Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut

"Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Nainen tuntee tyhjän tilan rinnallaan kun poika juoksee kotia kohti odottaen eteisen lämpöä ja ulkovalon loistetta. Maitoa, keksi, kaksikymmentä minuuttia televisiota. Kalapuikkoja iltaruuaksi. Heille on muodostunut oma rutiininsa jo ennen ensimmäisen lukukauden puoliväliä.
Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin ja hänen vartalonsa pyörähdys ennen kuin se paiskautuu tielle."

Clare Mackintosh:
Annoin sinun mennä
(Gummerus 2017)
Alkuteos I let you go
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
418 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 42 min.

Clare Mackintoshin esikoisteos Annoin sinun mennä kiinnitti jossain vaiheessa huomioni, ja kun se osui silmiini Storytelin valikoimista, nappasin teoksen kuunteluun. Hieman tosin epäilytti, sillä tiesin, että tarina kietoutuu pienen pojan kuoleman ympärille. Onneksi pojan kohtalolla ei kuitenkaan liikaa mässäillä vaan huomio keskittyy enemmän siihen, mitä tapahtuu, kun pienen Jacobin yliajaja on kadonnut paikalta.

Jacobin sijaan trillerin keskiöön asettuu nainen, Jenna, joka pakenee pieneen Penfachin kylään Walesin rannikolle. Karu miljöö sopii hyvin yksinäisen ja murheellisen naisen mielenmaisemaan. Mutta mitä Jenna lopulta pakenee? Mitä hän suree? Alkuosan jälkeen seuraa käännekohta, joka onnistuu yllättämään.

Pelkäsin etukäteen, että pienen pojan kuolemalla mässäillään, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Sen sijaan en aavistanut, että trillerissä mässäillään niin paljon parisuhdeväkivallalla. Minulle vähempi olisi riittänyt vallan hyvin osoittamaan, kenen puolelle kannattaa asettua, ja koin väkivaltakuvaukset suorastaan vastenmielisiksi, koska en niiden kaikkien asemaa kyennyt ymmärtämään. Lisäksi arvasin melko hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua, mistä yliajotapauksessa lopulta oli kysymys, joten suurta jännitystäkään tarina ei kyennyt minulle tarjoamaan.

Anneli piti kirjasta minua enemmän ja myös Marja suosittelee trilleriä.

"Mies hymyilee, ja pakotan itseni vastaamaan hymyyn. Mutta sydämeni jyskyttää, ja tuijotan mainosta. Siinä on sama varoitus puhelujen minuuttihinnoista kuin muissakin mainoksissa ja sen ylälaidassa numero 0809."

Clare Mackintosh:
Minä näen sinut
(Gummerus 2018)
Alkuteos I See You
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 25 min.
Vaikkei Annoin sinun mennä saanutkaan minua hurmaantumaan, jokin Clare Mackintoshin tavassa kuvata henkilöitään ja kuljettaa juonta sai minut tarttumaan myös kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen. Edellisen teoksen tapaan Minä näen sinut on trilleri.

Tarinan päähenkilö on Zoe Walker, joka kiinnittää huomiota outoon lehtimainokseen. Mainoksessa on hänen oma kuvansa, ja yhteys seuranhakuilmoituksiin on ilmeinen, vaikkei täysin selvää olekaan, mitä mainostetaan. Kun selviää, että samankaltaisissa mainoksissa esiintyneitä naisia on joutunut rikoksen uhriksi, ymmärtävät sekä poliisi että Zoe, että kyseessä on laajempi rikosvyyhti.

Aivan mutkitta rikos ei selviä, ja matkalla kohti tarinan kliimaksia Zoen mieli heittää epäilyksen varjoa useaan suuntaan siihen tahtiin, että nainen alkaa itsekin epäillä kykyään tunnistaa epäilyttävät ihmiset. Lopulta käy - tietenkin - niin, että Zoe lankeaa luottamaan väärään ihmiseen ja ajaa vaaraan sekä itsensä että toisen henkilön. Kirjan loppu tarjoaa sellaista menoa, että tarinaa ei aivan helposti käsistään laske ennen kuin viimeiset sanat on lausuttu. Se, kuka kaiken takana lopulta oli, oli minulle todellinen ja suorastaan hyytävä yllätys.

Tästä Mackintoshin uusimmasta trilleristä ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Leena ja Mai.

Helmet 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa eli parisuhdeväkivaltaa (Annoin sinun mennä) ja 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta (Minä näen sinut).

Kommentit

  1. Minä pidin molemmista, mutta ehkä ensimmäisestä hiukan enemmän, sillä meri...ja sitten puhdasverinen psykopaatti. Jopa voi olla narsisti, se eräs, tiedät ketä tarkoitan. Olet oikeassa siinä,että jokin Claren tavassa kertoa tarinaa miellyttää. Sitä en edes sanoiksi löydä, mikä se asia on, mutta aion lukea kolmannenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykopaatti oli minulle hieman liikaa, mutta ehkä se, että teki pahaa kuunnella hänen ääntään, kertoo kirjailijan taidosta kuvata henkilöitään. Kyllä minullakin tämä kirjailija lukulistalla pysyy!

      Poista
  2. Minäkin olen vähitellen kiinnostunut Macintoshin kirjoista. Ehkei nämä ihan tusinatrillereitä olekaan, kuten alkuun hieman tuumailin. :) Tämä uusin vaikuttaa varsin vetävältä tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä uudemmasta enemmän kuin ensimmäisestä, mutta toisaalta moni on esikoistakin kehunut. Kannattaa antaa näille mahdollisuus. :)

      Poista
  3. Tykkäsin kummastakin, mutta toinen oli enemmän mieleeni, kunnon trillerimeininkiä ja en arvannut millään tekijää ja loppu on aivan huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen oli enemmän minunkin mieleeni. Loppu on siinä tosiaan huippua!

      Poista
  4. Ensimmäisestä tykkäsin kovasti! Pitääpä ottaa tuo toinenkin lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?