kiinnostusta, ja sitten harmittaa jos en tiedä mitään ko taiteilijan töistä kun jotenkin tuntuu että pitäisi tietää ennestään. Twuluja on nopea katsoa netistä, mutta innostunko lukemaan jonkun runoja, ei se yleensä toteudu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, monesti jää haaveeksi ajatus etsiskellä jonkun teoksia, elleivät ne ole helposti saatavilla. Runoja pitäisi lukea lisää, totean taas kerran, ja Pylkkäsen runot voisivat hyvinkin kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...