Siirry pääsisältöön

Gaël Faye: Pienen pieni maa

Sinä päivänä, ensimmäisen kerran elämässäni, sukelsin syvälle tämän maan todellisuuteen. Törmäsin hutujen ja tutsien väliseen kuiluun, ylittämättömään rajaan, joka määräsi jokaisen jommallekummalle puolelle. Ja tuo puoli oli kuin lapselle annettu nimi, sen sai jo syntymässä ja sitten sen kanssa piti vain elää. Hutu tai tutsi. Jompikumpi. Kruuna tai klaava. Olin kuin näkönsä takaisin saanut sokea ja aloin ymmärtää eleitä, katseita ja lausumattomia sanoja, jotka olivat aikaisemmin jääneet minulta huomaamatta.
Gaël Faye: Pienen pieni maa
Like 2018
alkuteos Petit pays 2016
suomentanut Einari Aaltonen
217 sivua

Gaël Fayen esikoisromaani Pienen pieni maa sijoittuu afrikkalaiseen Burundiin. Siellä 10-vuotias Gabriel, Gaby, ranskalais-afrikkalaisen perheen poika, elää tavallista elämää, jota elävöittävät puuhat kavereiden kanssa. Huolta aiheuttaa äidin ja isän välinen suhde, joka ajautuu kriisiin, jonka myötä äiti astuu sivuun perheen arkielämästä. 

Sitten arki kuitenkin mullistuu todella. 21. lokakuuta 1993 radiossa soi Wagnerin Jumalten tuho, ja vanhemmat ihmiset tietävät, mitä musiikki tarkoittaa: vallankumouksen aikana radiossa soitetaan klassista musiikkia. Maaseudulta kantautuu huolestuttavia tietoja väkivaltaisuuksista, kaupungissa pysytään kodeissa ja noudatetaan liikkumisrajoituksia. 

Erityisen huolestuttavia ovat uutiset Ruandasta. Gabyn äiti on kotoisin Ruandasta, ja siellä asuu edelleen moni sukulainen. Mikä heidän kohtalonsa on maassa, jossa toteutetaan kokonaisen kansan murhaa hutujen ja tutsien taistellessa vallasta?

Sota ulottuu lopulta kaikkialle. Vaikka alkuun saattaa tuntua siltä, että sota on muualla, ulottaa se pian lonkeronsa myös Gabyn kotiin ja lähipiiriin. Lasten leikeissä näkyy sota; kadulla näkyy sota. Eikä se poistu arpia jättämättä.

Gaby löytää yllättäen lohtua kirjoista, jotka auttavat häntä pakenemaan ahdistavaa todellisuutta. Viimein konkreettinen pako on välttämätön, ja Gaby jättää Burundin taakseen sisarensa Anan kanssa. Paluu parin vuosikymmenen kuluttua osoittaa, että mennyttä idylliä ei voi enää saavuttaa.
Luulin olevani maanpakolainen. Seurattuani jälkiäni menneisyyteen tajusin, että minut oli karkotettu lapsuudestani. Se tuntuu vielä julmemmalta.
Pienen pieni maa on koskettava romaani, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Vaikka sivuja on vain reilut kaksisataa, on sisältö painavaa: lasten leikkeihin kietoutuu painostava yhteiskunnallinen tilanne, joka ei jätä ketään sivuun. Faye tavoittaa onnistuneesti lapsen näkökulman, sen, miten lapsi hahmottaa asiat, joita aikuinenkaan ei täysin kykene ymmärtämään.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Pienen pieni maa -romaanista kirjoitetaan myös ainakin näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Mitä luimme kerranKirjavinkit, Sanoissa ja sivuilla ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...