Kirjakaapin kummitus

"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin."  (Novellista Sielunpesä ) Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja (WSOY 2016) 107 sivua (e-kirja) Takapiru on kymmenen novellin kokoelma, joka kuvaa ihmisiä rosoineen kaikkineen. Kokoelma marssittaa lukijan eteen ihmisiä, jotka eivät aina ole erityisen miellyttäviä - malliesimerkki moisesta on avausnovelli Kylkiäisen minäkertoja, joka päätyy toimimaan tavalla, jota on vaikea puolustella. Toki kertoja itse yrittää toimiaan perustella, itselleenkin, mutta onko asioita, joita ei voi perustella? Epämiellyttävä mutta myös kiinnostava on Hymypatsaan  päähenkilö, joka toimii useaan kertaan vastoin ihanteitaan. On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien  isoisä, joka palaa kipeisiin men...

"Äiti ei ole käynyt kotona viikkoon. Mummo soittaa opettajalle. Opettaja kyselee äidistä. Kiemurtelen pulpetissa enkä katso opettajaa silmiin. En tykkää kyselyistä. Ne tahtovat kysymyksillään jotain pahaa." Kreetta Onkeli: Ilonen talo (WSOY 1996) 148 sivua Luin Kreetta Onkelin Ilonen talo  -esikoisromaanin vuosia sitten, ja nyt olikin kiinnostavaa tarttua teokseen uudelleen. Kovin paljon en sisällöstä enää muistanut: päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hieman ahdistava ja ankeakin tunnelma. Kyseessähän on alkoholistiperheen tarina Ruut-tyttären näkökulmasta. Perheen isä kuolee alkuvaiheissa ja äiti tarrautuu pulloon. Seuraa miesvieraita ja äidin pitkiä poissaoloja, äidin etsintää ja Ruutin ja Birgen tukeutumista toisiinsa. Kun vuosia sitten luin tarinaa pääosin ahdistavana kertomuksena siitä, millaista perhe-elämä voi kaikessa kauheudessaan olla, löysin nyt Ilosesta talosta    mustaa huumoria: tasaisen harmaan tilalle on tullut eri sävyjä, jopa värin pilkahduksia...

"Metsä ei ole koskaan vain yksi metsä. Se on monta metsää, sisäkkäin ja lomittain. Jossakin levittäytyy kuiva mäntykangas, toisaalla pilkottaa kostea korpi, rehevä lehto tai kallionyppylä. Jokaisessa metsälaikussa on viljalti elämää. Osa eliölajeista viihtyy millaisessa metsässä hyvänsä, mutta suurin osa suosii tietynlaista metsää." MarikaOksa houkutti tarttumaan luontokirjaan Lumoava luonto -haasteessaan , ja minähän tein töitä käskettyä. Ehdolla haastelukemiseksi oli pari teosta, mutta viimein voiton vei Eeva-Liisa Hallanaron, Saija Kuuselan, Aino Juslénin ja Terhi Ryttärin toimittama Metsän salainen elämä, joka tarjoaa yllättävän ja oivalluksia tarjoavan retken syvälle metsän uumeniin. Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén ja Terhi Ryttäri (toim.): Metsän salainen elämä (Gaudeamus 2016) 395 sivua Vaikka me suomalaiset olemme kuulemma metsäkansaa, osaa metsä yllättää. Metsän salainen elämä  -kirjan myötä lukijalle selviää, miten monimuotoinen ja suunnat...

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset." Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu. Juhani Ahon Papin rouva  (1893) jatkaa Papin tyttären  (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso. Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja...

"Mustaa ja valkoista on maailmassa hyvin vähän, harmaata paljon. Oman ajattelun ja arvomaailman ristiriitaisuuksien etsiminen kannattaa, olen huomannut." Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu - esseitä (Kosmoskirjat 2016) 213 sivua Jarkko Tontin esseekokoelma Viisastuminen sallittu  sisältää yhdeksän esseetä, jotka kaikki ovat sujuvasti kirjoitettuja, keskustelevia ja keskusteluun houkuttavia. Tontti puhuu esseissään niin kirjallisuudesta kuin politiikasta - ja monesta asiasta vielä lisäksi. Sananvapaudesta Erityisesti esseekokoelman alkupuoli on kiinnostavaa luettavaa. Esimerkiksi sananvapauden pohdinta herättää ajatuksia ja muistuttaa, että käsite ei suinkaan ole yksiselitteinen ja selkeästi määriteltävissä, vaikka sen avulla perustellaan nykyään monenlaista sanansäilän käyttöä. Sananvapauden peruslähtökohta on se, että tyhmiäkin saa puhua ja kiivaskin keskustelu on sallittua, myös maahanmuutosta. Loppujen lopuksi se on meidän kaikkien edun mukaista. Kun mielipite...

"Jalkani olivat kohmeessa, kun olin naapuripellolla kuokkimassa syksyllä maahan unohtuneita lanttuja. Niissä oli mustia pakkasenpuremia kuin suuria homepilkkuja. Jouluruuat olivat riittäneet vain pariksi viikoksi ja Betti oli ajanut minut hankkimaan syötävää. En kehdannut mennä naapureiden ovelle kerjäämään, joten otin kuokan ja etsin." Hanna Hauru: Jääkansi (Like 2017) 117 sivua Hanna Haurun romaani Jääkansi houkutti minut äärelleen, kun törmäsin muutamaan kiinnostusta herättävään bloggaukseen (katsopa vaikka Ullan , bleuen , Main  ja Lauran kirjoitukset). Entuudestaan minulle tuntematon Hauru nousi saman tien kiinnostavien kirjailijoiden listalleni, niin synkän kiehtova hänen loihtimansa tarina on. Jääkannen  minäkertoja on tyttö, joka elää keskellä äärimmäistä köyhyyttä ja pelkoa. Isä on kaatunut rintamalla, kotiin muuttaa Betti-äidin rinnalle uusi mies, josta tyttö käyttää nimeä Paha, ja perheenlisäystä on tulossa ennen kuin on monen mielestä soveliasta. Tyt...

"Vasta siinä, lavalla, Aurelia tajusi, että laulu oli surullinen. Hän oivalsi miten syviä, hyytävän kylmiä vesiä ovat vesistä varjoisimmat, ja miten ne kutsuvat kaikkia ja ovat aika ajoin hukuttaa kenet tahansa, nuorimmatkin, jopa lapset, jotka haluavat vain leikkiä, pukeutua pitsiverhoihin, tehdä vessapaperirullista linnoja ja maistaa ketsuppia piparkakkujen kanssa, kuulla kauniita tarinoita jotka vaivuttavat uneen." Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava 2016) 358 sivua Paras mahdollinen maailma  vie monenlaisiin maailmoihin: on yliopistomaailmaa, teatterimaailmaa, ulkomaailmaa, sisäistä maailmaa. Ollaan Suomessa, matkustetaan Saksaan, etsitään itseä, etsitään muita, etsitään parempaa maailmaa. Tarinan näkökulmat ovat Aurelian ja hänen äitinsä. Aurelia on nuori, julkisuuteen ponnahtanut näyttelijä. Välit äitiin ovat käytännössä kokonaan poikki, vaikka äiti yrittää siltoja rakentaa. Kun pääsy lähelle ei onnistu, kertoo äiti tyttärelleen elämästään ja va...

"Ajatteletko koskaan", Clementine kysyi varovaisesti eikä katsonut Samia vaan keinuvaa yksinäistä jahtia, jonka purjetta tuuli riuhtoi vihaisesti. Kuka halusi purjehtia tässä säässä? "Entä jos emme olisi menneet sinne? Entä jos jompikumpi tytöistä olisi sairastunut, tai minun olisi pitänyt tehdä töitä, tai sinulla olisi ollut töitä tai mitä nyt ikinä, ja olisimme jättäneet menemättä niille grillikutsuille? Ajatteletko sitä koskaan?" Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat (WSOY 2017) Alkuteos Truly Madly Guilty Suomentanut Helene Bützow 464 sivua Liane Moriartyn romaanin Tavalliset pikku pihajuhlat  keskipiste on oikeastaan eräs australialainen piha. Tiffanyn ja Vidin luokse on kokoontunut grillijuhliin joukko ihmisiä: kuusi aikuista ja kolme lasta. Yhteiseen hetkeen kohdistuu monenlaisia odotuksia mutta sitä, mitä tapahtuu lopulta, ei kukaan osaa aavistaa. Mortiartylle tuttuun tapaan homman pihviä pidetään grillissä viimeiseen asti. Liikutaan nykyhetkest...

"Nyt häneltä odotettiin sekä Pariisissa että kotona vähintään yhtä suurta menestystä. Sitä ajatellessaan hän tunsi lamaannuttavaa kauhua. Piti pitää katseensa käsillä olevassa työssä, hän käski itseään. Piti maalata vain itselleen. Taiteen piti olla miellyttämisen tarpeen yläpuolella. Taiteen piti kuvastaa hengen kauneutta." Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Otava 2017) 480 sivua Sinun tähtesi  -romaanissa valokeilaan asettuu suuri mies, kansallistaiteilija Albert Edelfelt. Tarina ulottuu nuoruusvuosista aina kuolemaan saakka, ja Edelfeltin elämän rinnalla kulkee kuva muuttuvasta Suomesta, joka astelee kohti itsenäisyyttä, jota Edelfelt itse ei kuitenkaan ehdi näkemään. Nuoren Suomen kahtiajakautumisen näkee kuitenkin Edelfeltin isätön poika Aarne. Toisaalta Albert Edelfelt ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun taas muun muassa eräs Juhani Aho ottaa keskusteluissa kyllä kantaa. Mitenkään vähäpätöiseen tai pieneen hahmoon Venl...