Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut

"Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Nainen tuntee tyhjän tilan rinnallaan kun poika juoksee kotia kohti odottaen eteisen lämpöä ja ulkovalon loistetta. Maitoa, keksi, kaksikymmentä minuuttia televisiota. Kalapuikkoja iltaruuaksi. Heille on muodostunut oma rutiininsa jo ennen ensimmäisen lukukauden puoliväliä.
Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin ja hänen vartalonsa pyörähdys ennen kuin se paiskautuu tielle."

Clare Mackintosh:
Annoin sinun mennä
(Gummerus 2017)
Alkuteos I let you go
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
418 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 42 min.

Clare Mackintoshin esikoisteos Annoin sinun mennä kiinnitti jossain vaiheessa huomioni, ja kun se osui silmiini Storytelin valikoimista, nappasin teoksen kuunteluun. Hieman tosin epäilytti, sillä tiesin, että tarina kietoutuu pienen pojan kuoleman ympärille. Onneksi pojan kohtalolla ei kuitenkaan liikaa mässäillä vaan huomio keskittyy enemmän siihen, mitä tapahtuu, kun pienen Jacobin yliajaja on kadonnut paikalta.

Jacobin sijaan trillerin keskiöön asettuu nainen, Jenna, joka pakenee pieneen Penfachin kylään Walesin rannikolle. Karu miljöö sopii hyvin yksinäisen ja murheellisen naisen mielenmaisemaan. Mutta mitä Jenna lopulta pakenee? Mitä hän suree? Alkuosan jälkeen seuraa käännekohta, joka onnistuu yllättämään.

Pelkäsin etukäteen, että pienen pojan kuolemalla mässäillään, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Sen sijaan en aavistanut, että trillerissä mässäillään niin paljon parisuhdeväkivallalla. Minulle vähempi olisi riittänyt vallan hyvin osoittamaan, kenen puolelle kannattaa asettua, ja koin väkivaltakuvaukset suorastaan vastenmielisiksi, koska en niiden kaikkien asemaa kyennyt ymmärtämään. Lisäksi arvasin melko hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua, mistä yliajotapauksessa lopulta oli kysymys, joten suurta jännitystäkään tarina ei kyennyt minulle tarjoamaan.

Anneli piti kirjasta minua enemmän ja myös Marja suosittelee trilleriä.

"Mies hymyilee, ja pakotan itseni vastaamaan hymyyn. Mutta sydämeni jyskyttää, ja tuijotan mainosta. Siinä on sama varoitus puhelujen minuuttihinnoista kuin muissakin mainoksissa ja sen ylälaidassa numero 0809."

Clare Mackintosh:
Minä näen sinut
(Gummerus 2018)
Alkuteos I See You
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 25 min.
Vaikkei Annoin sinun mennä saanutkaan minua hurmaantumaan, jokin Clare Mackintoshin tavassa kuvata henkilöitään ja kuljettaa juonta sai minut tarttumaan myös kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen. Edellisen teoksen tapaan Minä näen sinut on trilleri.

Tarinan päähenkilö on Zoe Walker, joka kiinnittää huomiota outoon lehtimainokseen. Mainoksessa on hänen oma kuvansa, ja yhteys seuranhakuilmoituksiin on ilmeinen, vaikkei täysin selvää olekaan, mitä mainostetaan. Kun selviää, että samankaltaisissa mainoksissa esiintyneitä naisia on joutunut rikoksen uhriksi, ymmärtävät sekä poliisi että Zoe, että kyseessä on laajempi rikosvyyhti.

Aivan mutkitta rikos ei selviä, ja matkalla kohti tarinan kliimaksia Zoen mieli heittää epäilyksen varjoa useaan suuntaan siihen tahtiin, että nainen alkaa itsekin epäillä kykyään tunnistaa epäilyttävät ihmiset. Lopulta käy - tietenkin - niin, että Zoe lankeaa luottamaan väärään ihmiseen ja ajaa vaaraan sekä itsensä että toisen henkilön. Kirjan loppu tarjoaa sellaista menoa, että tarinaa ei aivan helposti käsistään laske ennen kuin viimeiset sanat on lausuttu. Se, kuka kaiken takana lopulta oli, oli minulle todellinen ja suorastaan hyytävä yllätys.

Tästä Mackintoshin uusimmasta trilleristä ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Leena ja Mai.

Helmet 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa eli parisuhdeväkivaltaa (Annoin sinun mennä) ja 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta (Minä näen sinut).

Kommentit

  1. Minä pidin molemmista, mutta ehkä ensimmäisestä hiukan enemmän, sillä meri...ja sitten puhdasverinen psykopaatti. Jopa voi olla narsisti, se eräs, tiedät ketä tarkoitan. Olet oikeassa siinä,että jokin Claren tavassa kertoa tarinaa miellyttää. Sitä en edes sanoiksi löydä, mikä se asia on, mutta aion lukea kolmannenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykopaatti oli minulle hieman liikaa, mutta ehkä se, että teki pahaa kuunnella hänen ääntään, kertoo kirjailijan taidosta kuvata henkilöitään. Kyllä minullakin tämä kirjailija lukulistalla pysyy!

      Poista
  2. Minäkin olen vähitellen kiinnostunut Macintoshin kirjoista. Ehkei nämä ihan tusinatrillereitä olekaan, kuten alkuun hieman tuumailin. :) Tämä uusin vaikuttaa varsin vetävältä tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä uudemmasta enemmän kuin ensimmäisestä, mutta toisaalta moni on esikoistakin kehunut. Kannattaa antaa näille mahdollisuus. :)

      Poista
  3. Tykkäsin kummastakin, mutta toinen oli enemmän mieleeni, kunnon trillerimeininkiä ja en arvannut millään tekijää ja loppu on aivan huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen oli enemmän minunkin mieleeni. Loppu on siinä tosiaan huippua!

      Poista
  4. Ensimmäisestä tykkäsin kovasti! Pitääpä ottaa tuo toinenkin lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…