Kirjakaapin kummitus

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Taro istui pöytänsä ääreen, avasi tietokoneen ja yritti saada kiinni siitä, mitä pitäisi tehdä ensimmäiseksi. Märkä sukka alkoi saman tien kiusata. Taro riisui sen, väänsi sitä roskakorin yläpuolella ja laittoi sen kuivumaan patterin päälle. Hänellä olisi hyvin aikaa hakea kuppi kuumaa ja lukea apteekkarin verkkoliikehdintää koskeva raportti ennen kuin apteekkarin leski Linda Korhonen-Hammar saapuisi hänen kuultavakseen. Anna Harju: Jäljet Tammi 2025 kansi Eevaliina Rusanen 382 sivua * Kirjan ennakkolukukappale saatu kustantajalta – kiitos! * Tamperelaisessa apteekissa tapahtuu kauheita. Apteekkari Hannes Hammar löytyy työpaikaltaan kuolleena, ja heti alusta lähtien on selvää, että mies on murhattu. Rikoskomisario Taro Auramo johtaa tutkintaa tapauksessa, jonka jäljet ulottuvat pidemmälle kuin mitä kukaan alkuun oikeastaan aavistaa. Mitä salaisuuksia apteekin työntekijöillä ja erityisesti farmaseutti Joanna Vihervuorella on? Mikä on miehiään Taro Auramo, jonka supervoima on ilmiömäinen...

Siri pani jalkaa toisen eteen metsäharjun lakea seurailevalla seremoniapolulla, joka oli yli tuhat vuotta vanha. Puut huojuivat ja latvat taipuivat uhkaavasti tuulenpuuskissa, mutta hän kulki katse painuksissa ja tuijotti reitillään olevia mättäitä, juuria ja kiviä. Järjetön itsesääli ja asioiden vatvominen oli taas alkanut. Kaikki johtui yhdestä puhelinkeskustelusta, joka oli käyty yli puoli vuotta sitten. Sananvaihto oli pesiytynyt takaraivoon kirveltäväksi kipupisteeksi. Hän oli suunnitellut tarkasti etukäteen, millaisin sanankääntein kertoisi Dramatenin johtajalle Egil Borgille päätöksensä pääosasta, jota hänelle oli tarjottu eräästä näytelmästä. Carin Hjulström: Vain pisara verta Tammi 2024 alkuteos  Knappt en droppe blod suomentanut Nina Mäki-Kihniä kansi Anna Henriksson äänikirjan lukija Kirsti Valve kesto 11 t 52 min Tykästyin Taimitarhamurjat-sarjan avausosaan siinä määrin paljon, että klikkasin hetimiten kuunteluun sarjan toisen osan. Vain pisara verta  jatkaa siitä,...

– Perillä ollaan, Anton sanoi ja osoitti rappiolle päästettyä pientä punaista tupaa, jonka vieressä oli kolme kasvihuonetta. Niiden seinustoilla rehotti ryteikkönä korkeita pensaita ja rakennuksista puuttui lasiruutuja. – Tämäkö se on? Siri kysyi epäröiden. – Jep, Anton sanoi reippaasti.  Carin Hjulström: Pikku murha vain Tammi 2024 alkuteos Bara ett litet mord suomentanut Nina Mäki-Kihniä kansi Anna Henriksson äänikirjan lukija Kirsti Valve kesto 12 t 53 min En ole erityisemmin dekkareiden lukija, mutta kesän kynnyksellä on aina kiva tarttua johonkin rikostarinaan ihan vaikka vain perinteiseksi muodostuneen kirjablogien dekkariviikon vuoksi. En ole varsinkaan raakojen dekkareiden ystävä, joten jätän mieluusti sellaiset verta ja suolenpätkiä -tyyppiset tarinat muille. Siksipä ei olekaan yllätys, että valikoin lukemistooni tällä kertaa dekkariviikon kunniaksi hyvän mielen dekkareita. Varsin leppoisaa menoa lukijalle tarjoaa Carin Hjullströmin Pikku murha vain , joka aloittaa T...

Reidarilla oli kova tahto, ja tahdolla oli selvä suunta. Yritykset pysäyttää hänet valuivat hiekkaan. Hänen vanhempansa ymmärsivät varhain, että tähän lapseen oli paras suhtautua luonnonvoimana. Sellaisena Reidar myös itsensä koki: hän oli voimaa, jonka alkuperä oli luonnossa. Se ei ollut ylivoimaista vaan mitä suurimmissa määrin luonnollista. Hän ilmaisi siitä maalaamalla, pääsi siten kosketuksiin sen kanssa. Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti – ihmeellinen Reidar Särestöniemi Gummerus 2025 äänikirjan lukija Toni Kamula kesto 8 t 57 min Tämä vuosi on taiteilija Reidar Särestöniemen (1925–1981) juhlavuosi: "Lapin shamaanin" syntymästä on kulunut sata vuotta, ja merkkivuotta on juhlittu ja juhlitaan monin tavoin. On hienoa, että taiteilijasta on tehty myös uusi elämäkerta, joka katselee aikansa julkkista ja taidepiirien hyljeksimää Särestöniemeä erityisesti sateenkaarinäkökulmasta: Vaarala pohtii teoksessaan erityisesti sitä, miksi taidemaalarin homoseksuaalisuutta ei ole h...

Tilalliset istuttivat puuvillan siemenet rutikuivaan maaperään siinä toivossa, että sateet pian palaisivat. Mutta ensimmäinen pölymyrsky on jo nousemassa. Pian tasanko peittyy hiekan ja tomun alle. Eeva Meltio: Hiekka Kraft Ink 2024 224 sivua Eeva Meltion sarjakuvaromaani Hiekka  voitti vuoden 2025 sarjakuva-Finlandian. Toimittaja Arto Nyberg valitsi teoksen kymmenen finalistin joukosta ykköseksi, eikä ihme. Hiekka  on vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos, joka tuo vavahduttavasti näkyville kymmenvuotisen kuivuuden vaikutuksia ja seurauksia. Sarjakuva perustuu tositapahtumiin. 1930-luvulla Keskilännessä kärsittiin kuivuuskaudesta, joka sai nimekseen Dust Bowl. Vesi kävi vähiin, kaivot kuivuivat ja elämästä tuli hankalaa. Hiekkamyrskyt vaurioittivat laajalti preeriaa niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassa.  Tästä kaikesta kertoo Hiekka , jonka päähenkilö Olive eli Ollie elää keskellä kuivuutta. Hän työskentelee öljykentällä poraajan apurinsa mutta haaveilee muusta. Ennen kai...

Hammer Cottagen yleisö kohahti aina, kun Leon koski palloon. Hän siirteli sitä yhdellä kosketuksella eteenpäin ja pari kertaa niin yllättävästi, että keräsi raikuvat aplodit. Kun Leon sai riistettyä pallon keskialueella, hän näki, että Southallin maalivahti oli noussut maalilta. Oli pakko kokeilla. Hän laittoi pallon leijailemaan kohti korkeuksia. Jukka Behm: Enkelin nyrkki Tammi 2024 kansi Laura Lyytinen 344 sivua Enkelin nyrkki  jatkaa siitä, mihin Ihmepoika Leon  jäi: jalkapallolahjakkuus Leon Brown on asettunut Hammersmith Unitedin jalkapalloakatemiaan ja arki täyttyy koulunkäynnistä sekä harjoittelusta että peleistä. Arki ei kuitenkaan ole erityisen tasaista, vaan Leon joutuu varsin tiukkojen paikkojen eteen. Hän saa outoja uhkauksia ja päätyy keskelle varkaustapauksia. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ystävä Amadou on muuttunut oudon etäiseksi eikä Leonin kotiseuran tilanteessakaan ole hurraamista. Hammersmith United -jalkapalloseurasta ja Leon Brownista kertovan trilogian...

Samalla tavalla minä voin ottaa materiaalia menneestä, yhdistää ne uudeksi, valehdella, taivuttaa aikaa. Minä voin ja minun täytyy tehdä, mitä tarina vaatii. Kirjan sivuille minä voin rakentaa ystävän, jolla on norsun kokoinen, kasvohierontalaitteen syönyt koira. Ystävän, joka aloitti taas laihdutuskuurin ja kertoi minulle siitä niin kuin hän aina kertoo: "Et arvaa, mutta mähän aloitin taas laihdutuskuurin." Voin rakentaa ystävän, joka uskoo Jumalaan niin paljon, että uskaltaa polttaa säännöllisesti tupakkaa ja jonka äidin muistisairautta ei ole voitu diagnosoida, koska hänen äitinsä ei muista mennä muistitestiin, mikä on traagista ja hauskaa. Soili Pohjalainen: Perätilassa Atena 2025 kansi Elina Warsta 206 sivua On tytär, joka saa syntyessään kuusi pistettä ja jonka isä säikähtää vastasyntyneen pään muotoa. On kuuma kesä kaalisopanhajuisessa kaupungissa  ja pian syntyvä pikkuveli, joka ehkä otettiin pöydän alta. On tyttärellä tytär, joka ojentaa äidilleen kuoressa ultraäänik...