nämä olivat hänen ihmisiään, selvinneet kahdesta mellakasta ja ylpeitä monikulttuurisesta tuttavapiiristään ja suvustaan, niin kuin Sylvester, joka oli tullut tänne pyhiinvaellukkselle, käymään vaihtelevasti toimivan homoyhteisön keskuksessa, ja tavannut tulevan elämänkumppaninsa, vastikään St Lucian saarelta saapuneen Curwenin"
Joskus kirjojen kansista löytyvät luonnehdinnat tuntuvat liiallisilta, mutta tällä kertaa ei. Booker-palkintolautakunnan sitaatti "intohimoinen, partaveitsenterävä, täynnä energiaa ja huumoria" pitää todellakin paikkansa: voin allekirjoittaa jokaisen sanan luettuani Bernardine Evariston romaanin Tyttö, nainen, toinen.
Romaanissa valokeilaan asettuu kaikkiaan kaksitoista naista, joiden tuntoja ja kokemuksia avataan osuvasti, koskettavasti ja avartavasti. Eri sukupolvien hahmot limittyvät toisiinsa ja vaikka naiset ovat erilaisia, heitä yhdistää kysymys siitä, miten elää ja olla tässä maailmassa.
Kiehtovaa on, että vaikka keskeiset henkilöt vaihtuvat, ei romaanin teho laimene. Se vie mukanaan ja lumoaa: kerronta on hengästyttävää ja intensiivistä. Tyyli on polveilevaa ja vyöryttävää, paikoin saarnaavaakin, ja ah, niin toimivaa.
Romaani käsittelee tämän ajan tärkeitä teemoja sukupuoli-identiteetistä rotuun ja syrjintään tavalla, joka jää mieleen. Uskallan jo nyt arvailla, että Tyttö, nainen, toinen tarjosi yhden tämän vuoden parhaista lukuelämyksistä. Suosittelen lämpimästi ja kadehdin heitä, jotka pääsivät kuuntelemaan kirjailijaa tämän vuoden Helsinki Lit -tapahtumassa.
Helmet 2022: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä.
Mää luin tän 2v sitten ja meni heittämällä yheksi parhaaksi vuonna 2020 lukemistani kirjoista. Haluan lukea tän kyllä vielä suomeksikin.
VastaaPoistaSuomennos tuntuu kyllä todella onnistuneelta!
Poista