Max ja Alexis tuijottivat hetken toisiaan kykenemättä saamaan sanaakaan suustaan. Alexis oli lopettanut soiton. Max oli täysin pöllämystynyt siitä, ettei luukun takaa ollutkaan auennut näkymä tyhjälle ullakolle vaan ullakkohuoneeseen, jossa seisoi hänen ikäisensä pyjama-asuinen poika viulunkaltainen soitin kädessään! Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa kuvitus JP Ahonen Tammi 2024 200 sivua On kolmikerroksinen, vihreä puutalo. On kaksi poikaa, Max ja Alexis, joita talo yhdistää heidän tiedostamattaan. Molemmat pojat ovat kymmenvuotiaita ja heille entuudestaan vieras talo tarkoittaa heille erikoista seikkailua. Alexis muuttaa uuteen kotiin leipuri-äitinsä ja unienkerääjä-isänsä kanssa. Maxin perhe on paljon suurempi, sillä Maxilla on vanhempien lisäksi kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sisarusta. Max on perheen lapsista ”pariton”, ja niinpä hänelle sopii paremmin kuin hyvin tutustua Alexiin, jonka olemassaolo tosin on ensin täysi mysteeri. Alexis ja Max nimittäin elävät er
On kysymys haaveissasi. / On kysymys rohkeudesta olla lapsellinen / rakastaa satuja. Ilman mielikuvitusta ei pärjäile / tarvitsemme näkyjä. Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä Siltala 2024 62 sivua Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä tuli vastaan kirjasomessa ja herätti mielenkiintoni. Kokoelma on jaettu kahteen osaan – menettämiseen ja säilyttämiseen – ja ensimmäisessä osassa korostuvat muistot, mennyt, myös kuolema, ja samalla yhteydet ihmisiin – siskoon, sukuun. Huomaan, että toinen osa – Säilyttämisestä – puhuttelee minua enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä osin siksi, että se todella puhuttelee: ”Sinä näet / meistä unia, uskot uniin, et siihen että ne ovat sinä / vaan siihen että ne ovat me kaikki. – –” Mutta myös siksi, että osassa on kenties alkua enemmän tarttumapintaa, jotain joka herättää ajatuksia. Runoissa on vahvaa yhteiskunnallisuutta. Niissä otetaan kantaa kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta, tuodaan esille näk