Siirry pääsisältöön

Sarah Crossan: Kuunnousu

"Juoksemisen sijaan
olin lähdössä Texasiin
laskemaan päiviä
veljen teloitukseen,
ja oli aivan turhaa yrittää
piristää minua."

Sarah Crossan: Kuunnousu
S&S 2020
alkuteos Moonrise 2017
suomentanut Kaisa Kattelus
381 sivua

Säeromaani on minulle aivan uusi tuttavuus. Sellainen Sarah Crossanin Kuunnousu on: runon muotoon aseteltu romaani, joka kertoo kokonaisen tarinan.

Tarina on Joen ja hänen veljensä Edin. Ed lähti kotoa kymmenen vuotta aiemmin, eikä Joe ole häntä sen jälkeen nähnyt. Isoveli on toisessa osavaltiossa lukkojen takana: Ed viruu vankilassa odottamassa kuolemantuomiotaan. Nyt on viimein aika tavata, sillä Edille on annettu päivämäärä, milloin hänen tuomionsa pannaan täytäntöön.

Niinpä rahaton ja työtön 17-vuotias Joe matkustaa Texasin paahtavan auringon alle nähdäkseen veljensä viimeiset kerrat ennen tämän kuolemaa. Matka veljen luokse ja päivittäiset tapaamiset tämän kanssa ovat myös matka yhteiseen menneisyyteen, kun Joe oli vielä pieni poika ja Ed nuorukainen, joka ajautui pikkurikoksiin ja hankauksiin äitinsä kanssa.

Mutta tekikö Ed rikoksen, josta häntä syytetään? Tappoiko hän todella ihmisen? Todisteet ovat epäselvät mutta oikeuslaitos on järkähtämätön. Epäonnekseen Ed joutui syyllisen penkille Texasissa, jossa kuolemantuomio on vielä mahdollinen, ja niinpä  hän on päätymässä kuolemansellin kautta viimeiselle tuomiolleen.

Kuunnousun kertoja on Joe, joka tapaa veljensä kymmenen vuoden jälkeen. Kymmenen vuotta on pitkä aika, varsinkin, kun Joe oli vasta seitsemänvuotias veljensä lähtiessä. Kuluneiden vuosien umpeen kuromiseen ei kuitenkaan ole paljon aikaa, vain viikkoja. Sinäkin aikana aika on rajallinen, sillä kuolemaantuomittua saa tavata vain lyhyitä hetkiä päivittäin. Joe yrittää käyttää ajan hyödyksi ja tutustua taas veljeensä. Mutta miten käyttää hyödyksi aika, jonka rajallisuuden tiedostaa kipeästi?

Joen perhe on esimerkki perheestä, jossa osattomuus ja syrjäytyneisyys ovat arkipäivää. Äiti häipyy pian Edin jouduttua vankilaan, mutta sisar sentään jää. Yksinäisyyttä Joe on ehtinyt joka tapauksessa kokea elämänsä varrella riittämiin, ja onnettomalta tuntuu, että yksin hän on suurelta osin myös Texasissa tilanteessa, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Onneksi hän saa osakseen myös myötätuntoa: kahvilanpitäjä Sue kantaa pojalle ruokaa, kun tämä yrittää korjata romuautoa paahtavassa auringonpaisteessa, ja samalla Joe tutustuu myös ikäiseensä Nelliin, joka herättää kammottavassa tilanteessa lämpimiä tunteita ja saa ajatukset muualle kuin sellissä viruvaan veljeen.

"Minulla    ei ole koskaan ollut isää
mutta         minulla oli isoveli
kunnes       ei enää ollut
ja               sitten ei ollut enää äitiä
ja               mietin jatkuvasti
milloin       olisi se hetki
jolloin        sisko lähtisi,
jolloin        täti lähtisi,
milloin       kaikki joita rakastan kävelisivät ulos ovesta

                ja jättäisivät minut yksin."

Romaanin sivuilta luen kritiikkiä kuolemanrangaistusta kohtaan. Vaikka Edin tuomio ei näytä vedenpitävältä, anomukset tuomion kumoamiseksi evätään kerta toisensa jälkeen. Ed odottaa teloituspäivää pitäen yllä toivoa viimeiseen hetkeen saakka, sillä joskus on käynyt niin, että osavaltion kuvernööri on viime hetkellä kumonnut tuomion. Joe on skeptisempi ja yrittää valmistautua luopumaan veljestään. Voiko sellaiseen kuitenkaan koskaan valmistautua?

Romaani on tavattoman surumielinen. Joen kertojanääni on sydäntäsärkevä, se vetoaa tunteisiin ja saa lukijan asettumaan sitkeän ja vihaisen nuorukaisen puolelle. Päivästä toiseen yksinäinen Joe vaeltaa veljensä luokse kovasta helteestä huolimatta ja yrittää saada itselleen työpaikan. Samalla hän muistaa menneisyyttä. Tulevaisuuteen ei juuri uskalla tai edes kannata katsoa.

Kuunnousu on romaani, joka saa tunteet pintaan. En ole monen romaanin kohdalla kyynelehtinyt niin paljon kuin Kuunnousua lukiessani, ja tapahtumat puskivat mieleen vielä kirjan päätyttyäkin. Fiktio tuntuu hämmentävän todelliselta ja saa pohtimaan ihmisten valtaa toisiinsa ja pienten ihmisten asemaa oikeusjärjestelmässä, joka ei aina tunnu oikeudenmukaiselta. Nuori Joe jää sydämeen, ja toivon hänenlaistensa löytävän tiensä pois kehästä, johon he heti syntymästään ovat päätyneet.

Voi, Joe. Voi, Ed.

Sarah Crossanin romaanista ovat kirjoittaneet myös Heidi ja Laura.

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Kuunnousu asettuu kohtaan 27: runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.

Kommentit

  1. Kirjan puolessa välissä kyyneleet alkoivat putoilla ja lopulta olin kuin pato, joka tulvehti. Crossanilla on taito koskettaa syvimpiä tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella on. Jotain koskettavaa kerronnassa oli pitkin matkaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...