Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut

"Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Nainen tuntee tyhjän tilan rinnallaan kun poika juoksee kotia kohti odottaen eteisen lämpöä ja ulkovalon loistetta. Maitoa, keksi, kaksikymmentä minuuttia televisiota. Kalapuikkoja iltaruuaksi. Heille on muodostunut oma rutiininsa jo ennen ensimmäisen lukukauden puoliväliä.
Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin ja hänen vartalonsa pyörähdys ennen kuin se paiskautuu tielle."

Clare Mackintosh:
Annoin sinun mennä
(Gummerus 2017)
Alkuteos I let you go
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
418 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 42 min.

Clare Mackintoshin esikoisteos Annoin sinun mennä kiinnitti jossain vaiheessa huomioni, ja kun se osui silmiini Storytelin valikoimista, nappasin teoksen kuunteluun. Hieman tosin epäilytti, sillä tiesin, että tarina kietoutuu pienen pojan kuoleman ympärille. Onneksi pojan kohtalolla ei kuitenkaan liikaa mässäillä vaan huomio keskittyy enemmän siihen, mitä tapahtuu, kun pienen Jacobin yliajaja on kadonnut paikalta.

Jacobin sijaan trillerin keskiöön asettuu nainen, Jenna, joka pakenee pieneen Penfachin kylään Walesin rannikolle. Karu miljöö sopii hyvin yksinäisen ja murheellisen naisen mielenmaisemaan. Mutta mitä Jenna lopulta pakenee? Mitä hän suree? Alkuosan jälkeen seuraa käännekohta, joka onnistuu yllättämään.

Pelkäsin etukäteen, että pienen pojan kuolemalla mässäillään, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Sen sijaan en aavistanut, että trillerissä mässäillään niin paljon parisuhdeväkivallalla. Minulle vähempi olisi riittänyt vallan hyvin osoittamaan, kenen puolelle kannattaa asettua, ja koin väkivaltakuvaukset suorastaan vastenmielisiksi, koska en niiden kaikkien asemaa kyennyt ymmärtämään. Lisäksi arvasin melko hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua, mistä yliajotapauksessa lopulta oli kysymys, joten suurta jännitystäkään tarina ei kyennyt minulle tarjoamaan.

Anneli piti kirjasta minua enemmän ja myös Marja suosittelee trilleriä.

"Mies hymyilee, ja pakotan itseni vastaamaan hymyyn. Mutta sydämeni jyskyttää, ja tuijotan mainosta. Siinä on sama varoitus puhelujen minuuttihinnoista kuin muissakin mainoksissa ja sen ylälaidassa numero 0809."

Clare Mackintosh:
Minä näen sinut
(Gummerus 2018)
Alkuteos I See You
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 25 min.
Vaikkei Annoin sinun mennä saanutkaan minua hurmaantumaan, jokin Clare Mackintoshin tavassa kuvata henkilöitään ja kuljettaa juonta sai minut tarttumaan myös kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen. Edellisen teoksen tapaan Minä näen sinut on trilleri.

Tarinan päähenkilö on Zoe Walker, joka kiinnittää huomiota outoon lehtimainokseen. Mainoksessa on hänen oma kuvansa, ja yhteys seuranhakuilmoituksiin on ilmeinen, vaikkei täysin selvää olekaan, mitä mainostetaan. Kun selviää, että samankaltaisissa mainoksissa esiintyneitä naisia on joutunut rikoksen uhriksi, ymmärtävät sekä poliisi että Zoe, että kyseessä on laajempi rikosvyyhti.

Aivan mutkitta rikos ei selviä, ja matkalla kohti tarinan kliimaksia Zoen mieli heittää epäilyksen varjoa useaan suuntaan siihen tahtiin, että nainen alkaa itsekin epäillä kykyään tunnistaa epäilyttävät ihmiset. Lopulta käy - tietenkin - niin, että Zoe lankeaa luottamaan väärään ihmiseen ja ajaa vaaraan sekä itsensä että toisen henkilön. Kirjan loppu tarjoaa sellaista menoa, että tarinaa ei aivan helposti käsistään laske ennen kuin viimeiset sanat on lausuttu. Se, kuka kaiken takana lopulta oli, oli minulle todellinen ja suorastaan hyytävä yllätys.

Tästä Mackintoshin uusimmasta trilleristä ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Leena ja Mai.

Helmet 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa eli parisuhdeväkivaltaa (Annoin sinun mennä) ja 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta (Minä näen sinut).

Kommentit

  1. Minä pidin molemmista, mutta ehkä ensimmäisestä hiukan enemmän, sillä meri...ja sitten puhdasverinen psykopaatti. Jopa voi olla narsisti, se eräs, tiedät ketä tarkoitan. Olet oikeassa siinä,että jokin Claren tavassa kertoa tarinaa miellyttää. Sitä en edes sanoiksi löydä, mikä se asia on, mutta aion lukea kolmannenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykopaatti oli minulle hieman liikaa, mutta ehkä se, että teki pahaa kuunnella hänen ääntään, kertoo kirjailijan taidosta kuvata henkilöitään. Kyllä minullakin tämä kirjailija lukulistalla pysyy!

      Poista
  2. Minäkin olen vähitellen kiinnostunut Macintoshin kirjoista. Ehkei nämä ihan tusinatrillereitä olekaan, kuten alkuun hieman tuumailin. :) Tämä uusin vaikuttaa varsin vetävältä tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä uudemmasta enemmän kuin ensimmäisestä, mutta toisaalta moni on esikoistakin kehunut. Kannattaa antaa näille mahdollisuus. :)

      Poista
  3. Tykkäsin kummastakin, mutta toinen oli enemmän mieleeni, kunnon trillerimeininkiä ja en arvannut millään tekijää ja loppu on aivan huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen oli enemmän minunkin mieleeni. Loppu on siinä tosiaan huippua!

      Poista
  4. Ensimmäisestä tykkäsin kovasti! Pitääpä ottaa tuo toinenkin lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat