Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi.
Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo Hươngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti Diệu Lan on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee.
Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat.
Suotuisampia aikoja joutuu tosin odottelemaan, sillä seuraava kriisi on jo nurkan takana. Vietnamin sota repii jälleen perhettä palasiksi, eikä tasaista arkea tunnu olevan tarjolla millään. Romaanissa koskettaakin eniten epävakaiden olosuhteiden vaikutus ihmisiin. Vuorten laulua lukiessa ajatukset karkasivat tämän tästä nykyajan kriiseihin ja erityisesti kärsivien viattomien siviilien luokse.
Vuorten laulun tarina on ehdottoman kiinnostava ja paitsi että se avaa Vietnamin historiaa silmiä avaavasti se tuo esille myös sodan ja väkivallan kritiikkiä, mikä on ilman muuta tärkeää. Romaani muistuttaa vaikuttavasti, miten kaaos voi kääntää hetkessä ihmiset toisiaan vastaan järisyttävin seurauksin ja miten tärkeää olisi kohdata ihmiset ihmisinä, ilman aatteita tai taustatekijöitä.
Vaikka tarina itsessään on hyvin tärkeä, en aina innostunut kerronnasta, joka tuntui paikoin kankealta. Jotain vaikutusta voinee olla sillä, että alkuperäisteos on kirjoitettu englanniksi – mene, tiedä. Mutta humaani ja inhimillinen kertomus kuitenkin sai minut puolelleen.
Enon sanat saivat minut ajattelemaan. Minäkin olin vihannut amerikkalaisia. Heidän kirjoittamansa kirjat olivat kuitenkin näyttäneet minulle heidän inhimilliset puolensa. Jos kansat lukisivat toistensa kirjoittamia teoksia ja ymmärtäisivät toistensa kulttuureja, maailmassa ei varmastikaan olisi enää sotia.
Tämä kirja on kyllä houkutellut puoleensa. t. Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä-blogi
VastaaPoistaKiva kuulla!
PoistaMinä pidin tästä paljon ja otimme tämän myös lukupiirikirjaksi. Kirja herätti mielenkiintoista keskustelua. Suurin osa tykkäsi ja kirja sai meiltä arvion 4,25 (asteikko 1-5).
VastaaPoistaLukupiirikirjana tämä toimiikin varmaan hyvin!
PoistaLuin tämän enkuksi joskus vuosi sitten enkä havainnut kielessä kankeutta. Pidin kovasti ja aion lukea kirjailijan uudenkin kirjan (Dust Child), kunhan joskus saan käsiini. Nguyễn Phan Quế Mai kertoo Goodreadsissa Vuorten laulun synnystä ja myös vietnamin kielestä. Minusta hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaEhkä se kankeus oli omassa päässäni, sillä moni on tästä pitänyt enkä ainakaan nopealla silmäilyllä löytänyt kankeuden moittimista muista teksteistä :)
PoistaPitääpä etsiä tuo Goodreads-teksti luettavaksi. Kiitos vinkistä!