Siirry pääsisältöön

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Lily puristi silmänsä kiinni. Hän antoi itselleen luvan siihen, hän istui pää riipuksissa eikä Marcus nähnyt mitään. Mitä hän sanoisi Marcukselle? Marcus toimi niin kuin toimi, ajatteli omalla tavallaan. Jonain päivänä Jack vielä syyttäisi äitiään, sillä olihan selvää mitä hän halusi. Lapset halusivat läheisyyttä, aivan niin kuin kaikki muutkin.

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös
Otava 2024
alkuteos Naturliga beteenden 2022
suomentanut Jaana Nikula
kansi 
159 sivua

On nuori Lily, joka elää kahdestaan äitinsä kanssa. Tai oikeastaan hän elää yksinään äitinsä kanssa, sillä äitiä ei juuri näe. Hän tekee paljon töitä huolehtiakseen lapsestaan, ja yleensä Lily tulee koulusta tyhjään kotiin ja lähtee kouluun, kun äiti ei ole vielä palannut töistä.

On aikuinen Lily, joka saa vauvan, Jackin. Vauva on ennen kaikkea Marcuksen toive, mutta Lily vauvan synnyttää ja Lily vauvasta huolehtii ja hän valvoi yöt katsellen Jackia

Eri aikatasot vuorottelevat Luontainen käytös -romaanissa. Alusta alkaen on selvää, että Lilyn on vaikea olla. Vanhemmuus ei ole ollut hänelle itsestäänselvyys ja vähä vähältä selviää, miksi. Vähitellen selviää myös, miksi Lilyn suhde äitiin on aikuisiällä vaikea.

Romaanissa on suorastaan painostava tunnelma. Ahdistava ilmapiiri teki lukemisen jatkamisen välillä vaikeaksi; intensiivinen läsnäolo pakotti jatkamaan lukemista.

Onneksi tarjolla on myös valopilkkuja. Se, miten ahnaasti pieni Lily etsii äitinsä läsnäoloa ja hyväksyntää, on sydäntäsärkevää. Siinä, miten vieraaksi aikuinen Lily itsensä tuntee, on jotain koskettavaa. Lohdullista on se, miten apua ja hyväksyntää kuitenkin voi löytyä, jopa yllättäen. Romaani saa miettimään sukupolvien välisiä jatkumoita ja sitä, onko haitallisen toiminnan kehää mahdollista rikkoa. Mikä meille on luontaista käytöstä? Auttaako tunnistaminen ja järkeistäminen ylittämään vaistot?

Luontainen käytös on mestarillinen romaani. Kieli on kirkasta ja tarkkaa, Lilyn kokemusmaailma piirtyy esiin uskottavasti ja vaikuttavasti. Yksinäisyyden ja erillisyyden kuvaus jää vahvasti mieleen.

Muualla: Mitä luimme kerran.

Helmet 2024: 36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...