"Työtä on riittävästi, jotta elämä tuntuisi kevyeltä, niin täytetyltä, ettei perimmäisille kysymyksille jää aikaa. Siksi kai ihmiset niin paljon työskentelevätkin. On hienoa piirtää kirjasto, rakennusta viisauden suojaamiseksi. Kirjasto nousee kirkon länsipuolelle. Jos kirkon kautta saamme yhteyden Jumalan viisauteen, kirjasto ohjaa meidät viisaiden ihmisten puoleen."
Jukka Viikilän romaani Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo saksalaissyntyisestä arkkitehdistä, Johan Carl Ludvig Engelistä, joka kutsutaan rakentamaan Helsinkiä. Kuusivuotiseksi aiottu asuminen Helsingissä venähtää pidemmäksi, ja kaupungin kasvaessa ja rakentuessa arkkitehti suunnittelee ja piirtää sekä pitää yöpäiväkirjaa, jonka merkinnöistä romaani rakentuu.
Akvarelleja Engelin kaupungista on kaunis ja lumoava. Engelin päiväkirjamerkinnät ovat kuin keveitä siveltimen sipaisuja mutta kuitenkin painavia. Aina elämä ei näytä kauneinta puoltaan, joskus kaikki tuntuu niin raskaalta. Kuitenkin Viikilän tapa sivellä sanoja tekee vaikeistakin asioista kuulaita. Romaani tarjoaa ajatuksia, joiden äärelle on mieluisaa pysähtyä.
Luettua elämää -blogissa on pitkä lista kirjan lukeneista. Lisäksi kirjasta puhutaan ainakin myös blogeissa Kirjapolkuni, Luetut, lukemattomat, Kirjamuistikirja, Kannesta kanteen, Kirjan pauloissa ja Lukuisa. Kannattaa myös katsoa Lillin videopostaus romaanista. Jukka Viikilä puhuu teoksestaan Aamun kirjassa.
 |
| Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus 2016) 215 sivua |
Akvarelleja Engelin kaupungista on kaunis ja lumoava. Engelin päiväkirjamerkinnät ovat kuin keveitä siveltimen sipaisuja mutta kuitenkin painavia. Aina elämä ei näytä kauneinta puoltaan, joskus kaikki tuntuu niin raskaalta. Kuitenkin Viikilän tapa sivellä sanoja tekee vaikeistakin asioista kuulaita. Romaani tarjoaa ajatuksia, joiden äärelle on mieluisaa pysähtyä.
Ehkäpä maalauksilla pitäisi toistaa häviävintä, aavistuksia ja päiväunia, päiväkaupunkeja tai päiväjärviä, jotka illalla ovat haihtuneet tai vaihtaneet paikkaa, ja maamerkkejä etsivän kulkijan suunta on jälleen toinen. Yhtä lailla elämämme koostuu niistä, ehkä enemmänkin, välineemme vain hakeutuvat luontevimmin kuvaamaan ensimmäistä ja tutuinta.Paitsi että romaani on kuvaus pääkaupungistamme rakentumisineen, on se myös kuvaus ihmisestä, joka on kaikessa keskeneräisyydessään - ihminen. Ehkä eniten jäin kauniin kielen ohella ihastelemaan sitä, miten taitavasti Viikilä rakentaa päähenkilönsä kuvaa. Lukijan mieleen piirtyy - minäkerronnasta huolimatta - kuva miehestä, joka on ristiriitainen ja epävarma mutta myös lämmin ja itseironinen.
Muotokuvasta puuttuu myös kokonaan tausta, josta kävisi ilmi ammattini tai mitään persoonastani. Tunnistamaton äkäinen mies katsoo tyhjyydestä kohti ihmisten maailmaa.Viikilä kokoaa kauniisti yhteen Engelin elämäntarinan, johon sisältyy työtä, arkea ja perhe-elämää. Elämä kulkee eteenpäin ja joskus on pysähdyttävä miettimään tehtyjä ratkaisuja tai kohtaamaan suuria suruja. Kokonaisuus on upea.
Tämä on kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta.
Luettua elämää -blogissa on pitkä lista kirjan lukeneista. Lisäksi kirjasta puhutaan ainakin myös blogeissa Kirjapolkuni, Luetut, lukemattomat, Kirjamuistikirja, Kannesta kanteen, Kirjan pauloissa ja Lukuisa. Kannattaa myös katsoa Lillin videopostaus romaanista. Jukka Viikilä puhuu teoksestaan Aamun kirjassa.
Tätä on kehuttu varsin paljon. Annan pölyn laskeutua ja tutustin sitten näihin "siveltimen sipaisuihin." Viehättävä arvio.
VastaaPoistaKeväästä on jo pöly jonkin verran laskeutunutkin, mutta ehkä kannattaa vieläkin odotella. :) Kiitos, Omppu.
PoistaMinusta tämä kirjan kokonaisuus oli hieno. Merikallioille rakentui pohjoisen kaupunki. Arkkitehtinä täytyy olla silmää sille miltä kokonaisuus näyttää valmiina. Minulle oli uutta, että Engel suunnitteli myös muualle Suomeen taloja ja muita rakennuksia. Ajattelin kuten hän, että Tuomiokirkon portaat ovat ihan liikaa ja rakennus kärsii niistä.
VastaaPoistaHieno postaus hienosta kirjasta :)
Kaupungin ohella rakentuu ihmiselämää, ja jotenkin kaikki osuu yhteen niin hienosti ja samalla kaihoisasti. Kiitos, Mai. :)
PoistaViehättävä, ilmava teos, mutta myös aika alakuloinen ja haikea. Tykkäsin kovasti!
VastaaPoistaAlakuloisuutta ja haikeutta tarinassa tosiaan on, mutta niitä on minun makuuni sopivasti. Niin kuin on ilmavuuttakin.
PoistaTotta, kokonaisuus on hieno. Olisi pitänyt lukea nautiskellen mutta menin ja ahmin <3
VastaaPoistaOnneksi kirjan pariin voi palata nautiskelemaan. :)
PoistaKaunis kirja, seesteinen. Lopulta jälkimaku ei ole kovin pitkä. Mutta antaa lupauksen uudesta erästä.
VastaaPoistaTuo jälkimaku onkin kiinnostava juttu: joskus vahvan vaikutuksen tehnyt kirja häviää mielestä aika nopeasti. Minun mielessäni Akvarellit on vielä säilynyt.
Poista