"Minä ilmoittaudun Nanreath Halliin saamani komennuksen mukaisesti. Vaikka ylhäiset Trenowyrthit torjuisivatkin minut, pystyn silti tekemään töitä ja auttamaan parhaani mukaan. Kenties saan toivomani ulkomaankommennuksen, jos teen riittävän hyvää työtä."
Joulun ajalle etsiskelin luettavaa, joka olisi sopivasti viihdyttävää - ei liian vakavaa muttei myöskään liian höttöistä. Lumiomenan Katja kirjoitti blogissaan taannoin Alix Rickloffin historiallisesta romaanista Nanreath Hallin salaisuudet sen verran kiinnostusta herättävästi, että Iso-Britanniaan sijoittuva esikoisteos oli helppo valita joululukemistoon.
Tarina sijoittuu kahden sodan aikaan. 1910-luvun Cornwallissa lady Katherine, Kitty, elää etuoikutetun elämää Nanreath Hall -nimisessä kartanossa. Etuoikeudet tuovat kuitenkin mukanaan velvollisuuksia ja tiukkoja raameja: nuoren naisen ei ole sopivaa tehdä moniakaan asioita, eikä esimerkiksi nuoren naisen taiteellisuutta katsota suopeasti. Kun Katherine päättää antaa tunteilleen vallan, ei paluuta kotikartanoon enää ole.
1940-luvulla Katherinen tytär Anna saapuu Nanreath Halliin, jossa eletään aivan toisenlaista aikaa kuin Katherinen - nyt jo edesmenneen - aikana. Suvun edustajia asuu kartanossa edelleen, mutta aiempaa ahtaammin: sukutilasta on tehty sotasairaala, jonne Anna saapuu työskentelemään. Sattuman oivallinen oikku johdattaa Annan taloon, josta hänen äitinsä on vuosikymmeniä aiemmin lähtenyt. Sairaanhoitajan työnsä ohessa Anna voi penkoa salaisuuksia, joita hänen juuriltaan löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Varauksettoman innostuneesti Annaa ei oteta vastaan, kun selviää, että hän on sukua Nanreathin Hallin omistajille. Se ei ole mikään ihme, sillä päivänvalosta loitolla pidettäisiin mieluusti enemmän kuin Anna ennalta arvaa. Sodassa haavoittunut serkku ei pahemmin Annan tulosta hämmenny, mutta talon valtiatar on varsin kolkko tapaus tavattavaksi.
Tarina osoittaa sen, miten suuresti maailma muuttuu muutamassa vuosikymmenessä. Komea sukukartano kukoistaa ensimmäisen maailmansodan alla muttei enää pärjää omillaan, kun toinen maailmansota syttyy. Katherinella ei naisena juuri ole liikkumavaraa vaan tiukat soveliaisuussäännökset sitovat häntä. Anna on äitinsä iässä vapaampi ja itsellisempi, jos toki hänen lähtökohtansakin ovat hyvin erilaiset äitiin verrattuna.
Nanreath Hallin salaisuudet tarjoaa brittiläistä kartanoromantiikkaa, jota sota varjostaa. Taiteen kauneus ja yhteisön tiukat normit asettuvat vastakkain, kun Katherine etsii omaa tietään maailmassa. Anna katsoo tulevaisuuden sijaan ennemminkin menneeseen samalla, kun etsii tasapainoa sotasairaalatyönsä ja yksityiselämänsä välillä.
Yltiöromanttiseksi romaani ei onneksi taivu vaan päähenkilöt Katherine ja Anna ovat molemmat itsellisiä toimijoita aikansa raameissa ja hieman niiden ylikin. Sivuhenkilöitä tarinassa on runsaasti, mutta harva heistä jää isommin mieleen. Sotien ajat ovat kiinnostavia, vaikkei rintamalle päädytäkään. Erityisesti Annan ajalla sota on läsnä ja vaikuttaa ihmisten elämään, tai on ehkä jo jälkensä ehtinyt jättää.
Nanreath Hallin salaisuudet on viihdyttävä romaani, joka ei välttämättä jätä suurta jälkeä mutta tarjoaa hyvää ajanvietettä sellaisiin hetkiin, kun arjesta irtautuminen tuntuu tarpeelliselta.
 |
| Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet (HarperCollinsNordic 2017) Alkuteos Secrets of Nanreath Hall 2016 Suomentanut Virpi Kuusela 399 sivua |
Joulun ajalle etsiskelin luettavaa, joka olisi sopivasti viihdyttävää - ei liian vakavaa muttei myöskään liian höttöistä. Lumiomenan Katja kirjoitti blogissaan taannoin Alix Rickloffin historiallisesta romaanista Nanreath Hallin salaisuudet sen verran kiinnostusta herättävästi, että Iso-Britanniaan sijoittuva esikoisteos oli helppo valita joululukemistoon.
Tarina sijoittuu kahden sodan aikaan. 1910-luvun Cornwallissa lady Katherine, Kitty, elää etuoikutetun elämää Nanreath Hall -nimisessä kartanossa. Etuoikeudet tuovat kuitenkin mukanaan velvollisuuksia ja tiukkoja raameja: nuoren naisen ei ole sopivaa tehdä moniakaan asioita, eikä esimerkiksi nuoren naisen taiteellisuutta katsota suopeasti. Kun Katherine päättää antaa tunteilleen vallan, ei paluuta kotikartanoon enää ole.
1940-luvulla Katherinen tytär Anna saapuu Nanreath Halliin, jossa eletään aivan toisenlaista aikaa kuin Katherinen - nyt jo edesmenneen - aikana. Suvun edustajia asuu kartanossa edelleen, mutta aiempaa ahtaammin: sukutilasta on tehty sotasairaala, jonne Anna saapuu työskentelemään. Sattuman oivallinen oikku johdattaa Annan taloon, josta hänen äitinsä on vuosikymmeniä aiemmin lähtenyt. Sairaanhoitajan työnsä ohessa Anna voi penkoa salaisuuksia, joita hänen juuriltaan löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Varauksettoman innostuneesti Annaa ei oteta vastaan, kun selviää, että hän on sukua Nanreathin Hallin omistajille. Se ei ole mikään ihme, sillä päivänvalosta loitolla pidettäisiin mieluusti enemmän kuin Anna ennalta arvaa. Sodassa haavoittunut serkku ei pahemmin Annan tulosta hämmenny, mutta talon valtiatar on varsin kolkko tapaus tavattavaksi.
Tarina osoittaa sen, miten suuresti maailma muuttuu muutamassa vuosikymmenessä. Komea sukukartano kukoistaa ensimmäisen maailmansodan alla muttei enää pärjää omillaan, kun toinen maailmansota syttyy. Katherinella ei naisena juuri ole liikkumavaraa vaan tiukat soveliaisuussäännökset sitovat häntä. Anna on äitinsä iässä vapaampi ja itsellisempi, jos toki hänen lähtökohtansakin ovat hyvin erilaiset äitiin verrattuna.
Nanreath Hallin salaisuudet tarjoaa brittiläistä kartanoromantiikkaa, jota sota varjostaa. Taiteen kauneus ja yhteisön tiukat normit asettuvat vastakkain, kun Katherine etsii omaa tietään maailmassa. Anna katsoo tulevaisuuden sijaan ennemminkin menneeseen samalla, kun etsii tasapainoa sotasairaalatyönsä ja yksityiselämänsä välillä.
Yltiöromanttiseksi romaani ei onneksi taivu vaan päähenkilöt Katherine ja Anna ovat molemmat itsellisiä toimijoita aikansa raameissa ja hieman niiden ylikin. Sivuhenkilöitä tarinassa on runsaasti, mutta harva heistä jää isommin mieleen. Sotien ajat ovat kiinnostavia, vaikkei rintamalle päädytäkään. Erityisesti Annan ajalla sota on läsnä ja vaikuttaa ihmisten elämään, tai on ehkä jo jälkensä ehtinyt jättää.
Nanreath Hallin salaisuudet on viihdyttävä romaani, joka ei välttämättä jätä suurta jälkeä mutta tarjoaa hyvää ajanvietettä sellaisiin hetkiin, kun arjesta irtautuminen tuntuu tarpeelliselta.
Samat mietteet: ajanvietettä, ei mitään mieleenpainuvaa, mutta tarpeeksi kiinnostavaa että jaksaa lukea. Mulle brittikartanoissa on muutenkin aina sitä jotain. Onneksi tämä ei tosiaan ollut yltiörakkausromanttinen kirja, vaan enemmän sukutarina.
VastaaPoistaKyllä brittikartanoissa tosiaan on aina sitä jotain. Mietin lukiessani, millaista tätä kirjaa olisi lukea brittimaisemissa.
Poista