Iltaan mennessä Helmi oli kirjannut ylös tärkeimmät yksityiskohdat Vladimirin – tai niin kuin äiti aina korjasi, Vovansa – kanssa koetusta aina 80-luvulta näihin aikoihin. Hän oli muistellut eteensä paperille jokaisen heidän kaksin tekemänsä kävelyretken, vietetyn intohimon hetken ja jokaisen alasti sängyssä raukeina käydyn keskustelun. Jopa kaikki kiivaat väittelyt tai rennommat vänkäämiset asioista, joista olivat olleet Vovansa kanssa eri mieltä. Ja mitä pidemmälle Helmi aikajanassa eteni, sitä tiukemmin hän otti kantaa entisen rakastettunsa toimintaan sekä kotimaassa että maailmalla syyllistymiin kohtuuttomuuksiin.
Helmi tietää, että maallinen taival on käymässä lyhyeksi. Kun kunto heikkenee mutta pää toimii, Helmi tarttuu kynään ja tekee retkiä menneisyyteen. Hän muistelee kiihkeää suhdettaan ”Vovan” kanssa, josta myöhemmin tuli itäisen naapurimme johtaja.
Helmin poika Heikki puolestaan opettelee elämään uutta elämänvaihetta. Avioliitto pääministeripuoliso Marian kanssa on päättynyt eroon ja aikuistuneet lapset rakentavat elämäänsä omilla tahoillaan. Maria taiteilee julkisuuden, yksityiselämän ja politiikan vaatimusten välillä – tasaista menoa ei elämä tarjoile, kun kriisejä on niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Eräänlaista peiliä tarjoilee inkerinsuomalainen Toivo, joka soittaa haitariaan torilla ja joka tuntee omakohtaisesti niin Venäjää kuin Neuvostoliittoakin.
Kovasti päivänpolitiikassa ollaan kiinni. Heikki seuraa aikaansa kiinnostuksesta maailmanmenoon, Maria työkseenkin. Ja sitten on Helmi, joka rustaa sairasvuoteellaan kirjeitä entiselle rakastetulleen Putinille. Toisaalta esillä ovat muistot kiihkeältä -80-luvulla, yhtäältä läsnä on nykyhetki. Ja Helmillä on paljonkin sanottavaa miehelle, jota rakasti kauan sitten ja josta on sittemmin tullut viattomien ja toisinajattelijoiden murhaaja. Helmi ei säästele sanojaan, kun hän ruotii miehen tekosia ja siinä samassa muutenkin maailman tilaa.
Vaan eivätpä muutkaan vallanpitäjät moitteitta selviä. Ei edes Maria, joka alkujaan lähti politiikkaan halusta vähentää eriarvoisuutta ja lisätä eri ihmisryhmien välistä ymmärrystä.
Idealismi oli antanut kuitenkin nopeasti tilaa omille itsekkäille pyrkimyksille, siitä oli ollut enää lyhyt matka vallanhimoon. Pian Mariakin oli muiden mukana kaivamassa yhä syvempää railoa eri elämänkatsomusten ja maailmankuvien välille. Globalisaation terävimmät laineet olivat lisänneet jo vuosia eriarvoisuutta samaa tahtia narsistisen politikoinnin kanssa. Mariakin kuvasi nykyään sujuvasti itseään niin bikineissä ja hellemekoissa kuin lenkkivaatteissa ja tanssikengissä. Ja isoin karhu taputti lännen sankareista piittaamatta omaa tahtiaan aivan eri kompissa.
Kirpakasti romaani tarkasteleekin nykymaailmaa ja ottaa kantaa monenlaiseen. Usein Helmin räväkän puheen kautta, paikoin muutenkin. Lukiessa tulee etsineeksi (ja usein myös löytäneeksi) yhtymäkohtia todellisuuteen, ja ehkä sitä jollain tapaa katselee ympärille hieman laveammalla katseella kuin aiemmin. Ei voi myöskään olla miettimättä, mitä ajatuksia romaani voisi herättää joskus aikojen kuluttua, kun tämä nykyinen (hullu) aikamme on jäänyt historiaan.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 21. Kirjassa on muusikko.
Nina Honkanen on kyllä keksinyt mielenkiintoisen aiheen kirjalleen. Periaatteessa Turussa voisi asua joku Helmi, joka on heilastellut Putinin kanssa tämän ystävyyskaupunkimatkoilla. Aina välillä tuntuu, että tietoa historiasta ja maailmanpolitiikasta pitää saada lisää ja välillä taas, että mieluiten olisi kaikkien uutisten tavoittamattomissa. Materiaalia ahdistukseen löytyy jokaisesta uutislähetyksestä. Juuri tänään presidenttimme sanoi jotakuinkin, että on hyvä tuntea historia, mutta historia ei välttämättä toistu samanlaisena. Haluaisin uskoa "toivon strategiaan", vaikka järjen tai rauhan valo ei loistakaan mistään suunnasta.
VastaaPoista