Kirjakaapin kummitus

Slussenilla hän seisahtui Vanhaankaupunkiin johtavalle sillalle. Kanava oli jäätynyt melkein kokonaan, sillan alitse lipui vene kapeaa väylää pitkin. Hänen imetyksentarpeensa jarrutti lapsen kehitystä, Aksel väitti. Sen takia Aksel oli pyytänyt häntä lähtemään kaupungille; sekä vauva että mies toivoivat salaa pääsevänsä eroon hänestä. Hän oli hoitanut osansa loppuun. Hänen vajavaisuutensa ajoi heitä yhä etäämmäs. He eivät saaneet sanottua rehellisesti, että hänen ei toivottu palaavan enää takaisin. Hän tuijotti alas mustaan veteen ja puristi kylmää kaidetta.  Olga Ravn: Minun työni Kosmos 2024 alkuteos Mit arbedje  2020 suomentanut Outi Menna  kansi Laura Silke 405 sivua Anna on äiti. Hän on myös hukassa. Hän on muuttanut perheensä kanssa Tukholmaan, missä kaikki tuntuu vieraalta. Vieraalta tuntuu myös äitiys, oman paikan löytäminen uudesta roolista. Anna on vajoamassa masennukseen, ja sitä hän yrittää välttää kirjoittamalla. Hän lukee ja kirjoittaa, ja Minun työni  ...

ja sitten Johannes kuulee äänen joka sanoo että pian hänen on päätettävä ja se on Peterin ääni, mutta mitä ihmettä Peter oikein tarkoittaa? Johannes ei ymmärrä ollenkaan, ei ollenkaan, hän ajattelee ja sitten hän kääntyy ja rannalla seisoo Peter, aivan kuten äskenkin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Johannes ajattelee että Peter tekee hänestä pilaa ja nyt hänen täytyy antaa takaisin samalla mitalla ja Johannes menee rantaan ja hän näkee Peterin seisovan siinä katselemassa merelle ja Johannes miettii mitä tekisi, täytyyhän hänen herättää Peter joka seisoo siinä, vanha mies katselee merelle, ehkä hän voisi ottaa pienen kiven ja heittää sillä Peteriä? sen totta vie teenkin, Johannes ajattelee ja hän kumartuu varovasti, jotta Peter ei kuulisi mitä hän tekee, ja löytää pikkuruisen pikkukiven ja oikaisee varovasti selkänsä, nostaa kiven päänsä päälle ja sitten hän heittää kiven kevyesti kaaressa ja kivi putoaa ja kivi osuu Peterin selkään mutta mitä ihmettä, mitä ihmettä, kivi menee ...

Kolme taloa tällä puolen jokea ovat lähempänä toisiaan kuin Santaniemellä. Pienempiäkin ne ovat. Eeva odottaa pisimmässä ja matalimmassa talossa, jonka toisessa päässä ovat asunnot ja toisessa eläinten tilat. Piipusta nousee savu ja ikkunoissa on valot. Lunta ei ole edelleenkään satanut, ja tänä aamuna pimeys on raskas ja tiheä. On helppo nähdä väärin, ja päättelenkin nopeasti näkeväni väärin, kun näen talon katolla varjoja. Ei varjoja. Pelkkää aamuhämärää. En ota varjoja mukaani synnyttävän naisen luo, en nähnyt enkä kuullut sitä mikä katolla odotti, ja jos jotain näin, ajattelen itsekseni, niin enkeleitä. Teen ristinmerkin kolme kertaa ja astun ulko-ovesta takaperin sisään. Pidän katseeni ovessa, kunnes se on kokonaan kiinni.  Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu Gummerus 2024 alkuteos Kniven i ilden 2022 suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 10 t 40 min Vuonna 1859 Priita-Kaisa päättää jättää kotimaisemansa Sodankylässä. Hän suuntaa suksensa kohti pohjoist...

Iltaan mennessä Helmi oli kirjannut ylös tärkeimmät yksityiskohdat Vladimirin – tai niin kuin äiti aina korjasi, Vovansa – kanssa koetusta aina 80-luvulta näihin aikoihin. Hän oli muistellut eteensä paperille jokaisen heidän kaksin tekemänsä kävelyretken, vietetyn intohimon hetken ja jokaisen alasti sängyssä raukeina käydyn keskustelun. Jopa kaikki kiivaat väittelyt tai rennommat vänkäämiset asioista, joista olivat olleet Vovansa kanssa eri mieltä. Ja mitä pidemmälle Helmi aikajanassa eteni, sitä tiukemmin hän otti kantaa entisen rakastettunsa toimintaan sekä kotimaassa että maailmalla syyllistymiin kohtuuttomuuksiin. Nina Honkanen: Rakkaani, Vladimir Into 2024 kansi Jenni Saari 392 sivua Helmi tietää, että maallinen taival on käymässä lyhyeksi. Kun kunto heikkenee mutta pää toimii, Helmi tarttuu kynään ja tekee retkiä menneisyyteen. Hän muistelee kiihkeää suhdettaan ”Vovan” kanssa, josta myöhemmin tuli itäisen naapurimme johtaja. Helmin poika Heikki puolestaan opettelee elämään uutta ...

Niilo ja Veikko seurasivat, kuinka pohjoisen suunnasta saapui kuuden vaunun mittainen tavarajuna. Niilo ajatti junan sivuraiteelle odottamaan etelästä tulevaa henkilöjunaa, jonka ei ollut määrä pysähtyä asemalla. Kun lyhyt tavarajuna oli peruuttanut ohjeiden mukaisesti, Niilo käski Veikon kääntää vaihteen oikeaan asentoon. Itse hän meni ilmoittamaan puhelimella seuraavalle asemalle, että raide oli vapaa ohitukselle. Nähdessään Annan availevan virkapostia Niilo ei voinut olla kysymättä. Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo Lind & Co 2024 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 6 t 25 min Jaana Piiran historiallinen romaani Polttavat raiteet, aseman varjo  aloittaa Kellomäki-sarjan. Kellomäki on itäkarjalalainen kylä, johon Anna päätyy puolisonsa Niilon kanssa 1930-luvulla. Pariskunta on vihitty joitakin vuosia aiemmin Tampereella, missä Anna on saanut kokemusta rautatieasemalla työskentelystä. Kun Anna saa työtä Kellomäeltä, saa hänen myötään töitä myös ...

 Kun puhuimme tätä kirjaa varten perheenjäsenten ja maahanmuuttotaustaisia perheitä auttavien tahojen kanssa, kävi selväksi, että ongelmat tiedetään ja tahtoa niiden kohtaamiseen ja ratkaisemiseen on. Maahanmuuttajayhteisöjä ei vain ole otettu mukaan keskusteluun. Heitä käsitellään raporteissa etäältä kuin tutkimuskohteita. Maahanmuuttotaustaisia vanhempia on syyllistetty siitä, että he eivät välitä lastensa tai nuortensa rikoksista. Se ei pidä paikkaansa. Moni on jäänyt ilman apua, ja suurin este avun perille menemiselle on ollut luottamuksen puute. Näkyvissä vähemmistöissä, esimerkiksi somaliyhteisössä, rasismin kokemukset ovat ylisukupolvisia ja monesti niin vakavia, että luottamuksen luomiseksi ja rinnakkaisyhteiskuntien ehkäisemiseksi tuskin enää riittää rasismin väheneminen. Tarvitaan sovitusta. Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh: Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä Johnny Kniga 2024 kansi Maria Mitrunen äänikirjan lukija Matti Leino kesto 9 t 7 mi...