Kirjakaapin kummitus

Vaikka olen asettanut itselleni kirjanostokieltoja, oli minun pakko vastata kyllä MarikaOksan kutsuun: Oksan hyllyltä -blogin emäntä haastoi kirjabloggaajat kirjaostoksille . On totta, että kirja omassa kirjahyllyssä on kiva asia, ja minunkin hyllyssäni majailee monia kirjoja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen. Jostain syystä syyskuu oli kuitenkin niin kiireinen, että ennätin kirjaostoksille vasta eilen. Marssin kotikaupunkini Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan kirjan, joka on itse asiassa määritelty aikakauskirjaksi. Olin jo ennen Grantan  kolmannen kotimaisen numeron julkaisemista päättänyt, että ostan kappaleen itselleni täydentämään hyllystäni löytyvien aikaisempien numeroiden sarjaa. Niinpä kotikirjastossani majailee nyt aikakauskirjan erikoisnumero Parhaat suomalaiset kertojat , josta tulen blogissani varmasti myöhemmin kertomaan ajatuksiani. Vaikka olin kirjaostokseni vakaasti päättänyt jo ennen kauppaan astumista, olin joutua ostomanian valtaan. Pitkään h...

"Seurailimme Moikan rantamia pitkien merikasarmien luo, missä katukiveys vaihtui puulankuiksi ja askelet kumisivat syvinä. Pysähdyimme syömään aina samaan pieneen stolovajaan, jonka ikkunat olivat huurun peittämät ja jossa valkohattuinen myyjä paiskasi lautasemme tiskiin niin että borssi tai kaalikeitto loiskui. Kun lusikoimme soppaamme, halusin kysyä Lavrilta, jonka punatähtinen lakki lepäsi pöydällä välissämme, oliko hänellä täällä mitään, mistä ottaa kiinni." Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava 2014) 332 sivua Kevättalvella 1922 Petrogradiin hiihtävät Ilja ja Klara Tuomi, jotka lähtevät aatteen perässä etsimään parempaa elämää rajan takaa. Taakse jäävät sukulaiset, ystävät, äidinkieli ja vanhat etunimet sekä kotimaa, joka oli kääntänyt selkänsä. Edessä näkyy tulevaisuus, jonka rakentamiseen työläinen voi osallistua. Voi sanoa, että niin vähäpätöiset seikat kuin neula ja lanka ovat muuttaneet elämäni suuntaa melkein yhtä paljon kuin rakkaus mieheen ja päätös lähte...

Annamin Vive la France! -haaste  vei matkalle ranskalaiseen kirjallisuuteen. Ehdin saada Ranskan lipusta kokoon kaksi raitaa, punainen raita jäi yhtä kirjaa vajaaksi. Uudemmasta ranskalaisesta kirjallisuudesta luin seuraavat teokset: Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema Tatiana de Rosuay: Mokka Michèle Lesbre: Punainen sohva Cyril Pedrosa: Kolme varjoa Nobel-palkittu klassikko puolestaan oli   Victor Hugon Kurjat , joka oli pitkään roikkunut lukulistallani ja johon vihdoin sain haasteen ansiosta tartuttua. Onneksi tartuin, sillä romaani on todella hieno. Uudemmasta kirjallisuudesta mieleen jäivät erityisesti Michèle Lesbren Punainen sohva  ja Cyril Pedrosan sarjakuvaromaani Kolme varjoa.  Upeita kirjoja molemmat! Kiitos Annamille kivasta haasteesta! Cannes, Ranska.

Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat: Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä Vera Vala: Villa Sibyllan kirous Jari Järvelä: Tyttö ja pommi Taavi Soininvaara, Toinen peto Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä  avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous  taas tutustutti minut sarjaan, jost...

"Isa istuu pitkän pöydän ääressä selkä suorana, jalkojaan heilutellen, räpyttelee silmiään ja kuuntelee muiden keskustelua, seuraa käsien liikkeitä ja kasvojen vaihtuvia ilmeitä, liikuttaa huuliaan puheen tahdissa, joskus painaa kätensä Hannelen leukaa vasten. Imee itseensä jokaisen sanan ja lauseen, kuin ottaisi ne talteen joitain toisia aikoja varten." Helmi Kekkonen: Suojaton (Siltala 2014) 160 sivua Helmi Kekkosen romaani Suojaton  on kaunis kertomus perheestä, tyttärestä, äidistä, ihmissuhteista ja suvaitsevaisuudesta. Tarinan keskiössä on Isa, joka on erillinen ja erityinen. Isa on vaativa vauva, josta kasvaa puhelias lapsi, joka vuosien mittaan mykistyy. Hän kavahtaa kosketusta ja on pitkiä aikoja vaiti, saavuttamattomissa. Isan rinnalla tärkeäksi henkilöksi nousee hänen äitinsä Hannele, jonka näkökulmasta kerrotaan paljon. Isan syntyessä Hannelella on ikää jo yli neljäkymmentä vuotta, toista lasta on toivottu ja toivosta on ehditty jo luopua. Hannelen näkökul...

"Hän olisi halunnut kuulustella Lauria, ottaa tämän kasvot käsiensä väliin. Anne ei hakisi Laurin silmistä sitä, mitä sataprosenttisella varmuudella oli tapahtunut - hän hakisi vilpittömyyttä. Hän kysyisi: jos jonkun henki olisi kiinni siitä, mitä muistat, muistatko yhä kaiken juuri noin? Niin hän itse teki, kun jokin muistikuva vaihtoi paikkaa paholaismaisin loikin ja kätkeytyi." Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (Otava 2014) 253 sivua Pirjo Hassinen kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden teoksia odotan aina innolla. Tällä kertaa Hassinen puhuu romaanissaan muistoista ja muistamisesta, ja teeman ympärille muotoutuu vahvasti kiinnostava ja hyvin otteessaan pitävä tarina. Romaanin päähenkilö on kirjailija Anne Horni, joka elää avioliitossa Martin kanssa ja kirjoittaa uutta kirjaansa. Hän menee vierailemaan lapsuutensa kotikaupungin kirjastossa, jossa hänen puheilleen saapuu Lauri Kovanen. Laurin isä on kuollut 1960-luvulla epäselvissä olosuhteissa, eikä tapaus jätä Lauria r...

"Dorotean täytyi kääntää katseensa. Hän näki Lahjan ja hänen olonsa keveni heti. Kun hän katsoi sohvalla lepäävää viatonta lasta, hän ajatteli: eikö pahinkin ihminen voinut hyvittää tekonsa? Ansaita anteeksiannon? Eikö hän ansainnut tilaisuuden näyttää, että tällä kertaa osaisi toimia oikein?" Tanja Pohjola: Lintu pieni (Atena 2014) 285 sivua Tanja Pohjolan esikoisromaanissa  Lintu pieni  liikutaan kahdessa ajassa ja paikassa: vuoden 1944 Viipurissa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Helsingissä. Päähenkilö on Dora, joka on myöhemmin muuttanut nimensä Doroteaksi ja yrittänyt muuttaa myös menneisyytensä toiseksi. 1940-luvulla Dora elää äitinsä ja Mari-sisarensa kanssa rapistuneessa huvilassa. Arkea rikkovat sodan viimeiset pommitukset, mutta eniten sisarusten elämään vaikuttaa arvovieras, joka tulee tapaamaan tyttöjen äitiä. Arvovieraan aikana tyttöjen on oltava äänettömiä ja näkymättömiä, ja Doran tehtäväksi jää pitää huolta Marista. Mari haluaa kuulla uudelleen ja uudelle...

Syyskuu on ollut tähän päivään saakka kaunis. Aamuisin ja iltamyöhällä on saanut nauttia upeasta usvasta lähimaastossa, ja syksyn väriloisto on päivisin hivellyt silmiä. Aurinko on lämmittänyt niin, että parhaina päivinä on tuntunut lähes kesäiseltä! Varhain aamulla. Viileät yöt toivat parina aamuna pellolle pientä kuuraa, jonka nousevan auringon valo sai välkehtimään tavalla, jota en kuvaan saanut vangittua. Syksyistä maisemaa lenkkipolun varrelta. Ja sitten taas pari ekstrakuvaa: Iltalenkillä auringonpaiste valaisi ja lämmitti. Aamu-usvaa. Viime päivinä blogini on elänyt tavanomaista hiljaisempaa eloa. Syy on ollut yksinkertaisesti se, että en ole ehtinyt kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Yritän lähipäivinä ehtiä kirjoittamaan edes muutaman sanan romaaneista, joiden perusteella uskallan väittää, että tämä kirjasyksy on vallan hieno!

"Valkoisen Volvon tavaratilasta Holborn-kadulla oli löytynyt pahoin runnellun ruumiin jäänteet. Ne oli murskattu niin rajusti että ensimmäisten uutisraporttien mukaan poliisi ei kyennyt antamaan uhrista oikeastaan mitään tietoja." Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun (Gummerus 2011) 424 sivua, äänikirjan kesto 12 h 40 min. Vilpittömästi sinun on Pekka Hiltusen palkittu esikoisteos, joka voitti muun muassa Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan pääosassa on suomalainen, Lontoossa asuva Lia, joka työskentelee graafikkona. Eräänä aamulla matkalla töihin Lia törmää hätkähdyttävään rikokseen: kadulle pysäköidyn Volvon takakontista on löytynyt pahasti ruhjottu naisen ruumis, joka saa pian mediassa nimen "Kasvoton". Keltainen lehdistö repii tapauksesta otsikoita pari päivää, kunnes hiljenee, mutta Liaa asia ei jätä rauhaan. Tavoistaan poiketen Lia viettää syntymäpäiviään lontoolaisessa pubissa. Siellä hän tapaa suomalaisen, salaperäisen Marin, jonka kanssa hän ystä...

"Ensimmäinen lennätys, ensimmäinen kerta, kun Frans tunsi merkillisen, pakahduttavan tunteen avatessaan kämmenensä ja laskiessaan linnun lentoon. Siinä hetkessä täyttyi riemusta ja tunsi itsensä hyväntekijäksi, lähes vapahtajaksi. Samanaikaisesti kun kuuli siipien iskut ja näki linnun etääntyvän hetki hetkeltä kauemmas, tiesi, että lintu palaisi. Sillä oli mahdollisuus mennä, mahdollisuus valita, ja kaikista vaihtoehdoista se valitsi oman lakkansa." Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (Minerva 2014) 217 sivua Heli-Maija Heikkisen esikoisromaanin Viestikyyhkyupseeri päähenkilö on Frans Jokimies, joka työskentelee Suomen puolustusvoimien palveluksessa kyyhkysten kasvattajana ja kouluttajana. Jokimies näkee kyyhkysten suuren merkityksen viestinviejinä sodan keskellä, mutta joillekin muille kyyhkyset edustavat lähinnä mahdollista ateriaa. Frans on naimisissa Anjan kanssa, joka on lahjakas pianisti ja haluaisi saada oman lapsen mutta kantaa kohdussaan tyhjyyttä. Vuo...

"Vallankumouksen äidit on kutsuttu keittiöistään, askareistaan, näyttämään ulkomaalaisille arvovieraille, kuinka hallintoa rakastetaan, kuinka onnellisia he ovat maidosta ja rauhasta, jotka se on tuonut heille. Vallankumous tarvitsee naisia näyttääkseen inhimilliseltä." Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (Atena 2014) Alkuteos The Orchard of Lost Souls  2013 Suomentanut Heli Naski 283 sivua Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha on tarina somalialaisista naisista. Deqo on yhdeksänvuotias, siis vasta matkalla naiseksi, mutta ikäänsä nähden kovia kokenut. Hänen syntyperänsä on vääränlainen, ja tyttö joutuu jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Deqo toivoi syvästi, että hänellä olisi toinen ja kolmas nimi; hän ei rupeaisi ahneeksi ja pyytäisi Jumalalta koko seitsemäntoista nimen abtirisia , vain kaksi lisää sallisi hänen röyhistää rintaansa ja julistaa ihmisille, että hän on olemassa. Kawsar on leski, jonka menneisyyden trauma saa hänet t...

"Ei Tainaron ole paikka, niin kuin ehkä luulet. Se on tapahtuma, jota kukaan ei mittaa." Leena Krohn: Tainaron (Teos 1985) 121 sivua (e-kirja) Leena Krohnin Tainaron  on niitä kirjoja, jotka ovat pitkään roikkuneet lukulistallani. Kun Elisa Kirjan kampanjassa oli mahdollisuus valita ilmaiseksi luettavaa fantasia-/scifi-valikoimasta, päädyin Tainaroniin . Tämän saman kampanjan myötä myös blogini lukijat voivat käydä ilmaiseksi lataamassa itselleen luettavaksi Shimo Suntilan kirjan Sata kummaa kertomusta   täältä . Kirjan saa ladattua maksutta antamalla maksuvaiheessa koodin KUMMAAETU. Kannattaa toimia pian, sillä etu on voimassa 12.10. saakka! Mutta sitten tähän Krohnin läpimurtoteokseen. Kirja muodostuu kirjeistä, joita teoksen kokija kirjoittaa jollekin, jolta hän ei koskaan kuitenkaan saa vastausta. Kirjoittaja on muuttanut Tainaroniin syistä, joita hän ei itsekään enää muista. Uudessa kaupungissa hän kokee olevansa muukalainen, ulkopuolinen, joka koko ajan näke...

Tänään, kansainvälisenä lukutaitopäivänä, starttaa Suomen Pakolaisavun lukuhaaste-kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa ihmisiä lukemaan ja tukea samalla lukutaitotyötä, jotta yhä useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus lukutaitoon. Vaikka meillä Suomessa lukutaito on lähestulkoon kansalaisoikeus, joutuu Suomen Pakolaisavun kohdemaissa moni vain haaveilemaan, että osaisi lukea. Lukuhaasteessa kerätään varoja lukutaitotyöhön. Paitsi että osallistun itse kampanjaan, haastan mukaan myös blogini lukijat! Toimintaidea on yksinkertainen: Lue kirja, lehti, artikkeli tai muu teksti. Lahjoita euro jokaista lukemaasi tekstiä kohden lähettämällä tekstiviesti 1E LUKUHAASTE numeroon 16588. Ota kuva lukemastasi ja anna kasvot lukutaidolle julkaisemalla kuva Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa hashtagilla #Lukuhaaste ja haasta ystäväsi mukaan.  Minä julkaisen kuvia paitsi täällä blogissani, myös Instargramissa nimellä kirjakummitus ja Facebookissa . Ensimmäinen kampanjakuva...

"Heini on vihainen. Jukka on surullinen. Saku itse ei oikein tiedä, mitä ajatella. Yleensä hän ajattelee sellaisia asioita, jotka on helppo ymmärtää, kuten jalkapalloa tai sukeltamista." Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (WSOY 2014) 364 sivua Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa koostuu vaihtelevista näkökulmista. Lähinnä tarinaa kerrotaan Jukan, Heinin ja Sakun äänillä, mutta lisäksi esille nousevat Taru, Sakua puhutteleva ääni ja katkelmat, jotka ovat ikään kuin verkkokeskusteluja. Teos on siis varsin moninainen kokoelma. Lähtöasetelma on kiinnostava ja erikoinen. Heinin ja Sakun Taru-äiti on jälleen kerran lähtenyt ja jättänyt lapsensa sekä uuden puolisonsa, Jukan. Äiti pakeni. Aina oli joku syy paeta. Äiti on tällä kertaa matkustanut Argentiinaan tehdäkseen osansa maailman pelastamiseksi. Heini on äidilleen vihainen ja yrittää pitää jäljellä olevan perheen koossa, vaikka koulunkäynti ja kaverisuhteet vaativat veronsa nekin, varsinkin kun muilla on Jopot ...

"Huomasin kissan tanssilattian tuolla puolen jossakin kahden baaritiskin ja muutamien selkien takana. Se loikki tyytyväisenä paikasta toiseen ja rupatteli tuttavilleen pitääkseen sosiaalisen elämänsä sujuvassa tasapainossa. En ollut koskaan nähnyt mitään niin hurmaavaa, mitään niin puoleensavetävää." Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava 2014) 285 sivua Kissani Jugoslavia -kirjan ympärillä on tänä syksynä ollut mukavaa pöhinää, ehkä eniten Helena Ruuskan ( Helsingin Sanomat 7.8.2014 ) kiittävän kritiikin vuoksi. Olin kiinnittänyt kirjaan huomiota jo Otavan syyskatalogia selaillessani, ja mielenkiintoni vain lisääntyi tuon pöhinän myötä. Kirja sijoittuu kahteen maahan, kahteen eri aikaan ja sitä kuvataan kahden eri henkilön näkökulmista. On vuoden 1980 Jugoslavia, missä albaanityttö Emine odottaa aikuisuutta ja avioliittoa ja mistä kuljetaan maan hajoamisen kautta nykyaikaan. On nykyajan Suomi, jossa Bekim elää maahanmuuttajataustaisena Suomessa. Näiden kahden he...

"Katsoin Talismaanin kuvaa uusin silmin. Siinä komeili minun ensimmäinen oma hevoseni. Tamma oli kaikkea muuta kuin olin koskaan ensimmäisestä omasta hevosestani ajatellut. - Mut eihän meillä ole varaa, sopersin hämmentyneenä." Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani (Otava 2014) 111 sivua Tiina Tanskasen uutuusteos Talttumaton Talismaani  aloittaa Hevostyttö Iitu -sarjan. Avaustarinan ja koko sarjan pääosassa on Iitu, joka käy ratsastamassa Kaihomäen Ratsutilalla ja haaveilee omasta hevosesta. Mieleisin olisi newforest-ruuna Roby, jolla Iitu osallistuu estetunneille ja jonka kanssa tyttö toivoo pääsevänsä myös kilpailemaan. Pian tapahtuu kuitenkin odottamaton muutos, kun Iitu saa kuin saakin oman hevosen. Kyseessä ei suinkaan ole Roby vaan kouluttamaton suomenhevostamma Talismaani, jonka ravurin ura on jäänyt alkutekijöihinsä. Alkutaival Talismaanin kanssa on kaikkea muuta kuin ruusuinen, eikä ponnisteluja suinkaan helpota tallin kyräilevä, kateellinen ja kiusanhenki...

" Olenko minä kuollut? Minun täytyy tosiaan kysyä sitä itseltäni. Olenko kuollut? Alkuun näytti selvältä, että olen. Että tämä seison-tässä-katselemassa-osa oli vain pieni välivaihe ennen kirkasta valoa ja sitä elämä-vilisee-silmien-ohi-filmiä, joka veisi minut sinne, minne ikinä mahdankin olla menossa." Gayle Forman: Jos vielä jään (WSOY 2009) Englanninkielinen alkuteos If I stay 2009 Suomentanut Ulla Selkälä 191 sivua Jos vielä jään -romaanin päähenkilö on 17-vuotias Mia, jonka elämässä on kaikki hyvin: on ihana perhe ja poikaystävä, tyttö itse on lupaava sellisti. Sitten, eräänä lumisena päivänä, kaikki muuttuu. Mian perhe joutuu autokolariin ja yhtäkkiä Mia huomaa seuraavansa sivusta, miten häntä yritetään auttaa ja kuinka hänet kuljetetaan sairaalaan saamaan jatkohoitoa. Kun Mia makaa sairaalan teho-osastolla, kulkee hänen mielensä muistoissa ja ympäri sairaalaa. Suuri kysymys on, jatkuuko tytön elämä vai tuleeko se päättymään tehohoidosta huolimatta. Kosk...

"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla." Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita (Haamu 2014) 141 sivua Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä. Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa  Äidin tytöss...

Elokuussa sain nauttia paitsi ihanista kesäsäistä ja virkistävistä sateista, myös hyvistä kirjoista. Bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta: joukossa oli yksi sarjakuvateos (Cyril Pedrosan upea Kolme varjoa ) ja yksi tietokirja (lukupiireistä kiinnostuneen ehdoton must-teos Lukupiirien aika ). Romaaneista suosikikseni nousi Sari Pullisen kaunis esikoinen Kohta kaikki alkaa . Sen lisäksi sain lukea muitakin syksyn uutuuksia, ja niitä on lisää luvassa syyskuussa. Elokuuta ilahdutti Emilien  mainio Kirjakuva päivässä -haaste, johon osallistuin lähinnä Instagramissa ja Facebookissa. Olipa hauskaa päästä miettimään omia kuvauskohteita ja samalla katsella, millaisia kuvia someen tunnisteella #kirjakuvapäivässä laitettiin. Elokuussa päättyi myös toinen kuvallinen haaste, Elinan  Kesän paras lukuhetki, johon osallistuin tällä kuvalla  jo heinäkuussa. Vaikka en ennustajan lahjoja omaakaan, uskallan väittää, että syyskuusta on tulossa mielenkiintoinen kirjakuukausi. On t...