Kirjakaapin kummitus

Vuodenvaihde on näköjään lukuhaasteiden päättymisen aikaa. Reetan Elämäkertahaaste 2015 oli tavattoman kiinnostava, mutta ajatuksistani huolimatta en saanut luettua kuin kolme kirjaa, jotka haasteeseen sain sovitettua. Ne ovat: Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento Niin onnellisesti kävi, että jokainen lukemani teos oli hyvä lukukokemus. Kiitos siis Reetalle haasteesta, joka tarjosi innostavia hetkiä!

Kiitos Marilelle Maalaismaisemia -lukuhaasteen emännöimisestä! Haasteen ansiosta tuli kiinnitettyä enemmän huomiota maalaismaisemiin kirjallisuudessa - ja samalla totesin, miten yllättävän vähän tuli luettua juuri kyseiseen miljööseen sijoittuvia kirjoja, kun valintoja ei tietoisesti haastetta ajatellen juuri miettinyt. Luin haasteeseen seuraavat kirjat: Per Petterson: Hevosvarkaat Pasi Luhtaniemi: Viattomat Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta Mukana oli siis viisi kirjaa, joista yksi oli tietokirja ja yksi nuortenkirja. Erityisesti mielessä kaikuu Per Pettersonin upea Hevosvarkaat: ihastuttava romaani! Saavutin lukemisillani maanviljelijän uralla etapin Suo, kuokka ja Jussi. Saarijärven Paavo jäi yhden kirjan päähän.

"Ihmiset Dublinin  kannella yhtyivät Geraldin innostukseen, kun sumun seasta paljastui rauhaisa, päärynänmuotoinen lahti. Gerald kertoi sen olevan vulkaanista alkuperää oleva luonnollinen satama-allas. Lahden ympärillä kohosi vuoria, ja sitten näkyviin tuli myös muutamia taloja ja laivalaituri." Sarah Lark: Valkoisen pilven maa (Bazar 2015) Saksankielinen alkuteos Im Land der weißen Wolke  2007 Suomentanut Sanna van Leeuwen 613 sivua (e-kirja) Valkoisen pilven maa  vie lukijan 1800-luvun Uuteen-Seelantiin, jota britit asuttavat innolla. Pitkälle ja vaivalloiselle matkalle uuteen maahan lähtevät myös brittinaiset Gwyneira ja Helen, joita kumpaakin odottaa avioliitto miehen kanssa, jota he eivät ole tavanneet koskaan. Gwynin saattajana on tuleva appiukko Gerald, mutta alempaa yhteiskuntaluokkaa edustava Helen matkustaa ilman saattajaa ja kaitsee kolmen kuukauden laivamatkan aikana kuutta orpotyttöä, joille pitäisi olla luvassa parempi tulevaisuus maapallon toisella p...

On aika hiljentyä joulunviettoon. Valkeaa joulua ei meidän korkeuksillemme toiveistani huolimatta saatu, mutta joulutunnelma onneksi rakentuu muustakin kuin lumesta. Minun jouluuni kuuluu ainakin lasten riemua, glögiä, suklaata ja hyvää luettavaa. Sinulle, joka tätä tekstiä luet, toivotan suloista ja tunnelmallista joulua!

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen." Miina Supinen: Mantelimaa (WSOY 2015) 317 sivua Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa . Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin. Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua...

Tuija houkutteli mukaan miettimään älyttömiä joululahjatoiveita, ja sehän sopii. Ideana on siis esittää kolme joululahjatoivetta ilman realismin rajoittavia kahleita. Ensimmäinen lahjatoiveeni on valkea joulu. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että toivoa saa mutta pettymään joutuu. Eilen illalla tuprutti lunta ja maisema oli ihastuttavan jouluinen, mutta nyt rähmii räntää ja sääennuste on luvannut jo sunnuntaille useita lämpöasteita, eli valkeus vaihtuu mustaan märkyyteen. Voih! Minä niin kaipaisin lunta, joka muuttaa toiseksi paitsi sen, miltä ulkona näyttää, myös sen, miltä tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa. Jouluksi toivoisin aikaa ja malttia rauhoittua monen, monituisen hyvän kirjan ääreen. Joulukuusi voisi muodostua erinomaisista tai vieläkin paremmista kirjoista, joita voisi kuusesta napsia mielin määrin, ilman pelkoa kirjakuusen yhtäkkisestä romahtamisesta. Kolmas toiveeni ulottuu joulun jälkeiseen elämään. Olisi mukavaa, jos yhtäkkiä huomaisin osaavani puhua useita kie...

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta. Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) 335 sivua Kudottujen kujien kaupunki  on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan. Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kys...

"Miles nauroi, ja hänen äänensä kaikui rappukäytävässä, mutta Juliettelle tuli murheellinen olo. Ei vain siksi, että kaikki hänen tuntemansa ihmiset kuolisivat ennen kaukaista päivämäärää, vaan myös siksi, että tämän tiedon takia oli helpompi sulattaa kauhea ja iljettävä totuus: heidän päivänsä olivat luetut. Ajatus jonkin pelastamisesta oli mieletön, etenkin elämän pelastamisesta." Hugh Howey: Kohtalo (Like 2015) Alkuteos Dust  2013 Suomentanut Einari Aaltonen 392 sivua Kohtalo  on Hugh Howeyn Siilo -trilogian varsin komea päätös. Teoksessa palataan sarjan avausosan tunnelmiin: toinen osa Siirros  tarjosi tervetulleen hengähdystauon Siilon ja Kohtalon  vahvan ristiaallokon välissä. Kohtalo  nivoo edelliset osat luontevasti yhteen, ja parhaiten trilogia mielestäni toimii, jos kaikki osat lukee melko lyhyen ajan sisällä. Nyt minua vaivasi ajoittain se, että en kyennyt muistamaan kaikkia henkilöitä edellisistä osista. Kohtalon  päähenkilö on Siilon ...

Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat -blogi Ja niin joulu joutuu taas, sitten on jokaisen mieli hyvä, lämmin, hellä. Vai onko? Jouluun sisältyy myös kosolti melankoliaa, mikä joululauluistakin usein välittyy: monessa joululaulussa on kaihoa kauas pois, on surua, on kynttilöiden viemistä läheisen haudalle ja yksinäisyyttä. "Ei saavu lapset, ehtineekö enkelit?" Eikä melankolia rajoitu vain lauluihin, vaan monelle joulumieli on todellisuudessakin vain haave, jonkinlainen aavistus siitä, mitä voisi olla. Turhan usein joulu saattaa jäädä kovin kauas katalogimaisesta unelmasta kynttilöineen, tavarapaljouksineen ja lämpimine yhdessäolon hetkineen. Ei ole sikaa sähköuunissa eikä käydä joulun viettohon. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta suurten odotusten kääntöpuolella saattavat majailla myös pettymykset. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme on heitä, joiden odotukset eivät edes ole suurensuuria mutta saattavat silti jäädä täyttymättä. Jollei jouluna ole lunta - se...

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille." Markku Pääskynen: Sielut (Tammi 2015) 254 sivua Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan. Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoil...

Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste on tulossa päätökseensä. Kiitos hyvästä haasteesta emännälle! Minä ennätin lukea kustakin maasta kaksi kirjaa, eli haasteen myötä voin kutsua itseäni Pohjoismaiden tuntijaksi. Lisäksi olen sekä Ruotsin että Norjan kirjallisuuden taituri, sillä luin molemmista maista neljä kirjaa. Haasteeseen lukemani kirjat ovat listattuna tässä: Ruotsi: Anna Jansson: Haudankaivaja Anna Jansson: Haudan takaa Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet Anne Swärd: Kesällä kerran Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta Norja: Per Petterson: Hevosvarkaat Jo Nesbø: Isänsä poika Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta Jo Nesbø: Verta lumella Islanti: Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka Sjón: Skugga-Baldur Tanska: Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät Peter Høeg: Susanin vaikutus Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä Ei ole yllätys, että Pohjoismaista tulee helposti luettua dekkareita. T...

"Esityskausi alkoi seuraavalla viikolla. Katselin ikkunastani, kuinka isän ihmeolennot alkoivat kerääntyä pihaamme, missä Maureen tarjosi heille teetä ja kahvia. Joukossa oli vanhoja vetonauloja, jotka palasivat vuosi toisensa jälkeen, mutta myös päiväperhoja, joista osa esiintyi tuskin kokonaista kauttakaan." Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo (Gummerus 2015) Alkuteos The Museum of Extraordinary Things 2014 Suomentanut Raimo Salminen 447 sivua Alice Hoffmanin romaani Ihmeellisten asioiden museo on nimeään tummempi ja rosoisempi. Se ei kuitenkaan ole kirjalle haitaksi, vaan tarinassa sekoittuvat ihmeelliset asiat ja arkisuus, luottamus ja petos, rakkaus ja viha. Vuoden 1911 New Yorkiin sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön kautta. Coralie Sardie on puoliorpo, jonka sormien väleissä on kalvomaiset ihopoimut. Tytön isä, Professori, haalii museoonsa "eläviä ihmeitä", ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tapaa normaalista, ja hän hyödyntää myös ty...

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset." Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä (WSOY 2015) Alkuteos Hvad man ikke ved  2012 Suomentanut Kari Koski 575 sivua Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailij...

Olen viime aikoina ollut kovin vaitonainen ja omaan kuplaani asettunut bloggaaja, joka ei juuri ole seurannut kirjablogimaailman menoa. Jotakin on tullut kirjoista kirjoitettua, mutta muuten on ollut hiljaista. Aikaa ei ole oikein ollut, ja marraskuu tuntuu vievän voimat. Mutta olipa ihanaa huomata, että nuutunutta, kirjakaappiin käpertynyttä lukijaa ei ole unohdettu. Olen saanut useammalta bloggaajalta Liebster award -tunnustuksen, ja olen jokaisesta erittäin iloinen. Kiitos siis kaikille! Ihan kaikkiin tunnustushaasteisiin en tässä postauksessa tartu vaan palaan asiaan myöhemmin vielä uudelleen. Aloitan vastailut vanhimmasta päästä niin, että ensin tartun Marin haastekysymyksiin. Kerro hyvä ja mahdollisimman varhainen lukumuisto. Olen tämän varmaan maininnut aiemminkin, mutta H. C. Andersenin satukirja oli lapsuuteni rakkaimpia kirja-aarteita. Se majaili mummolan kirjahyllyssä, ja aina mummolareissuilla kaivoin kirjan esille ja uppouduin sen pariin. Erityisesti satu Villijo...

"Vihaan elämäntapaoppaita. Inhoan sitä, että eri elämäntavoissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittäjä: muutos. Että ihmisen tulee pyrkiä aina elämäntavan muutokseen. Saattaa olla, että ilmaisen itseäni hyvinkin ristiriitaisesti, mutta elämä on yhtä ristiriitaa. Eikä siihen saa muutosta!" Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga 2015) 171 sivua Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta  ei varsinaisesti ole romaani vaan ennemminkin kokoelma välähdyksiä, havaintoja elämästä ja sen kulusta. Löyhänä kehystarinana minäkertoja Tytti Karakosken irtautuminen arjen kiireestä ja pysähtyminen oman elämän äärelle. Tytti Karakoski listaa elämänsä merkityksellisiä asioita aakkosjärjestyksessä, ja tuosta listauksesta muodostuu kirja Meikkipussin pohjalta . Teosta mainostetaan takakannessa määritelmällä Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille . Tuo määritelmä minua hieman pelotti etukäteen, ja aika pian lukiessani totesinkin, että en taida olla oikeanlainen luki...

"Jollei perestroikaa, jollei ensimmäistä Puolan-matkaani, jollei sitä äänilevyä olisi ollut, ei babuškani varhaislapsuuden salvattu ikkuna olisi koskaan auennut meille enkä minä olisi koskaan voinut ymmärtää, että hän on kotoisin siitä Varsovasta jota ei enää ole, että me olemme sieltä kotoisin, halusin minä sitä tai en, tuosta kadotetusta maailmasta, jota hän muisteli jo meistä etääntyen, erkaantuen, viimeisellä rajalla, reunalla." Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Tammi 2015) Saksankielinen alkuteos Vielleicht Esther  2014 Suomentanut Ilona Nykyri Keltainen kirjasto 463. 277 sivua Katja Petrovskajan esikoisteos Ehkä Esther  vie lukijan matkalle menneisyyteen, sodan repimään Eurooppaan ja kirjailijan sukulaisten jalanjäljille. Kun Katja Petrovskaja lähtee selvittämään sukulaistensa tarinaa, on jo valmiiksi selvää, että tie ei ole helppo. Mutta sille tielle on lähdettävä. Ehkä Esther  sisältää kertomuksia ihmisistä ja kohtaloista, joita kirjailija on selvittänyt...

"Puoli tuntia myöhemmin Jami istui vuoteellaan ja tuijotti avoimesta ikkunasta ulos. Hän ei ollut nähnyt vilaustakaan Papasta saati sen papanoista. Papa oli nyt tuolla jossain." Pete Suhonen: Koira joka kävi coffeeshopissa (WSOY 2015) 300 sivua Myönnän, että suhtauduin alkuun melkoisella varauksella Pete Suhosen Koira joka kävi coffeeshopissa -kirjan ideaan. Että kovia huumeita karusellimaisessa menossa ja että viaton lemmikkieläinkin karusellissa mukana. Että sopiikohan huumekouhastelulle nauraa ja että onkohan tämä minun kirjani alkuunkaan? Sen verran humoristisin silmälasein Suhonen henkilöitään ja heidän tekemisiään kuitenkin onnistuu tarkastelemaan, että suostun lukemisen edetessä nutturaani löysäämään. Papa-koira, jonka ulostamista odotetaan sattuneesta syystä suurella mielenkiinnolla, on suoranainen älykkö verrattuna kirjan moniin muihin toimijoihin. Jami Järvensyrjä on "lyhytjännitteinen putkiaivo, joka halusi kaiken nopeasti" ja jonka haavelistan k...

"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja." Tua Harno: Oranssi maa (Otava 2015) 336 sivua Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät  vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa  singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni. Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana. Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suoma...

"Talontytär Valpuri Mikontytär Tuuloksen Toivaalassa syntyi isänsä nuorimmaksi tyttäreksi 1930-luvulla. Hän oli vasta tyttö, kun vanhin veli Vilppu jo avioitui ja sai omia lapsia. Valpurille ei ehtinyt kehittyä suhdetta isään, joka ensin sokeutui ja sitten kuoli; äiti eli pidempään. Valpuri kasvoi suunnilleen saman ikäisenä veljensä lapsien kanssa. Veljenpoika Esko avioitui, kun Valpuri oli nuori nainen. Valpurin ja hänen veljensä suhde oli läheinen ja samalla vaikea." Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta (Atena 2015) 184 sivua Tiina Miettisen tietokirja Piikojen valtakunta vie lukijan katsomaan 1600- ja 1700-luvun suomalaisnaisen elämää Länsi-Suomen puolella. Teos perustuu Miettisen väitöskirjaan Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun (2012). Tietokirjasta välittyykin kirjoittajan vahva asiantuntemus, mutta tieteellisyyttä on loivennettu miellyttävän helposti luettavaksi kokonaisuudeksi. M...

"Pirriween alakoulun oppilaiden vanhemmat olivat häkellyttävän ihastuneita naamiaisiin. Tavallisessa visailuillassa ei ollut heille kylliksi. Rouva Ponder tiesi saamansa kutsun perusteella, että joku valopää oli keksinyt tehdä tilaisuudesta Audrey ja Elvis -visailun, mikä tarkoitti sitä, että kaikkien naisten oli pukeuduttava Audrey Hepburniksi ja miesten Elvis Presleyksi. (Se oli osasyy siihen, että rouva Ponder oli kieltäytynyt kutsusta. Hän oli aina kammonnut naamiaisia.) Vaikutti siltä, että useimmat osallistujista olivat saaneet innoituksensa Audrey Hepburnin elokuvasta  Aamiainen Tiffanylla.  Kaikilla naisilla oli pitkä musta puku, valkoiset hansikkaat ja kaulaa myötäilevä helmikaulakoru. Miehet puolestaan olivat valinneet esikuvakseen Elviksen kypsässä iässä. Kaikilla oli hohtavanvalkoinen haalari, säihkyviä jalokiviä ja avara kaula-aukko. Naiset olivat kauniita. Miesparat näyttivät pelkästään naurettavilta." Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (WSOY 2015) Alku...

"Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muolla oli. Hän oli Voimaton. Hännätön." Siri Pettersen: Odininlapsi (Jalava 2015) Norjankielinen alkuteos Odinsbarn  2013 Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist 614 sivua Siri Pettersenin fantasiaromaani Odininlapsi  tutustuttaa Hirka-nimiseen tyttöön, joka saa viisitoistavuotiaana kuulla olevansa poikkeava. Hän on ihminen, odininlapsi, hännätön olento, jonka olisi pitänyt pysyä omassa maailmassaan tai kuolla jo vauvana. Suojelevan isän ansiosta Hirkan suuri erilaisuuden salaisuus on kuitenkin säilynyt, ja Hirka on asunut Elveroassa kuin kuka tahansa muukin yminmaalainen. Sitten yhteisön nuorten on määrä osallistua Riittiin, jossa tulee osata syleillä maata. Hirka tietää, että hän ei tekoon kykene, ja aika käy vähiin. Odininlapsi sijoittuu kylmään Pohjolaan. Luonto on tärkeässä osassa, sillä paitsi että Hirka nauttii luonnon läheisyyde...

"Äänensävy oli tunnusteleva ja Norma säikähti sen vaikutusta. Vaikka kihinä päänahassa muistutti vieressä seisovan miehen olevan uhka, hän halusi kuulla, mitä Lambertilla oli kerrottavana Reijo Rossista ja hänen teki mieli tarttua Lambertin tarjoukseen, tuskin yhdestä lasillisesta olisi haittaa; mutta heti kun ajatus oli vilahtanut hänen päässään, hän tunsi hiusjuurten kiristyvän kuin ne tukistaisivat häntä ja se palautti hänet järkiinsä." Sofi Oksanen: Norma (Like 2015) 304 sivua Sofi Oksasen romaani kantaa päähenkilönsä nimeä. Norma on nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä ja jolla on kannettavanaan erikoinen salaisuus hiuksissaan. Tuon salaisuuden myötä Norman hiukset ovat kuin teoksen merkittävä sivuhenkilö: ne kertovat kantajalleen viestejä, varoittavat ja rauhoittavat. Kun tarina alkaa, on Norman äiti juuri kuollut heittäydyttyään metron alle. Onko selitys kuitenkaan niin yksinkertainen? Norma alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui, ja päätyy keskelle omituista...

"Illalla parvekkeet olivat täynnä ihmisiä, ja ne, joilla ei ollut omaa parveketta, menivät ystäviensä tai tuttaviensa luo. Me asuimme yhdeksännessä kerroksessa, josta näki pitkälle. Vanhemmat auttoivat lapsiaan näkemään paremmin ja nostivat heidät syliinsä: katso ja muista. Samat ihmiset jotka valvoivat reaktorin toimintaa, insinöörit, fysiikan opettajat, siellä he seisoivat parvekkeella mustan saastepilven keskellä juttelemassa, hengittämässä, ihailemassa näkemäänsä. Jotkut olivat tulleet autoilla tai polkupyörillä kymmenien kilometrien takaa. Emme tienneet, että kuolema voi olla jotakin niin kaunista." Ei ole mikään yllätys, että kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaneen Svetlana Aleksijevitsin teoksia varattiin kirjastosta saman tien roimasti. Ei siis toivoakaan saada Aleksijevitsin teoksia pian luettavaksi varsinkaan, kun kustantajankin (Tammi) painokset kuuluvat olevan tällä erää lopussa. Niinpä olikin ilahduttavaa huomata, että Yle toi pikaisesti Areenaan kuultavaks...