Kirjakaapin kummitus

Pian tulipesässä paloi iloinen valkea, ja katsoin ulos aamuun, jossa talvi alkoi vähitellen antaa periksi keväälle. Aurinko kimmelsi jo korkealta Jyväsjärven kohmeisesta pinnasta ja heitti pihallemme pitkiä varjoja, kukko kiekui pihan perälle rakennetussa kanalassa ja koira räksytti jossain kaukana. Vedin hameen reippaasti päälleni, harjasin hiukseni ja letitin niitä yhä tupaan astuessani. Paksujen hiusnippujen seasta pilkehti kauan sitten joululahjaksi saamani punainen nauha, joka muistutti minua siitä, miksi olin tekoni tehnyt. Henna Huovila: Sielulintu Docendo 2024 kansi Justine Florio/ Taittopalvelu Yliveto Oy 351 sivua Lukupiiriimme valikoitui luettavaksi Henna Huovilan esikoisromaani Sielulintu , josta kiinnostuimme erityisesti paikallishistorian vuoksi: onhan romaanin maisema 1830–40-luvun Jyväskylää, eikä Keski-Suomen pääkaupunkiin ole liiemmin historiallista kaunokirjallisuutta sijoitettu. Sielulinnun  päähenkilö ja minäkertoja on Pieta, äiditön ja isätön nuori nainen. Hän asu

Äänikirjoihin valikoitui syksyn tullen kuunneltavaksi historiaa eri kulmista. Tämänkertaisessa kirjanelikossa on esillä menneisyyttä niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden muodossa. Suomalaisia oli Titanicilla tosiaan jo aiemminkin mainittu 64 kappaletta. Toki Titanicin täydelliset matkustajaluettelot menivät aluksen mukana, joten aivan täysin varmaa tietoa ei ole. Pitkään ajateltiin, että suomalaisia olisi laivalla ollut 63, mutta sitten löydettiin yksi rouva, joka oli suomalainen. Tämä 64. matkustaja oli syntymänimeltään Alina Backberg, joka oli vaihtanut nimensä jo tuossa vaiheessa Alice Johnsoniksi. Hän oli Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen, joka oli jo aikaisemmin lähtenyt siirtolaiseksi. Amerikassa hän oli mennyt ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin, heillä oli kaksi lasta, ja he olivat nyt käymässä Suomessa, koska Alicen isä oli vaikeasti sairas ja he halusivat päästä tapaamaan tätä vielä ennen tämän kuolemaa. Valitettavasti isä kerkesi kuolla ennen kuin he pääsivät Helsinki

Sylvien mieleen tuli ennustamisleikki, jota he olivat lapsena leikkineet. Vaikka he olivat vasta lähteneet Julian luota, ikävä tuntui kipeänä viiltona Sylvien kyljessä. Sylvie näki siskoistaan, että hekin ajattelivat leikkiä, ja Emelinen kulmien väliin ilmestynyt ryppy kertoi, että siskoa kadutti tapa, jolla hän oli pyyntönsä muotoillut. He olivat vastikään saaneet tietää, että Julia oli lähdössä pois puoleksi vuodeksi. Kaikkien mielestä lähteminen oli virhe. ´Hirveä ajoitus´, Cecelia oli sanonut. ’Hän lähtee karkuun’, Emeline oli todennut. Mutta Sylvie aavisteli, että isosisko oli pikemminkin lähtemässä jotakin kohti. Kohti uutta elämää. Julia halusi ajatella elämänsä uusiksi, ja sellaista oli vaikea toteuttaa, jos ympärillä oli ihmisiä, jotka olivat tunteneet hänet pikkutytöstä asti. Ann Napolitano: Kaunokaisia WSOY 2024 alkuteos Hello Beautiful suomentanut Minna Kujamäki alkuperäispäällys Donna Cheng kannen maalaus Jessica Miller 479 sivua Ann Napolitanon Kaunokaisia  on tainnut oll

– Äiti ja iskä, arvatkaa mitä. Tiedän miksi Elmeri on niin hankala. Seurasin häntä viime yönä vauvojen salaiseen tapaamiseen. Siellä koko juttu palasi mieleeni. Kaikki johtuu salaliitosta, vauvojen salaliitosta. Kaikki vauvat opetetaan hankaliksi ennen syntymää. Se tapahtuu sellaisessa isossa koulussa. Minäkin kävin sitä joskus. Kai & Ken Vainiomäki: Vauvakoulu – Vauvojen suuri salaliitto Otava 2024 38 sivua On aika käydä yöpuulle, mutta pienellä Emilialla on vanhemmilleen kerrottavaa. Äitiä ja isää väsyttää jo, ja Emilian pikkuveli Elmeri on sikeässä unessa. Vai onko sittenkään? Esittääkö vauva vain? Juuri siitä Emilia haluaa puhua. Hän on nimittäin saanut selville, miksi Elmeri aiheuttaa vanhemmilleen niin paljon vaivaa. Emilia tietää, miksi Elmeri kakkaa kaikki vaatteensa likaisiksi toppapukua myöten juuri sillä hetkellä, kun minkäänlaista viivästystä ei kaivattaisi. Hän tietää myös, miten Elmeri osaa havahtua hereille heti, jos vanhemmat yrittävät poistua huoneesta. Takana on v

Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – – Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan Teos 2023 kansi Jenni Saari / Sory Jenny Visuals 94 sivua Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan , ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä. Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan  nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan. Tunturissa kurjenkanervat / ojen

Pitäis keksiä joku keino kertoo Lädelle, et oon ihastunu siihen. En uskalla sanoo sille suoraan tai edes tekstarilla. Se tuntuis nololta. Mietin, et jos vihjaisin Kaitsun kautta Lädelle. Saija Ketola: Pari suhdetta Suuri Kurpitsa 2024 188 sivua Ai että. Saija Ketolan sarjakuvateos Pari suhdetta  vie varsinaiselle nostalgiamatkalle nuoruuteen ja niihin aikoihin, kun tunteet leiskuivat suuntaan jos toiseen. Se muistuttaa siitä, minkälaista on ihastua ja odottaa merkkejä mahdollisesta vastakaiusta, se muistuttaa nuoruuden hehkusta ja kaihosta. Pari suhdetta -kokoelman Saikun tunneherääminen aiheuttaa varsin tiuhaan vaihtuvaa tunneilotulitusta. Hän nimittäin rakastuu alkuun tämän tästä, rakkauden kohteet vain vaihtuvat. Ja miten ihanaa sekin on, että saa rakastua ja kuiskuttaa kavereiden kanssa, toivoa parasta ja vain olla rakastunut . Ja mitä sitten seuraakaan, kun kaikki ei jääkään vain perhosiin vatsanpohjassa vaan edessä on ensimmäinen oikea seurustelusuhde? Miten löytää omanlaiset tav

Hulda ja Jaakko pudistelivat huvittuneena päätään – Peter näki rahaa minne ikinä katsoi. Mutta nyt heillä oli muuta ajateltavaa. Huldan ja Peterin talo oli yksi sadoista, jotka piti rakentaa uudestaan. Heidän isänsä oli tilannut hirsiä Liedosta ja koska hän oli tärkeä herra ja hänellä oli varaa maksaa, ne myös tulivat nopeasti. Monet rakentajat eivät olleet yhtä onnekkaita: ei missään ollut valmiina hirsiä niin monen talon rakentamiseen. Roope Lipasti: Rauniokaupungin lapset WSOY 2023 kansi Sami Saramäki 138 sivua Eletään Turun palon jälkeistä aikaa. Kaikkialla leijuu savun tuoksu ja kadut ovat täynnä tuhkaa. Edessä on kylmä talvi, joka tuntuu jo ajatuksenakin tavallista kylmemmältä, ovathan monet menettäneet kotinsa eikä ruokaakaan ole säilössä liiemmälti. Ennen talven tuloa Jaakolla, Huldalla ja Peterillä on kuitenkin tehtävää. Tiedetään, että pahamaineinen Kierosilmä-Kalle käytti tulipalon aiheuttaman kaaoksen hyödykseen ja anasti turkulaisilta paljon arvoesineitä. Ryöväri vain ei o