Siirry pääsisältöön

Tekstit

Helmi Kekkonen: LIV!

Liv pudistaa päätään, he molemmat naurahtavat, ampiainen lennähtää Ellenin ohi ja Liv tuntee ajatustensa karkaavan takaisin kalliolle, mieheen, tämän ääneen ja puhtaalta tuoksuvaan paitaan, käteen, joka oli hipaissut hänen säärtään, ja miten siinä, juuri silloin, epävarmuus oli väistynyt halun tieltä.  Helmi Kekkonen: LIV! Siltala 2024 182 sivua Liv on perheen pienimmäinen, on ollut aina, mutta hän ei halua ” kuulla siskojensa järkeviä mielipiteitä tai varoituksia, hän ei tarvitse niitä, ei enää ”. Miksi tarvitsisikaan, onhan hän aikuinen jo, ja nuoren aikuisen lailla hän viettää viimeistä lomaviikkoaan ilman suuria velvoitteita, hitaissa kesäpäivissä lojuen. Eräänä loma-aamuna Liv kohtaa rannalla miehen, jossa on samaan aikaan jotain häiritsevää ja kiehtovaa. Kohtaaminen synnyttää Livin sisällä ihmeellisen keveyden , eikä hän halua kertoa miehestä siskoilleen, vaikka yleensä he tietävät toisistaan niin paljon. Hän haluaa pitää miehen ja mahdollisen tulevankin kohtaamisen vain itsellää
Uusimmat tekstit

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät

Kamarin puolella Biera päästi autuaan huokauksen, ja Máriddjá teki samoin vaikkakin huomattavasti vähemmän hurmioituneena. Moiseen sikakalliiseen kapineeseen, jonka käyttötarkoitus oli epäselvä, Máriddjá luotti yhtä vähän kuin linja-autonkuljettajiin, joiden lipunhintatietämys oli puutteellista. Tina Harnesk: Lumeenkylväjät WSOY 2024 ruotsinkielinen alkuteos Folk som sår i snö  2022 suomentanut Leena Virtanen kansi Britta Marakatt-Labba 361 sivua Saamelainen Tina Harnesk kuvaa esikoisromaanissaan Lumeenkylväjät kiinnostavaa henkilöhahmojoukkoa: 85-vuotias Máriddjá on kuolemansairas muttei todellakaan aio kertoa asiasta kenellekään; Máriddján puoliso Biera on dementikko; Kaj muuttaa äitinsä kuoltua pohjoiseen Ruotsiin yhdessä puolisonsa Mimmin kanssa ja saa yhä useammin vieraakseen lapsen, joka on nimeltään Johánás. Vaikka iäkkään pariskunnan ja Kaj’n näkökulmat ovat erilliset, ne risteävät matkan varrella. Jännitettä luova kysymys onkin, miten ja milloin tarinalinjat tulevat kohtaamaan

Sanoja surusta

Olen elänyt elämäni murheellisinta kevättä. Suruun olen etsinyt jonkinlaista selitystä ja vertaistukea kirjoista, jotka käsittelevät menetyksiä ja surutyötä.  Kun sade vain jatkui ja minä yritin pitää pääni pinnalla vedenpaisumuksessa, jokin uusi sai alkunsa. Usein heräsin kulmat kurtussa. Olin nähnyt taas unta haukoista. Aloin nähdä yhtenään haukkaunia. Englannin kielen ”petolintua” tarkoittava raptor on omaksuttu latinasta, jonka raptor tarkoittaa ”ryöstäjää” ja on johdos verbistä rapere, ”temmata”. Ryöstää. Temmata. Unteni haukat olivat kanahaukkoja, usein yksi tietty.  Helen Macdonald: H niin kuin haukka Gummerus 2016, äänikirja 2021 alkuteos H is for Hawk  2014 suomentanut Irmeli Ruuska äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 11 t 41 min Helen Macdonaldin H niin kuin haukka  herätti runsaasti myönteistä huomiota kirjablogeissa ilmestymisvuonnaan. Kirjailija on menettänyt äkillisesti isänsä ja purkaa suruaan paneutumalla haukkametsästykseen. Hän hankkii itselleen kanahaukan Mabeli

Sigrid Nunez: Paras ystävä

En halua puhua sinusta enkä kuunnella kun muut puhuvat sinusta. Se on tietenkin klisee: me puhumme kuolleista, jotta muistaisimme heidät, jotta pitäisimme heidät elossa sillä ainoalla tavalla johon kykenemme. Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ihmiset sinusta puhuvat – esimerkiksi muistotilaisuuden esiintyjät, ihmiset jotka rakastivat sinua ja tunsivat sinut hyvin, ihmiset jotka ovat taitavia sanankäyttäjiä – sitä kauemmas sinä etäännyt, sitä enemmän hologrammin kaltainen sinusta tulee. Sigrid Nunez: Paras ystävä Aula & Co 2024 alkuteos The Friends suomentanut Kristiina Drews kansi Sanna-Reeta Meilahti 215 sivua Naisen ystävä päättää siirtyä tuonpuoleiseen yllättäen. Hän on kylläkin kärsinyt masentuneisuudesta ja puhunut itsemurhasta, mutta silti kuolema yllättää. Olihan miehen terveys erinomainen ja moni asia hyvin. Ja sitten taas toisaalta hän koki ikääntymisen olevan kuin hidastettua kastraatiota  ja ajatteli elämän olevan parempi novellina kuin romaanina . Jos kuolema

Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani

  Nyt he ovat paikalla. Valmiina. 2 120 kilometriä kotoa, pienellä kalliosaarella, Huippuvuorten pohjoisimmassa osassa. Pallon tavaroissa odottaa Venäjän ruplia, Amerikan dollareita, tärkättyjä kravatteja, valkoisia nahkakäsineitä ja roosanvärisiä silkkikaulaliinoja niin, että Andrée ja hänen nuoret avustajansa voisivat pukeutua säädynmukaisesti laskeutumisen jälkeiselle juhlavastaanotolle. Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani Like 2015 alkuteos Expeditionen – Min kärlekshistoria suomentanut Petri Stenman 288 sivua Bea Uusman Naparetki   – Minun rakkaustarinani  on kiinnostanut minua jo pitkään. Onhan teos ollut useassa yhteydessä varsinaisena malliesimerkkinä kertovasta tietokirjallisuudesta ja voittihan se vuoden 2015 Blogistanian Tieto -palkinnon. Hankin kirjan omaan hyllyyni, mutta sinne se hautautui, kunnes tulin viimein Naparetkeen  tarttuneeksi. Onneksi tartuin! Bea Uusman teos vei minut mukanaan niin, että välillä piti ponnistella, jotta maltoin laskea kirjan käsistäni.

Jenna Kostet: Punainen noita

Valpuri arvasi, että talvesta tulisi pitkä. He eivät voineet lähteä jäiden aikaan Tukholmasta Turkuun vaan oli odotettava kevättä, jolloin laivat taas kulkisivat kaupungista toiseen. Toisaalta heillä olisi nyt aikaa kerätä rahaa ja valmistella matkaa. Samalla oli varottava herättämästä kaupunkilaisten epäluuloja. Valpuri joutuisi ottamaan parantajan työtehtäviä entistä enemmän hoitaakseen, sillä Mariaa eivät kaikki enää luokseen halunneet. Kun noidan leima oli kerran lyöty, sitä oli vaikea pyyhkiä pois. Jenna Kostet: Punainen noita Aula & Co 2024 kansi Reeta Meilahti 328 sivua Punainen noita  kertoo fiktiivisen tarinan henkilöstä, joka on ollut oikeasti olemassa: 1600-luvulla Suomessa eli Valpuri Kinni. Naista syytettiin noituudesta ja hänet heitettiin Aurajokeen juuri noitaepäilyjen vuoksi. Romaaniin kirjailija on rakentanut yhden version siitä, minkälaista noitana pidetyn naisen elämä vuosisatoja sitten kenties oli. Epäilykset noituudesta eivät varsinaisesti saa romaanin sivuilla

Joel Haahtela: Marijan rakkaus

Autoin paidan hänen yltään ja riisuuduin itse. Tunsin Marijan paljaan ihon kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen, siihen piirtyneet uurteet. Olimme luopuneet nuoruudesta ja kaikista väliimme kertyneistä kysymyksistä, ne makasivat nurkassa hylättyinä, kukaan ei kaivannut niitä.  Joel Haahtela: Marijan rakkaus Otava 2024 kansi Päivi Puustinen 192 sivua Kirjailija matkustaa Italiaan etsimään tuoretta alkua kirjoittamiselleen. Asemalaiturilla hän havaitsee naisen, jota ei ole nähnyt neljännesvuosisataan. Marija on kuitenkin jättänyt mieheen jälkensä, ja päinvastoin myös. Niinpä pari matkustaa yhdessä Roomaan ja samalla menneeseen. Mitä heille tapahtui silloin ja mitä heille tapahtuu nyt? Minäkertoja tutkiskelee suhdettaan Marijaan mutta samaan aikaan tarkastelun kohteena on miehen suhde omiin vanhempiin. Vanhemmat ovat menehtyneet mutta he ovat kertojan ajatuksissa läsnä samoin kuin muutoinkin eletty elämä. Merkityksellistä on aika, joka kuluu ja laskostuu , mutta myös se, mitä on olla läsnä