Kirjakaapin kummitus

Epäilemättä kenellä tahansa Gilleshielin linnan asukkaista olisikin ollut jokin enne kerrottavana siitä, mitä vuoden toisen aamun aurinkoisuus merkitsi tulevaisuuden kannalta – hyvää tai pahaa. Useimmiten tietysti pahaa, sillä Agnes ei muistanut montakaan ylämaalaista ennustusta, jotka eivät olisi ehdottomasti tienneet jonkun kuolemaa. Hän oli kerran kysynyt keittäjätär Lobbanilta, eikö jokin tapahtuma voisi joskus ennustaa jotakin hyvää, mutta saanut tältä pöyristyneen katseen. Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus Karisto 2026 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 15 t 12 min Kaisa Viitalan historiallisen  Nummien kutsu  -sarjan kolmas varsinainen osa oli yksi eniten tänä keväänä odottamiani romaaneja: Skotlantiin sijoittuvan sarjan aiemmat osat Klaanin vieraana  ja  Klaanin suojeluksessa  saivat minut vakuuttumaan paitsi romaanien vetävyydestä myös siitä, että näiden romaanien maailmaan kannattaa heittäytyä. Kirjailija Kaisa Viitala tod...

Kun herään, on äidin syntymäpäivä, mutta en muista montako vuotta hän täyttää. Olen nukkunut hyvin. En ole nähnyt unta Doriksesta enkä Yrjöstä. Herään omaan nauruuni. Sitten muistan. Äiti täyttää tänään 110. Peter Sandström: Glory Days S&S 2025 ruotsinkielinen alkuteos Glory Days suomentanut Outi Menna kansi Fredrik Bäck 295 sivua Glory Days  – ovatko sellaiset päivät vain muistoissa, kun romaanin päähenkilö matkaa taksissa äitinsä syntymäpäiville, Glory Days -nimiseen hoitokotiin, joka on saamassa lapun luukulle? Ainakin muistoja on paljon, sillä Peter Sandströmin romaanissa ei matkusteta vain paikasta toiseen vaan myös ajassa taaksepäin: päähenkilö kertaa elämäänsä ja suhdetta läheisiinsä, vaimoonsa ja lapsiinsa, mutta myös lukuisiin naisiin, joista hän käyttää nimitystä schwester. Naisiakin on ollut ilmeisen paljon. Glory Days  ei ole erityisen juonivetoinen romaani vaan ennemminkin kokoelma erinäisiä muistoja ja kohtauksia elämän varrelta. Osa sijoittuu lapsuuteen, osa...

Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät. Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia. Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin WSOY 2026 kansi Nina Leino äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 6 t 49 min Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu Itsekkyyden aika  -teoksessaan nykyaikaan ajatuksia herätellen ja keskusteluun houkutellen. Hän sanoittaa...

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...

  Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2025 Kotimaiset kirjavaikuttajat valitsivat vuoden 2025 parhaat kirjat! Kirjasomen Blogistania -kirjallisuuspalkinnon voittajista äänestettiin jo 15. kertaa. Parhaat kirjat valittiin kaikkiaan viidessä kategoriassa. Perinteinen Kirjasomen Blogistania -palkinto nostaa esille suomalaisten sosiaalisen median kirjavaikuttajien arvostamia teoksia. Äänestykseen osallistui 69 blogeissa, podcasteissa, Instagramissa, TikTokissa, YouTubessa, Goodreadsissa ja Storygraphissa toimivaa kirjavaikuttajaa.  Blogistanian Globalia 2025 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestykseen osallistui yhteensä 49 kirjatoimijaa ja ääniä jaettiin 61 eri kirjalle. Seitsemän ääntä jouduttiin hylkäämään toimimattomien linkkien tai väärän julkaisuvuoden vuoksi. Blogistanian Globalia 2025 -palkinnon voitti belgialaisen Jacqueline Harpmanin romaani En ole koskaan tuntenut miehiä , jonka alkuteos on julkaistu vuonna 1995 nimellä  Moi qui...

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen. Paula Sankelo: Katoava jää Warelia 2024 103 sivua Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää  on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa. Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva. Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä. Tiira pesii siellä, missä ...

Loppukeväästä olin huomannut, että minun oli joka päivä päästävä metsään ja tehtävä nuotio. Se oli ihan fyysinen tarve, samanlainen kuin nukkuminen, syöminen tai seksin harrastaminen. Vain metsässä tunsin itseni normaaliksi, tuli toimi sekä meditaationa että määränpäänä. Luulen että jossain syvällä meissä kaikissa on yhä tallessa tieto siitä, että kunhan on tulta, pysymme hengissä, ja että se antaa meille rauhan. Tein tulen ja tunsin itseni hyvinkin reippaaksi, olkoonkin että apunani oli pitkiä tulitikkuja, sytytysnestettä ja klapeja huoltsikalta. Ja sitten minä istuin siellä, tuijotin liekkeihin, ja asiat tuntuivat siedettäviltä. Annika Norlin: Keko WSOY 2025 alkuteos Stacken suomentanut Sirje Niitepõld kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Emilia Howells kesto 12 t 6 min Emelie saa tarpeekseen arjen oravanpyörästä, toistuvista pätkätyösopimuksista, jatkuvasta kiireestä ja kaupungin aistiärsykkeistä. Vaikka hän ei ole oikeastaan edes pitänyt ulkona olemisesta, hän yhtäkkiä huomaa its...

Aina siihen saakka naisliike oli kasvanut. Susan Faludin vuonna 1991 ilmestynyt tietokirja  Takaisku  sekä Anita Hillin Yhdysvaltain senaatissa antama lausunto tuomari Clarence Thomasin ahdistelutapauksesta ja sen aiheuttama järkytys auttoivat feminismin kolmatta aaltoa löytämään muotonsa aidosti inklusiivisena, seksipositiivisena ja tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuvana liikkeenä. Tehdessäni tätä kirjaa varten taustatutkimusta tyrmistyin siitä, kuinka tehokkaasti valtakulttuuri tukahdutti tämän energisen aktivismin. Musiikin maailmassa vihaiset naisrokkarit sysättiin vuosikymmenen mittaan syrjään ja heidän tilalleen nostettiin huomattavan nuoria ja huomattavasti sopuisampia popparityttöjä. Muodin maailmassa arvonsa mukaista palkkaa vaatineet ja toisiaan tukeneet vahvat supermallit korvattiin heikoilla ja passiivisilla teinitytöillä. 1990-luvun kuluessa feminismi määriteltiin kulttuurin saralla uudelleen kollektiivisesta taistelusta yksilölliseksi. Rodullisuuden, luokan ja...

Sen sijaan hän kaipaa, siinä istuessaan pöydässä aterialta jääneiden ruokien ääressä – hän kaipaa talvea, itse talvea. Hän kaipaa talven heltymättömyyttä, ei tätä harmaan mitäänsanomattomuuden puolinaista vuodenaikaa. Hän kaipaa oikeaa talvea, jossa metsät ovat lumivaipassaan, puut piirtyvät esiin valkeudesta, joka korostaa niiden paljautta ja saa ne hohtamaan, luminen maa jalkojen alla on kuin jäätyneiden höyhenien tai repaleisten pilvien peitossa, siellä täällä kultaisia viiruja, joita puiden läpi siivilöityvä matala talviaurinko heittää hangelle, ja tuskin erottuvan tien päässä, painaumassa joka kielii puiden väliin piiloutuvasta polusta, metsä ja koko maisema avautuvat yhtäkkiä valoon, joka on koskematon, koskaan tahriutumaton, laaja kuin luminen meri, ja sen yllä on lupaus taas uudesta lumesta, joka odottaa aikaansa taivaankannen tyhjyydessä. Ali Smith:Talvi Kosmos 2022 alkuteos Winter  2017 suomentanut Kristiina Drews kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen kannen kuva Eeva Kar...

Yhtäkään vekkiä ei saa jäädä. Käsi tärisee vähän raudan painosta, patalappu yrittää lipsahtaa välistä, ja lasken raudan hetkeksi hellalle. Kun oikein höristän, kuulen miten tohtori liikkuu salin puolella. Tuo on keinutuolin ääni, tuo yskäisy. Pelkään ja toivon, että hän tulisi tähän, hakisi jotakin ja näkisi miten näppärästi saan hihatkin silitettyä, kehuisi sitä miten hyvin olen selviytynyt enkä ole rikkonut mitään vielä kertaakaan, mutta ei hän koskaan tule. Kello lyö puoli seitsemän lyönnin. Vien silitetyt takit vastaanottohuoneeseen ja nenäliinan kellariin pukuhuoneen pöydälle. Ihan viimeiseksi lakaisen kellarin portaat, niissä rahisee hiekanmuruja. Niina Niskanen: Harakanmuna Otava 2026 äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 16 t 39 min Amilda – Milda – on matkalla Helsinkiin etsiäkseen elannon mahdollisuuksia, ja juuri ennen perille saapumistaan hän yllättyy. Junassa onkin myös pikkusisko Ellida, Lelu, joka suuntaan sojottavana ja tuhruissaan . Sitä Milda ei ole osannut odottaa, ...

Kuvittelen katselevani mökkiä ylhäältä päin kuin istuisin rantakoivun latvassa tarkastelemassa alapuolella levittäytyvää pihaa. Talo on varjossa aamun ensi tuntien aikana, siellä se on nytkin vaitonaisena järvelle viettävällä rinteellä. Näen yhtäkkiä yksityiskohtia, joita en ole ajatellut lapsuuden jälkeen: vinon antennin, joka on kiinni savupiipussa, pyykkinarun jolle isä on ripustanut vaatteet värien mukaiseen järjestykseen, ja hilseilleen ja haalistuneen punamullan talon eteläseinässä. Aurinko nousee hitaasti, ja kun se yltää katon tasalle, tiilet hehkuvat kuin vanhat kultaharkot. Nurmella on kastetta. Järvi kimaltaa, on aivan tyyntä. Alex Schulman: 17. kesäkuuta Nemo 2025 alkuteos 17 juni kansi Sara R. Acedo suomentanut Jaana Nikula 267 sivua Vidar työskentelee opettajana, kunnes ei enää työskentelekään: dramaattinen välikohtaus koululla ajaa miehen pois töistä kotiin odottamaan, että välikohtaus saadaan ratkottua. Vidar ei ymmärrä, mitä tapahtui, ennen kaikkea ei sitä, mikä sai hä...

Äänensävyni ei jättänyt arvailuille sijaa. Minua raivostutti Oksan diktaattorimaisuus. Hän vain päätti, että minä lähtisin Lappiin ja sillä sipuli – kysymättä mielipidettäni lainkaan. Hänkö vain oletti, että minulla ei ollut muuta elämää? Häpeäkseni jouduin myöntämään, että tällä hetkellä ei juuri ollutkaan. Mutta Oksa ei tiennyt sitä. Anna-Maija Naakka: Sydän ladulla Docendo 2026 kansi Tiia Javanainen äänikirjan lukija Leena Pöysti kesto 11 t 12 min Sydän ladulla  aloittaa Pohjoisen kutsumat -kirjasarjan ja on urheilutoimittajanakin työskennelleen Anna-Maija Naakan esikoisteos. Toimittaja on myös romaanin päähenkilö Lumi Salenius, joka joutuu yllättäen vasten tahtoaan siirtymään urheilutoimitukseen töihin. Eikä siinä vielä kaikki: parisuhde petolliseksi osoittautuneen miehen kanssa on juuri päättynyt ja urheilutoimitusta taas luotsaa mies, joka on aikanaan tuhonnut Lumin urheilu-uran ja melkeinpä koko elämänkin. Lumin suhtautuminen urheiluun on ristiriitainen. Oman urheilu-uran ki...

Dyynin päältä näkyy auringossa kimaltava meri ja loputon hiekkaranta. Ensimmäiset matkailijat ovat tulleet. Kesän ensimmäiset uimarit. He etenevät pienin askelin veteen, varpaisillaan kuin kömpelöt ballerinat, ja puhisevat joka askeleella veden kylmyyttä. Aurinko paistaa, mutta tuuli on navakka, ja merivesi on vielä viileää. Jos matkailijat tietäisivät fladan, he menisivät sinne: sen matala vesi on suloisen lämmintä, nyt jo. Anna-Kaisa Linna-Aho: Auringon ääni Otava 2026 288 sivua Eletään 1910-lukua ja Perämeren rannalla ollaan kaukana maailman myllerryksistä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun Iriksen elämänpiiri rajoittuu lähitienoille ja Toffe-veljestä huolehtimiseen. Lintukoto, onnen linnake. Ranta maailman reunalla. Kaukana merellä, näkymättömissä, taivaankannen läpinäkyvä kupu kaartuu alas aaltoihin. Tuulahduksen jostain muusta tuo kesä, jonka mukana dyyneille saapuvat Hans, Mai ja Lasse. Hekin ovat Iriksen tavoin lapsia, ja he saavat Iriksen haaveilemaan entistä vahvemmin jostain muu...