Kirjakaapin kummitus

Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste on tulossa päätökseensä. Kiitos hyvästä haasteesta emännälle! Minä ennätin lukea kustakin maasta kaksi kirjaa, eli haasteen myötä voin kutsua itseäni Pohjoismaiden tuntijaksi. Lisäksi olen sekä Ruotsin että Norjan kirjallisuuden taituri, sillä luin molemmista maista neljä kirjaa. Haasteeseen lukemani kirjat ovat listattuna tässä: Ruotsi: Anna Jansson: Haudankaivaja Anna Jansson: Haudan takaa Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet Anne Swärd: Kesällä kerran Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta Norja: Per Petterson: Hevosvarkaat Jo Nesbø: Isänsä poika Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta Jo Nesbø: Verta lumella Islanti: Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka Sjón: Skugga-Baldur Tanska: Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät Peter Høeg: Susanin vaikutus Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä Ei ole yllätys, että Pohjoismaista tulee helposti luettua dekkareita. T...

"Esityskausi alkoi seuraavalla viikolla. Katselin ikkunastani, kuinka isän ihmeolennot alkoivat kerääntyä pihaamme, missä Maureen tarjosi heille teetä ja kahvia. Joukossa oli vanhoja vetonauloja, jotka palasivat vuosi toisensa jälkeen, mutta myös päiväperhoja, joista osa esiintyi tuskin kokonaista kauttakaan." Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo (Gummerus 2015) Alkuteos The Museum of Extraordinary Things 2014 Suomentanut Raimo Salminen 447 sivua Alice Hoffmanin romaani Ihmeellisten asioiden museo on nimeään tummempi ja rosoisempi. Se ei kuitenkaan ole kirjalle haitaksi, vaan tarinassa sekoittuvat ihmeelliset asiat ja arkisuus, luottamus ja petos, rakkaus ja viha. Vuoden 1911 New Yorkiin sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön kautta. Coralie Sardie on puoliorpo, jonka sormien väleissä on kalvomaiset ihopoimut. Tytön isä, Professori, haalii museoonsa "eläviä ihmeitä", ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tapaa normaalista, ja hän hyödyntää myös ty...

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset." Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä (WSOY 2015) Alkuteos Hvad man ikke ved  2012 Suomentanut Kari Koski 575 sivua Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailij...

Olen viime aikoina ollut kovin vaitonainen ja omaan kuplaani asettunut bloggaaja, joka ei juuri ole seurannut kirjablogimaailman menoa. Jotakin on tullut kirjoista kirjoitettua, mutta muuten on ollut hiljaista. Aikaa ei ole oikein ollut, ja marraskuu tuntuu vievän voimat. Mutta olipa ihanaa huomata, että nuutunutta, kirjakaappiin käpertynyttä lukijaa ei ole unohdettu. Olen saanut useammalta bloggaajalta Liebster award -tunnustuksen, ja olen jokaisesta erittäin iloinen. Kiitos siis kaikille! Ihan kaikkiin tunnustushaasteisiin en tässä postauksessa tartu vaan palaan asiaan myöhemmin vielä uudelleen. Aloitan vastailut vanhimmasta päästä niin, että ensin tartun Marin haastekysymyksiin. Kerro hyvä ja mahdollisimman varhainen lukumuisto. Olen tämän varmaan maininnut aiemminkin, mutta H. C. Andersenin satukirja oli lapsuuteni rakkaimpia kirja-aarteita. Se majaili mummolan kirjahyllyssä, ja aina mummolareissuilla kaivoin kirjan esille ja uppouduin sen pariin. Erityisesti satu Villijo...

"Vihaan elämäntapaoppaita. Inhoan sitä, että eri elämäntavoissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittäjä: muutos. Että ihmisen tulee pyrkiä aina elämäntavan muutokseen. Saattaa olla, että ilmaisen itseäni hyvinkin ristiriitaisesti, mutta elämä on yhtä ristiriitaa. Eikä siihen saa muutosta!" Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga 2015) 171 sivua Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta  ei varsinaisesti ole romaani vaan ennemminkin kokoelma välähdyksiä, havaintoja elämästä ja sen kulusta. Löyhänä kehystarinana minäkertoja Tytti Karakosken irtautuminen arjen kiireestä ja pysähtyminen oman elämän äärelle. Tytti Karakoski listaa elämänsä merkityksellisiä asioita aakkosjärjestyksessä, ja tuosta listauksesta muodostuu kirja Meikkipussin pohjalta . Teosta mainostetaan takakannessa määritelmällä Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille . Tuo määritelmä minua hieman pelotti etukäteen, ja aika pian lukiessani totesinkin, että en taida olla oikeanlainen luki...

"Jollei perestroikaa, jollei ensimmäistä Puolan-matkaani, jollei sitä äänilevyä olisi ollut, ei babuškani varhaislapsuuden salvattu ikkuna olisi koskaan auennut meille enkä minä olisi koskaan voinut ymmärtää, että hän on kotoisin siitä Varsovasta jota ei enää ole, että me olemme sieltä kotoisin, halusin minä sitä tai en, tuosta kadotetusta maailmasta, jota hän muisteli jo meistä etääntyen, erkaantuen, viimeisellä rajalla, reunalla." Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Tammi 2015) Saksankielinen alkuteos Vielleicht Esther  2014 Suomentanut Ilona Nykyri Keltainen kirjasto 463. 277 sivua Katja Petrovskajan esikoisteos Ehkä Esther  vie lukijan matkalle menneisyyteen, sodan repimään Eurooppaan ja kirjailijan sukulaisten jalanjäljille. Kun Katja Petrovskaja lähtee selvittämään sukulaistensa tarinaa, on jo valmiiksi selvää, että tie ei ole helppo. Mutta sille tielle on lähdettävä. Ehkä Esther  sisältää kertomuksia ihmisistä ja kohtaloista, joita kirjailija on selvittänyt...

"Puoli tuntia myöhemmin Jami istui vuoteellaan ja tuijotti avoimesta ikkunasta ulos. Hän ei ollut nähnyt vilaustakaan Papasta saati sen papanoista. Papa oli nyt tuolla jossain." Pete Suhonen: Koira joka kävi coffeeshopissa (WSOY 2015) 300 sivua Myönnän, että suhtauduin alkuun melkoisella varauksella Pete Suhosen Koira joka kävi coffeeshopissa -kirjan ideaan. Että kovia huumeita karusellimaisessa menossa ja että viaton lemmikkieläinkin karusellissa mukana. Että sopiikohan huumekouhastelulle nauraa ja että onkohan tämä minun kirjani alkuunkaan? Sen verran humoristisin silmälasein Suhonen henkilöitään ja heidän tekemisiään kuitenkin onnistuu tarkastelemaan, että suostun lukemisen edetessä nutturaani löysäämään. Papa-koira, jonka ulostamista odotetaan sattuneesta syystä suurella mielenkiinnolla, on suoranainen älykkö verrattuna kirjan moniin muihin toimijoihin. Jami Järvensyrjä on "lyhytjännitteinen putkiaivo, joka halusi kaiken nopeasti" ja jonka haavelistan k...

"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja." Tua Harno: Oranssi maa (Otava 2015) 336 sivua Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät  vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa  singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni. Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana. Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suoma...

"Talontytär Valpuri Mikontytär Tuuloksen Toivaalassa syntyi isänsä nuorimmaksi tyttäreksi 1930-luvulla. Hän oli vasta tyttö, kun vanhin veli Vilppu jo avioitui ja sai omia lapsia. Valpurille ei ehtinyt kehittyä suhdetta isään, joka ensin sokeutui ja sitten kuoli; äiti eli pidempään. Valpuri kasvoi suunnilleen saman ikäisenä veljensä lapsien kanssa. Veljenpoika Esko avioitui, kun Valpuri oli nuori nainen. Valpurin ja hänen veljensä suhde oli läheinen ja samalla vaikea." Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta (Atena 2015) 184 sivua Tiina Miettisen tietokirja Piikojen valtakunta vie lukijan katsomaan 1600- ja 1700-luvun suomalaisnaisen elämää Länsi-Suomen puolella. Teos perustuu Miettisen väitöskirjaan Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun (2012). Tietokirjasta välittyykin kirjoittajan vahva asiantuntemus, mutta tieteellisyyttä on loivennettu miellyttävän helposti luettavaksi kokonaisuudeksi. M...