Siirry pääsisältöön

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies

Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa syvän ja kiistämättömän ruskeaksi. Se selvisi hänelle ensin vähitellen ja sitten yhtäkkiä, ensin hänen kurkottaessaan kohti puhelintaan ihmeissään siitä, mitä aamun varhainen valo näytti tekevän hänen käsivartensa värille, ja sitten hätkähdyksenä, hetkellisenä varmuutensa siitä, että sängyssä oli hänen kanssaan myös joku muu, toinen mies, häntä tummempi, mutta niin kauhistuttavalta kuin sellainen tilanne tuntuikin, koko ajatus oli selvästi mahdoton, ja helpotuksekseen hän huomasi, että toinen liikkui täsmälleen samalla tavalla kuin hän itse eikä siis ollut ihminen. Tai siis ei kukaan erillinen ihminen vaan hän itse, Luojan kiitos. Sillä jos sängyssä oleva toinen ihminen oli pelkkää kuvitelmaa, oli ilmiselvää, että myös hänen värinsä näennäinen muutos oli harhaa, pelkkää optinen illuusio, mielen oikkuja ja peräisin unen ja valveen lipeävästä välimaastosta.

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
Otava 2022
alkuteos The last white man
suomentanut Jaakko Kankaanpää
127 sivua
äänikirjan lukija Matti Leino
kesto 3 t 29 min

Anders huomaa eräänä aamuna muuttuneensa. Hänen ihonsa on vaihtanut yön aikana väriään tummaksi, eikä Anders ole enää tunnistaa itseään.

Pian vastaavanlaisia tapauksia raportoidaan ympäri maata, jota ei mainita. On kuin meneillään olisi jonkinlainen epidemia, joka muuttaa koko väestön toisenlaiseksi. Seuraa levottomuuksia ja ennen kaikkea uuden olemisen tavan etsimistä: kuka ihminen on, kun hän ei enää ole entisenlainen?

Romaanin alussa tunnelma on kovin kafkamainen. Anders ei kuitenkaan ole muuttunut syöpäläiseksi vaan hän on edelleen ihminen, vain ihonväri on muuttunut. Kiinnostavaa onkin se, miten ihonväri vaikuttaa. Kun valkoinen mies ei enää ole valkoinen, hänen täytyy katsoa ympärilleen eri tavalla kuin ennen, varoa kanssakulkijoitaan. Vaikka kyse on vain ihonväristä, on jotain perustavalla tavalla toisin.

Viimeinen valkoinen mies herättääkin ajatuksia rasismista, etuoikeuksista ja yhteiskunnallisista rakenteista. Siksi se on ehdottoman tarpeellinen romaani. Kovin syvälle teos ei teemoihinsa kuitenkaan mene vaan ennemminkin merkityksellistä on yksilön kokemus yllättävästä muutoksesta.

Vaikka näkökulma on ennen kaikkea Andersin, vaikuttaa muutos hänen läheisiinsä myös. Suhde tyttöystävä Oonan kanssa kohtaa erikoisia tilanteita, kun osapuolet sopeutuvat toisen muuttumiseen. Andersin isä kokee muutoksen omalla tavallaan, ja Oonan ylemmyydentuntoinen – voinee sanoa rasistinen – äiti joutuu nielemään karvasta kalkkia, kun hänen tyttärensäkin muuttuu.

Muutos ulottuu lopulta kaikkialle. Vai ulottuu sittenkään? Entä mitä tapahtuisi, jos ihonväri olisi kaikilla sama?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.


Kommentit

  1. Tässä on tosi hyvä tuo lähtöidea. Voisi lukea. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! En ollut tästä aiemmin kuullut tai ainakaan noteerannut, mistä on kyse. Luulen, että jokaiselle meistä tekisi hyvää joskus ajatua toisenlaiseen kehoon: marginaaliin sysivä ihonväri, vamma, kehon koko jne, antaisi perspektiiviä sille, että mahdollisuudet eivät ole kaikille samat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olisi varmasti avartavaa kokea itse, miten eri ominaisuudet vaikuttavat siihen, millä tavalla tulee kohdelluksi. Jokainen on oman onnensa seppä -sanonta asettuisi aika lailla uuteen valoon.

      Poista
  3. Olen lukenut tästä jo aikaisemmin ja se vaikuttaa lähtöasetelmaltaan varsin mielenkiintoiselta. Voi olla ihan hyväkin, jos ei lähdetä paasaamaan isommista teemoista vaan lähestytään yksilön näkökulmasta. Ehkä silloin ajatukset syntyvät "pakottamatta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilön näkökulma tässä nimenomaan on kiinnostava, mutta jotenkin olisin vielä kaivannut syvemmälle uppoutumista. Nyt jälkeenpäin mietittynä on eniten jäänyt mieleen se vieraan pelko, jota yllättävät muutokset herättävät ihmisissä. Se on ilmiönä hirveän kiinnostava ja monitasoinen.

      Poista
  4. Todella kiinnostava, lisäsin kirjahyllyyn. Tekee varmasti hyvää pohtia erilaisia näkökulmia ihonvärin ympärillä. Aika syvään viiltää myös postauksen viiimeinen kysymys: Mitä jos olisimmekin kaikki samanvärisiä.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä pysäyttävää, kun ajautuu syystä tai toisesta pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa itse elää hyvin etuoikeutetussa asemassa ja minkälaisissa tilanteissa toiset joutuvat kärsimään vain siksi, että ovat jostain syystä marginaalissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o