Kirjakaapin kummitus

Iltaisin leirintäalueella tuli eristäytynyt ja maailmasta irrallinen olo. Rajanpinnassa nettiyhteys oli välillä huono, välillä olematon. Minkä tahansa sivun lataaminen kesti niin kauan, että käytin puhelinta oikeastaan vain kellona. En seurannut uutisia, en tiennyt mitä maailmassa tapahtui. Se oli oikeastaan rauhoittavaa. Kun yhteys toisinaan palasi, puhelimeen tippui viestejä. Luin niitä huolimattomasti, aivan kuin minulla olisi ollut kiire. Välillä lähetin viestin jonnekin jollekin tai sain viestejä, joissa kysyttiin mitä minulle kuului. Ystävällisiä viestejä, joissa ei ollut mitään erityistä sisältöä, vain elonmerkki tai ajatus yhteydestä. Elli Salo: Keräilijät Otava 2025 kansi Piia Aho 206 sivua Heini asettuu rajaseudulle tutkimaan sotien aikaista jäämistöä. Kainuulaisella leirintäalueella Heini tutustuu petokuvaaja Aniin, kirjastonhoitaja Ljudmilaan ja koiraan, joka kantaa nimeä Ystävä. Tarkoitus on löytää sotien aikaisia hautoja, ja Heini hyödyntää etsinnöissään muistikeruutietoa...

Kävelemme vastikään tallattua polkua pitkin pohjoiseen päin. Korsu on kaivettu kivisen kukkulan kylkeen. Kivilohkareiden välistä kiipeää hitaasti muutama mänty, ja ne kietoutuvat toisiinsa kuin käärmeet etsiessään aurinkoa. Polkua reunustava sammal on potkittu hajalle. Vielä vähän aikaa sitten täällä oli autio metsä jossa kukaan ei käynyt. Nyt se on näyttämö. Sotanäyttämö. Toivon ettei täällä ole vaarallista kävellä. Toiset vaikuttavat täysin välinpitämättömiltä, vaikka rintama on vain kivenheiton päässä itään päin. Petter Sandelin: Osuma S&S 2024 alkuteos Skott  2024  suomentanut Katriina Huttunen kansi Fredrik Bäck äänikirjan lukija Markus Järvenpää kesto 3 tuntia Osuman  minäkertoja Tallgren lähtee jatkosodan aikaan rintamalle. Hän ei ole niitä, jotka odottavat sodasta seikkailua ja sankaruutta. Hän ymmärtää, että kuolema on sotatoimissa väistämättä läsnä. Juoksuhaudoissa odotetaan paljon. Vaara on jatkuvasti läsnä mutta silti on aikaa pelata, veistää puuta ja tutu...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...

Öinen sade oli saanut luonnon tuoksumaan huumaavalta. Sateen raikastama ilmaa teki mieli vetää syvälle keuhkoihin, ja kosteat mättäät näyttivät niin pehmeiltä, että niille olisi halunnut painaa poskensa. Oli oikeastaan ihme, ettei Anna ollut kaupungissa asuessaan älynnyt kaivata mitään tällaista. Ei hän ennen ollut kiinnittänyt huomiota luonnon vaiheisiin vuodenaikojen tai jopa pelkästään päivien vaihtuessa, mutta jotain oli muuttumassa. Hän näki nyt, miten valon väri vaihtui kesän edetessä ja huomasi, miten ohikiitävän hetken kukat kukkivat ennen kuin taas lakastuivat. Jaana Tapio: Näin on hyvä S&S 2025 äänikirjan lukija Marja Salo kesto 7 t 19 min Anna on saanut perinnöksi isotädiltään Ainolta talon. Se on täynnä Ainolta jääneitä tavaroita ja kiinteistönvälittäjän mukaan purkukuntoinen. Talo tarjoaa kuitenkin nuorelle kaupunkilaisnaiselle oivan turvapaikan, kun puoliso Niklas päättää lähteä reppureissaamaan eikä Annalla ole yksin varaa maksaa kaupungissa kallista vuokraa. Niinpä ...

Pari isää sitten se olisi ällistyttänyt minua, mutta nyt minulle on alkanut selvitä, että isät ovat kuin säätila tai kasvukivut: ei voi valita milloin ne alkavat ja päättyvät, edes äideillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta isien läsnäoloon, niitä vain tulee ja sitten sinnitellään tai purraan hammasta, kyllähän ne aikanaan taas häipyvät. Andrev Walden: Miehenpuolet Gummerus 2025 alkuteos Jävla karlar  2023 suomentanut Jaana Nikula kansi Jussi Karjalainen 345 sivua Intiaani, Kasvivelho, Taiteilija, Varas, Pappi, Murhaaja, Meloja. Kaikki he ovat isiä, jotka tulevat ja menevät. Andrev saa 7-vuotiaana kuulla, että hänen isänsä ei olekaan se, jota hän on isäkseen luullut. Andrev ei ole tiedosta pahoillaan, pikemminkin päinvastoin. Hän haluaa tietää, kuka hänen oikea isänsä on, mutta uutisen myötä hän saa elämäänsä liudan muitakin miehiä, jotka sovittelevat isän viittaa harteilleen. Seitsemän vuoden aikana Andrev kohtaa seitsemän miestä, jotka saapuvat osaksi hänen perhettään, kuka tiiv...

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...