Siirry pääsisältöön

Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun

Sentti sentiltä tamma ponnisti ylös, kohta näkyisivät jo kaviotkin mutta minä etsin katseellani kadonnutta miestä. Näin hänet kaikkialla, kuulin äänen unissakin. Etenkin unissa.

Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun
Tammi 2023
256 sivua

Isä katoaa, jälleen kerran. Isot puheet ja levoton meno ovat olleet varoitusmerkkejä tyttärelle, joka lähtee isänsä perään. Matkatessaan kesäisessä Suomessa tytär palaa menneisyyteensä ja tarkastelee elämäänsä, maniaan taipuvaisen miehen lapsena, joka on menettänyt äitinsä jo vuosia sitten.

Kun tytär etsii isäänsä ja yrittää saada tämän hoidettavaksi, pitäisi samaan aikaan saada pysähtyä ja suunnata katsetta tulevaan. Kun isän maailma on kaoottinen ja tytär on uuden äärellä, tulee väistämättä miettineeksi maanisuuden periytymistä ja oman mielen terveyttä. 

Liukasliikkeisen isän perässä kulkeminen tuntuu ajoittain toivottomalta, vaikka tytär onkin oppinut vuosien kokemuksella ennakoimaan isän liikkeitä. Moni käskee luovuttamaan takaa-ajon, mutta se ei ole helppoa, kun huoli isästä kasvaa ja tuntuu, että jonkun täytyy pitää miehestä huolta, estää suuruudenhullut suunnitelmat.

Satu Vasantolan kolmas romaani Kun isä osti Merenkurkun on fiktiivinen teos, jonka taustalla on kirjailijan omia kokemuksia. Siinä muotoutuu murheellisen sävyinen kuva siitä, miten mielenterveyden ongelmat kaatuvat omaisten harteille ja miten läheiset joutuvat jopa ohjeistamaan heitä, joiden pitäisi periaatteessa tietää paremmin. Romaani muistuttaa siitä, että mielen pulmien hoitaminen ei ole edelleenkään mutkatonta, vaikka niistä koko ajan enemmän keskustellaankin.

Minulta teoksen lukeminen vei aikaa. Ei siksi, että romaani olisi huono, päinvastoin: kuvauksessaan kertomus tulee niin vahvasti liki, että paikoin lukeminen on jopa raskasta. Sekä ilmaisussa että tapahtumissa on verevää voimaa, jonka äärellä koin tarvetta tauoille, vaikka ihailin suuresti niin kieltä kuin tarinankuljetustakin. Tematiikaltaan teos on sellainen, että sen ei pidäkään olla kevyttä luettavaa. Lukemisen arvoinen se kyllä on varsinkin, jos mielenterveys aiheena kiinnostaa.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 12. Kirjan nimi liittyy veteen.

Kommentit

  1. Tämä on listallani. Olen lukenut ne Vasantolan edellisetkin romaanit ja tykännyt oikein paljon, joten en halua tätäkään jättää väliin.
    Tuo sama Helmet-haasteen kohta on vielä itselläni auki, enpä ole tullut ajatelleeksi että tämäkin menisi siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän paljon Vasantolan tavasta kirjoittaa ja myös siitä, että hän rohkenee tarttua raskaisiinkin aiheisiin. Silti teokset eivät tukahdu painonsa alle.

      Poista
  2. Olen lukenut ja tykännyt Vasantolan edellisistä. Tämäkin kiinnostaa, mutta jokin aihepiirissä on tökkinyt, enkä ole oikein saanut kiinni, että mikä.
    Mutta nyt tekstisi luettuani mieleen tuli, että ehkä ounastelen jotenkin hankalaa lukukokemusta. Täytyy varmaan testata ja todeta itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihepiiri on kyllä raskas, ja minäkertojan isä siinä määrin raskas hahmo, että hänen vuokseen lukeminen uuvutti välillä. Kannattaa tosiaan testata ja todeta itse, miltä kertomus vaikuttaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat