Siirry pääsisältöön

Ellen Strömberg: Syyhy

Turvonnut, syyhyävä kehoni. Olen yrittänyt väsyttää itseni fyysisesti, uuvuttaa mekaanisesti sekä itseni että kutinan. Olisin voinut kokeilla äidin jumppakurssia ellen jo tietäisi ettei mikään auta. Aina vain kutisee.
Ellen Strömberg: Syyhy
S&S 2019
ruotsinkielinen alkuteos Klåda 2019
suomentanut Laura Kulmala
183 sivua

Törmäsin Instagramissa tähän pietarsaarelaisen Ellen Strömbergin romaaniin, ja mielenkiintoni heräsi. Onneksi heräsi, sillä Syyhy on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tarina.

Tarinan minäkertoja on Rebecka, joka ei pysty nukkumaan. Hänen ihonsa syyhyää yö toisensa perään. Iho kutisee ja Rebecka raapii. Valvoessaan nukkuvan puolisonsa rinnalla hän käy sisäistä monologia, tarkastelee ihonsa kihelmöintiä ja avaa vähä vähältä aiempia tapahtumia, sitä, mikä tapahtui.

Se on tärkeää. Se on jotakin käänteentekevää, joka on ajanut Rebeckan sairauslomalle ja linnoittautumaan kotiinsa. Mutta mikä on se? Mitä Rebeckalle tapahtui? Entä Rebeckan työkaverille Helenalle, johon kaikki tuntuu jollain tapaa liittyvän? Jännite kantaa hyvin ja pakottaa lukemaan Rebeckan levotonta puhetta, joka antaa lopulta vastauksia – ainakin jossain määrin.

Romaani koostuu neljästäkymmenestä luvusta, joista jokainen on yksi yö. Yö toisensa jälkeen Rebecka raapii ihoaan ja käy vimmaisesti samalla keskustelua itsensä ja tuntemattoman vastustajansa kanssa. Vastustaja vaatii tunnustusta, mutta sitä Rebeckalla ei ole antaa. Vai onko?

Syyhy on tavattoman kiinnostava tarina Rebeckasta, jonka elämä on suistunut raiteiltaan. Oma olemus on muuttunut, suhde puolisoon on latistunut, vaikka Mikael yrittää hämmästyttävän kärsivällisesti tehdä kaikkensa, jotta Rebecka voisi paremmin. Suhde äitiin on kompleksinen ja suhde aprikoosilta tuoksuvaan Helenaan taas mennyttä. Ja se syyhy: Rebeckan fyysiset tuntemukset on kuvattu niin elävästi, että lukiessa tuntuu omakin iho alkavan kutista. Olennainen kysymys on, mikä on saanut Rebeckan kehon reagoimaan niin voimakkaasti. 

Keskeisessä osassa tarinaa on Rebeckan mieli, joka vaeltaa öisin kaikkialla mutta ei toisaalta tunnu pääsevän mihinkään. Syyhy onkin kiehtova ja taitavasti rakennettu romaani mielen järkkymisestä ja siitä, miten fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä. Tiivistunnelmainen tarina jättää sopivassa määrin rivien väliin, jotta lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan. Väkisinkin lukija päätyy esimerkiksi puntaroimaan, missä määrin kertojaan voi luottaa. Syyhy voisikin olla mainio lukupiirikirja yhdessä ruodittavaksi.

Ennen kaikkea Syyhy on taidolla rakennettu romaani, joka tarjoaa ajatuksia herättävän lukukokemuksen. Ellen Strömbergin nimen painan tämän kokemuksen myötä mieleeni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...