Kun tummansininen m/s Isla ajoi Rymättylästä kohti Pähkinäisiä, Heikki ei enää miettinyt, viihtyisivätkö Pilvi ja Jasper yhdessä. Alun ujostelun jälkeen kaksikko oli löytänyt yhteisen sävelen pelattuaan ensin viisi kierrosta korttia. Pilvin äiti Päivi oli iloinen ja vaivattomasti naurava nainen, joka työskenteli vuorovastaavana Kupittaan koulun keittiössä. Heikki oli huomannut Päivin ilmeisen kiinnostuksen jo eskarin vanhempainillassa syksyllä, mutta yhteisestä retkipäivästä he olivat sopineet vasta tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivässä.
Kotisatama-sarjan kakkososa oli yksi loppukevään odotetuimpia romaaneja, ja se napsahtikin kuunteluuni heti pian julkaisun jälkeen. Tiesin odottaa, että Meriön sisaruksista kertovan sarjan toisessa osassa painottuisi Heikki-veljen tarina, kun avausosa Tuuli kääntyy etelään kertoi maailmalta kotiseudulle palanneesta Hennasta. (Ja nyt tajusin, että avausosasta ei näköjään tullut kirjoitettua blogiin mitään, vaikka senkin aika tuoreeltaan kuuntelin. Nautin sitä kuunnellessani suuresti utölaisesta saaristomiljööstä, vaikka päähenkilö ei täysin minua puolelleen saanutkaan.)
Pienoisena yllätyksenä Lännessä loistaa majakka -romaanin kohdalla tuli se, että näkökulma ei olekaan selvästi Heikissä. Hänen sijaansa romaani keskittyy paljolti sarjan avausosassa tutuksi tulleeseen Ellaan, jonka oli määrä lähteä pitkälle purjehdukselle puolisonsa Markuksen kanssa. Suuresti huomiota saanut aie kuitenkin kariutui kirjaimellisesti alkutekijöihinsä, ja samalla kariutui parin avioliitto. Ella päätyy palaamaan kotiin ja hankkiutumaan kesätöihin Isokarin majakkasaarelle. Hyvän ystävän Hennan veli Heikki osuu naisen tielle tämän tästä, ja molemminpuolinen kiinnostus heräilee.
Heikki on eronnut puolistostaan Annukasta ja Jasperin huoltajuus on jaettu vanhempien kesken niin, että molemmat saavat viettää aikaa poikansa kanssa. Aivan mutkitta yhteishuoltajuus ei aina toimi, sillä Annukalla vaihtuvat niin miesystävät kuin suunnitelmat varsin tiuhaan. Onneksi Heikki kuitenkin tuo tasapainoa eroperheen elämään ja on Jasperille turvallinen aikuinen.
Heikki on niin tunnetaitoinen ja ymmärtävä, että vientiä hänellä riittäisi yllin kyllin. Jasperin kaverin Pilvin äiti olisi hyvinkin valmis ryhtymään suhteeseen Heikin kanssa, mutta samalla saarella sattuu olemaan myös Ella. Heikin täydellisyys huomioiden ei ihmetytä, että miehellä on kysyntää, mutta toisaalta olisin toivonut häneen ehkä hitusen enemmän rosoa. Nyt tuntui, että Annukasta tuli heidän tarinansa pahis turhan jyrkästi.
Kaiken kaikkiaan viihdyin mainiosti Kotisatama-sarjan keskimmäisen osan parissa. Viihdyttävää ja mukavan kepeää kesälukemista kaipaavalle romaani voi olla nappivalinta. Ehkä siinä tosin pitäisi olla varoitus, että romaania lukeva saattaa löytää itsensä netistä etsimässä kesämatkoja suomalaisille majakkasaarille ja purjehdusretkille.
Kotisatama-sarjan vahvuus on nimittäin siinä, miten vivahteikkaasti ja asiantuntevasti se kuvaa niin saaristoelämää kuin purjehdusta. Kerronnan myötä mieleen rakentuu eloisia kuvia yötä valaisevasta majakasta ja sitä suorastaan näkee itsensä seisomassa kallioisella saarella katselemassa valossa välkehtivää merta. Onneksi on romaaneja, joiden sivuilla voi matkata saaristoon silloin, kun merelliset maisemat eivät ole aivan heti ulottuvilla.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 7. Romanttinen viihdekirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.