Siirry pääsisältöön

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

"Alkoholimielikuvat muovautuvat ovelasti: niitä tarjotaan meille huomaamatta kepeän puheen myötä, viiniarvostelulla päivän lehdessä, perhekomedian kulissikeittiön pöydänkulmalle puolihuolimattomasti sijoitetulla pullolla sekä internetin meemiviidakoissa. Ne kaikki välittävät viestiä siitä, minkälaiset asiat kuuluvat – ehkä aikuiseen, ehkä hyvään, ehkä laadukkaaseen – elämään ja arkeen samoin kuin vanhemmuuteen, nuoruuteen, eron aikaan tai muuten vaikeiden tunteiden hetkiin."
Ani Kellomäki:
Tiedostavan siemailun taito
Atena 2019
238 sivua
Ani Kellomäen tietokirja Tiedostavan siemailun taito sukeltaa syvälle alkoholiin kulttuurissamme. Kirja saa lukijan katseen tarkentumaan siihen, miten alkoholia on kaikkialla. Olut, siideri, viini ja väkevät juomat näyttäytyvät eri tavoin arjessa ja juhlassa, töissä ja vapaa-ajalla, kotona ja ihmissuhteissa. Saattaa vain olla niin, että siihen, miten kosteassa ympäristössä elämme, ei tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin joku kehottaa katsomaan tarkemmin. Sen Kellomäki kirjassaan tekee.

Alkoholista on tullut varsin olennainen osa tavallisen ihmisen arkea. Kokkiohjelman leivonnaisiin käytetään alkoholia, töistä saatetaan lähteä after work -oluelle eikä lomalla tietenkään lasketa nautittujen juomien määrää, kun kerran lomalla ollaan – nämä kaikki esimerkit löytyvät Tiedostavan siemailun taidosta. Samoin löytyy esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi mainoksissa ja sosiaalisessa mediassa alkoholi yhdistetään rentouteen, nautintoon ja onnellisuuteen ilman, että sitä juuri kyseenalaistetaan. Ani Kellomäki kuitenkin kyseenalaistaa ja esittää havainnollistavia esimerkkejä ja vertauksia siitä, miten alkoholi on hiipinyt lähikosketukseen kanssamme.

Aiheesta onkin syytä puhua. Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt runsaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Varsinkin naiset ovat kasvattaneet osuuttaan juomien kuluttajina 1960-lukuun verrattuna. Moni saa tälläkin hetkellä neuvoja vähentää juomistaan, mutta iso haaste on sekin, että monella käyttö ehtii karata käsistä, ennen kuin asiaan puututaan. Suomessa sallitaan varsin paljon ennen kuin ongelmalliseen juomiseen puututaan.

Tiedostavan siemailun taito kyseenalaistaa monin tavoin sen, miten tavanomaiseksi asiaksi alkoholinkäyttö on kulttuurissamme muuttunut. Kirjaa ei ole kuitenkaan kirjoitettu sormea heristellen vaan ennemminkin rennolla tavalla herätellen. Kellomäen agendana ei ole kääntää suomalaisia absolutisteiksi vaan mieluummin herätellä huomaamaan alkoholiin liittyviä ristiriitaisuuksia ja haasteita. Voisiko kalsarikännien ja aamupäiväkuohareiden sijaan ryhtyä tiedostavaksi siemailijaksi? Sellaiselle kirja tarjoaa oman huoneentaulun, suhdettaan alkoholiin pohtiva taas voi testata omia tottumuksiaan ja tutustua esimerkiksi Sallin ja Mikan tarinoihin siitä, miten elämä kävi jossain vaiheessa liian kosteaksi.

Ani Kellomäen teosta voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa. Se herättää ajatuksia ja avaa silmiä – luulenpa, että katselen nyt ympärilleni alkoholin suhteen aiempaa tiedostavammin. Kaiken lisäksi kirja on kirjoitettu hyvin!

Keski-kirjastot 2019: 47. Tietokirja sinua kiinnostavasta aiheesta.

Kommentit

  1. Hyvä aihe tällä kirjalla. Suomessa on kyllä aika outo asenna alkoholiin monin tavoin, ja juuri tuo alkoholismin sietäminen tosi pitkälle on erikoista. Kalsarikänni-ilmiö kertoo paljon meikäläisestä kulttuurista... pitäisipä itsekin lainata tämä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi! Monella tapaa silmiä avaava teos.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?