Kirjakaapin kummitus

When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.  Claire Keegan: So Late in the Day – stories of women and men Grove Press 2023 119 sivua Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day  valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lai...

Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa? Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi Atena 2025 kansi Elina Warsta 170 sivua Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni  jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi  jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla. Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, ku...

On järkyttävää huomata olevansa illalla toisessa maailmassa kuin aamulla, mutta ei se ole loppujen lopuksi kovin harvinaista. Aamulla on onnellisesti naimisissa, ja päivän aikana puoliso kuolee; aamulla vallitsee rauha, ja illalla maa onkin sodassa; aamulla herää täysin tietämättömänä, ja illalla on selvää, että pandemia on saapunut. Aamulla herää kirjakiertueella, jota on vielä monta päivää jäljellä, ja illalla kiirehtii kotiin hakematta matkalaukkua hotellihuoneesta. Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri Tammi 2025 alkuteos Sea of Tranquility   suomentanut Aleksi Milonoff äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 6 t 3 min Todettakoon heti alkuun, että en juurikaan lue scifi-romaaneja enkä tulevaisuuteen sijoittuvia kertomuksia, koska ajatus oman planeettamme elinolojen heikkenemisestä ja muiden planeettojen valloittamisesta ahdistaa – ja usein tulevaisuusskenaarioissa on kysymys juuri nykymaailman muuttumisesta kovin pelottavaan suuntaan. Tuollaiset skenaariot eivät tiete...

My name is James. I am going to get my family. You can come with me or you can stay here. You can come and try freedom or you can stay here.You can die with me trying to find freedom or you can stay here and be dead anyway. My name is James. Percival Everett: James Mantle 2024 äänikirjan lukija Dominic Hoffman kesto 7 t 49 min James – tai Jim – on orja Missourissa. Elämän perustat horjuvat pahan kerran, kun mies kuulee, että hänet aiotaan myydä New Orleansiin. Myynti tarkoittaisi eroa vaimosta ja tyttärestä, ja sitä James ei aio sietää. Hän karkaa saadakseen itselleen aikaa laatia suunnitelman, joka veisi hänet ja hänen perheensä kohti parempaa tulevaisuutta. James piiloutuu Jacksonin saarelle, ja siellä hän kohtaa erään tutun nuorukaisen. Huckleberry Finn on paennut väkivaltaista isäänsä ja lavastanut kuolemansa. Kaksikko päätyy yhdessä matkalle kohti vapautta – tai niin he ainakin toivovat. Mutta matkassa on monenlaisia vaaroja, eikä pakoa helpota se, että heidän yhtäaikainen katoami...

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Mummi oli kertonut minulle kuinka ensimmäinen yritys pystyttää silta tammikuussa 1870 oli mennyt ihan päin helvettiä. Amanda oli ollut silloin neljätoistavuotias ja raatanut jo lähes kaksi vuotta Luuradalla. Ristikkosilta oli tilattu paloina Englannista, rakennelma oli valettu keittoraudasta. Keskijänne mitattiin kokoon Kymijoen rannalla, se oli yhteen liitettynä valtavan painoi yli kolme ja puolisataa tonnia ja oli kuusikymmentäviisi metriä pitkä. Säät oli olleet tammikuussa lauhat ja joki virtasi vuolaana, rajajääkärikomppanian oli joutuneet pystyttämään virtaavaan veteen telineitä joiden päällä silta saataisiin siirrettyä paikoilleen. Juuri kun telineet oli valmiit ja rautaristikko piti siirtää joen yli, olikin tullut yllättäen paukkupakkanen. Rannat oli hetkessä jäätyneet ja vuolas virta oli tempaissut mukaansa jähmettyneitä jäävuori rantatöyräiltä ja ne jäävuoret ja niiden lohkareet törmäsi puisiin rakennustelineisiin ja pirstoi ne kuin tellinkejä olisi ammuttu tykeillä. Ne miehet...