Kirjakaapin kummitus

"Rakkaus on pitkämielinen, se antaa anteeksi, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin kuin sanassa sanotaan. Rakkaus ei etsi omaansa, paitsi kapakoista." (Novellista Että tuntisin eläväni ) Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni (WSOY 2013) 180 sivua Olen lukenut aiemmin Tuula-Liina Variksen teokset Rakas (2002) ja Vaimoni  (2004). Pidin niistä molemmista, ja kun tämä Variksen uusin teos sattui silmiini kirjaston viikkolainahyllystä, nappasin sen kiinnostuneena mukaani. Kirjan takakannessa paljastetaan, että kokoelmassa on kyse rakkaudesta, "sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa". Ja rakkautta novelleissa tosiaan on. Monenlaista, arkista, liiasta romantiikasta riisuttua rakkautta, joka viehättää juuri realistisuudellaan. Kokoelman avaava novelli Ester vuonna 1926  kosketti minua eniten . Esterin puoliso Hannes on vakavasti sairas, mutta vaimo elättelee toivoa yhteisten unelmien toteutumisesta: ...

"Minä rakastuin Lilyyn korviani myöten, kaikkein romanttisimmalla tavalla - pihkaannuin armottomasti - ja tuona unohtumattomana kesänä kysyin kolmasti, alkaisiko hän seurustella kanssani." Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Otava 2010) Espanjankielinen alkuteos Travesuras de la ni ñ a mala 2006 Suomentanut Sulamit Hirvas 420 sivua Nobel-palkitun Mario Vargas Llosan romaanin  Tuhma tyttö  minäkertoja on perulainen Ricardo Somocurcio, joka elää nuoruuttaan 1950-luvulla Mirafloresissa. Tarina alkaa vuoden 1950 kesästä, kun sisarukset Lily ja Lucy muuttavat Mirafloresiin Chilestä - tai niin he ainakin väittävät. "Ricardito" rakastuu palavasti Lilyyn, joka saa pian minäkertojan puheissa lisänimen Tuhma tyttö. Vaikka minäkertoja on Ricardo, nousee Lily kirjassa merkittävään osaan. Hänestä tiedetään melkeinpä enemmän kuin minäkertojasta, joka tuntuu syttyvän eloon vain, kun Lily taas ilmaantuu hänen elämäänsä. Lily muuntelee niin identiteettiään kuin menneisyyttää...

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa. - Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja." Mauri ja Tarja Kunnas: Hui Kauhistus! (Otava 2011) Julkaistu alun perin 1985 43 sivua Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär  on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan  Hui Kauhistuksen!  näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten. Hui Kauhistus!  koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään  Kummitusten yö , esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti kome...

"Puut hivuttautuvat liki. Väistän katoksi kurottavia oksia ja pyyhkäisen hämähäkinverkon kasvoiltani. Kuuset seisovat hievahtamatta, naavojen ja luppojen nauhat yllään kuin joulukoristeet. Metsän sisuksista loistavat valkoisten jäkälien peittämät haavat, ainoat puut, joiden lehdet saavat lähes tyynenäkin iltana tuulen sävelestä kiinni. Pysähdyn. Polku kiertää matalaa mäkeä, jolla kasvaa suuria mäntyjä." Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014) 644 sivua Anni Kytömäen esikoisromaania Kultarinta  on blogeissa kehuttu paljon (katso esimerkiksi Minnan , Marian , Katjan ja Maijan tekstit), eikä suotta. Tulin johdatelluksi lempeästi metsään, joka sulki minut syleilyynsä ja josta en olisi halunnut pois. Romaani jakautuu kahteen osaan, isän ja tyttären tarinaan. Erikin näkökulmasta kuvataan lapsuutta, joka loppuu äkkiä, kun äiti menee pois: Aamuyöllä ponnahdan istumaan ja hapuilen olkapäiden yli selkääni. Lapaluut työntävät terävät tynkänsä vastaan. Puolivalmiit siivet ...

Koska olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona, on meillä lukuhetkiä pitkin päivää. Vauvamme pitää kovasti kirjojen katselemisesta - ja maistelemisesta. Siksi vahvat pahvikirjat ovat kovassa käytössä, ne kun kestävät pientä maistelemista ja myös kovakouraisempaa käsittelyä. Viiden kuukauden iässä vauva kaipaa selvästi virikkeitä eikä enää tyydy vain makaamaan lattialla. Kirjat tarjoavat hyviä virikkeitä ja mukavaa ajanvietettä! Isommista lapsista vanhempi ei ainakaan tällä hetkellä ole kovin innostunut lukemisesta. Keskimmäinen lapsi sen sijaan lukee mielellään ja on kirjaston vakiasiakas. Kaupungissamme on mahdollista suorittaa eri koululuokille erikseen määritelty  lukudiplomi , joka lisää mukavasti lukuintoa. Voi, kunpa lukudiplomeja olisi päässyt tekemään myös minun kouluaikanani!

Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin. Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme: Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä.  Suomentanut Teemu Saarinen.   WSOY 2004. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti , kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012. Mari Kujanpää: Minä ja Muro . Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja . Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä . Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005. Virtasta ei väsytä  oli isompien lasteni suosikki, kun he oli...

"Pitää myös muistaa, että elän vuotta 1Q84. Tämä on outo maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa." Haruki Murakami: 1Q84, osa 3 (Tammi 2013) Japaninkielinen alkuteos 1Q84  ilmestyi 2010. Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff. 446 sivua 1Q84 :n ensimmäisen ja toisen osan luettuani odotin malttamattomana, milloin saan trilogian kolmannen osan käsiini. Ilokseni satuin löytämään kirjan yllättävän pian kirjastosta, joten pääsin perehtymään siihen, miten Aomamen ja Tengon käy rinnakkaistodellisuudessa, jossa taivaalla on kaksi kuuta. Ensimmäisestä ja toisesta osasta poiketen kolmannessa osassa on Aomamen ja Tengon lisäksi Ushikawan näkökulma. Nämä kolme näkökulmaa vuorottelevat kiinnostavalla tavalla. Ushikawan tehtävänä on etsiä Aomame, jonka epäillään tappaneen uskonlahkon johtajan. Ushikawa ymmärtää pian Tengon ja Aomamen välisen yhteyden, ja hän asettuu Tengon asuintaloon varmana siitä, että miehen kautta hän pääsee etsimänsä naisen jäljill...

"Lapsena havahduin unestani siihen, että jokin putosi ja meni rikki. Riuhdoin itseni ylös sängystä, avasin oven ja katsoin pientä huonetta, josta puuttui äiti. Isä istui pyöreän, naarmuuntuneella vahakankaalla peitetyn pöydän ääressä juomassa kahviaan niin kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna." Katja Kaukonen: Kohina (WSOY 2014) 215 sivua Katja Kaukosen romaanin päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen Alvar Malmberg, joka pakenee tuuliselle saarelle, yksinäisyyteen. Saarella Alvar pohtii elämäänsä, muistelee menneitä ja saa salaperäisiä kirjeitä, ja samaan aikaan kohisee monin tavoin. Alvar on mennyt lapsuudessaan rikki. Äiti on lähtenyt mutta kertonut ennen lähtöään liikaa: raskausaika oli ihanaa ja elämä onnellista, kunnes Alvar syntyi. Äiti ei ollut valmis äidiksi ja vanhemmat riitelivät siitä, missä asuisivat perheenä. Poika haluaisi olla äidilleen näkyvä, mutta viimeistään äidin lähtö osoittaa, että hän on näkymätön. Olin jo lapsena oppinut panemaan itseni syr...

Sininen keskitie -blogin bleue haastoi äitiys-, perhe- ja kirjablogit viettämään Blogien lastenkirjaviikkoa . Ihana haaste, jonka aloitan kirjoittamalla lapsuuteni tärkeästä lastenkirjasta. Se on Hans Christian Andersenin teos Andersenin satukirja , joka lymyili mummolani kirjahyllyssä ja jonka kaivoin aina esiin, kun mummolassa vierailin. Oheisessa kuvassa on kirjan kansi juuri sellaisena, kuin sen muistan. Kuvan olen ladannut WSOY:n sivuilta, koska en tiedä, missä tuo lapsuuteni kirja tällä hetkellä on. Mummolassa asuu nykyään uusi sukupolvi, eikä mummoa ja pappaa enää ole. Ehkä kirja löytyy äitini kirjahyllystä. Lapsuuteni tärkeän kirjan kansikuva oli tällainen. Kuva on ladattu WSOY:n sivulta. Erityisen tärkeä satu tuossa kirjassa oli Villijoutsenet , jonka jaksoin lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä paha äitipuoli noituu Elisan veljet joutseniksi, ja pelastaakseen veljensä Elisa neuloo nokkosista heille villapuserot. Nokkoset pistelevät Elisan käsiä, mutta hän kutoo k...

"- Mitä me nyt teemme? - Mennään syömään siitä puusta. Saamme ymmärrystä." Ville Ranta: Paratiisisarja (WSOY 2010) 72 sivua Ville Rannan Paratiisisarja  kertoo uudelleen Raamatun lankeemuskertomuksen. Tarina sijoittuu paratiisiin, josta ihminen joutuu tekojensa takia lähtemään. Aadam ja Eeva nauttivat elämän iloista paratiisissa, jossa myös Jumala käyskentelee ja puhuttelee ihmisiä. Käärme viekoittelee Aadamin ja Eevan syömään elämän puun hedelmiä, jotta he ymmärtäisivät paremmin. Ja niin tietenkin Raamatusta tutun kertomuksen mukaan käy, että ihmiset lankeavat käärmeen puheisiin, syövät hedelmiä ja Jumala suuttuu. Jumala kuvataan sarjakuva-albumissa hyvin inhimilliseksi olennoksi, joka suuttuu, kiroilee, on mustasukkainen ja ylpeä. Sarjakuvan maailmassa on enkeleitä, jotka puuttuvat asioihin ja joista eräiden tehtävänä on vartioida porttia, josta pääsisi toiselle puolelle. Kuolema viikatteineen käy myös tapaamassa Aadamia ja Eevaa ja ohjaa heidät pois paratiisist...

"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti." Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä. (Books North 2014) 30 sivua Uuden  Puiden tarinoita  -satukirjasarjan ensimmäinen  Puuseppä -niminen osa on kunnianosoitus puulle. Tarinan pääosassa on puuseppä, keisarin hovin ylimmäinen puutyömestari, jonka taidot ovat vertaansa vailla. Keisarin puuseppää pidettiin kaikkialla maailman parhaana puuseppänä, kukaties parhaana, mitä koskaan oli nähty. Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi. Ville Tietäväisen kuvitus täydentää tarinaa hienosti. Mutta sitten käy niin, että työn ilo katoaa. Keisari huomaa...

Helmikuusta lumi on vähentynyt ja valo lisääntynyt. Takana on erikoinen talvi. Lunta on ollut hyvin vähän ja pakkasistakaan ei ole ollut suuremmin harmia. Viikko sitten satoi reilusti lunta, mutta sitä ennen tutut lenkkimaisemat olivat jo välillä hyvin vähälumisia. Maaliskuinen aamu. Viimeaikaisten lumisateiden jäljiltä kai voidaan puhua takatalvesta, mutta kyllä kevät on silti käsillä. Yöpakkasia on ollut, mutta päivisin aurinko lämmittää ja valaisee jo ihanalla tavalla. Kevät on upeaa aikaa! Kaunista kevättä kaikille!

"- Hienoja ihmisiä ja hyviä ystäviä, äiti kähisi krapula-aamuina, jolloin hienot ihmiset ja hyvät ystävät olivat hänen seuranaan juoneet kuukauden eläkkeen." (Novellista Pallo-Hoover ) Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (Atena 2014) 166 sivua Sari Pöyliön esikoisteos Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä  sisältää kahdeksan novellia, joissa seikkailevat äidit ja tyttäret. Heti ensimmäisessä novellissa Matkalla äidin kanssa  perinteinen äidin ja tyttären suhde kääntyy päälaelleen, kun Leeni-tytär on se, joka on tyyni ja vakaa, ja äiti taas kikattaa, irrottelee ja käyttäytyy sopimattomasti. Tuntuu, että Leeni ei pysty ymmärtämään äitinsä käytöstä ja hänen on pakko saada äidille diagnoosi, joka selittäisi omituisuudet. Hieman samantyyppinen äiti esiintyy myös novellissa Pallo-Hoover . Siinä Irene ryhtyy äitinsä omaishoitajaksi, koska kukaan muu ei tehtävään suostu ja koska Irene tarvitsee hyvän tekosyyn olla poissa kotoa. Novellissa Vahv...

"Jossain vaiheessa minulle tuttu maailma katosi tai väistyi ja sen tilalle tuli toinen maailma. Maailma ikään kuin vaihtoi raidetta. Mieleni on vielä vanhassa maailmassa, mutta maailma ympärilläni on alkanut jo muuttua toiseksi. Toistaiseksi tuo prosessi on aiheuttanut vain vähän muutoksia." Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi 2013) Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilmestyi 2009. Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff 783 sivua Haruki Murakamin romaania 1Q84  pidetään kirjailijansa pääteoksena ja sitä on kehuttu blogeissa paljon. Esimerkiksi Annami , Minna  ja  Tiina  ovat tästä ensimmäisen ja toisen osan yhteisniteestä pitäneet, ja 1Q84 voitti viime vuoden Blogistanian Globalia -palkinnon. Kirjastosta kirja tarttui mukaani sattumalta, ja hieman epäröiden siihen tartuin. Tuntui, että monen teemaltaan raskaan kirjan jälkeen olisin kaivannut vähän aikaa jotain hyvin kevyttä lukemista, ja kirjan koko arvelutti. Mutta kun kirjan avasin, lähti tari...

"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa." Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina (Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010) 118 sivua Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina  -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta  Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan. Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa  tuodaan nykyaikaan. Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista. Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lä...

Hyvää Minna Canthin päivää! Julkistin maaliskuun alussa sadan postauksen merkkipaalun kunniaksi blogissani kirja-arvonnan. Palkinnoiksi asetin Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän  ja Leena Laulajaisen vuonna 2011 julkaistun nuortenkirjan Maria ja taikalyhty . Jälkimmäistä teosta löytyy kaksi kappaletta. Ilokseni arvonnasta innostui moni lukija, ja kommentteja tuli enemmän kuin osasin odottaa. Kiitos kaikille osallistuneille! Arvonnan suoritin lahjomattoman random.orgin avulla, ja tässä voittajat: Iiris Lempivaaran tarinaan pääsee perehtymään Jelena Nieminen . Maria ja taikalyhty matkaa puolestaan Mai Laaksolle ja Me Wämilille . Kaikki voittajat ovat ilmoittaneet minulle sähköpostiosoitteensa, joten otan teihin pikapuoliin yhteyttä udellakseni osoitteitanne. Paljon onnea voittajille ja ihania kevätpäiviä kaikille!

"Mutta katsopas, se poika pakana - hänellä - kyllä on terävä pää ja hyvä sydän, mutta hänellä on sen ohessa vähän kummallisia - miksi sitä nyt sanoisin - kummallisia ennakkoluuloja." Hän on Sysmästä  -näytelmä ei ole tyyliltään aivan tutuinta Minna Canthia. Kyseessä on yksinäytöksinen huvinäytelmä, joka on luonteeltaan varsin kepeä. Asia taustalla on kuitenkin tärkeä: näytelmän teemoiksi voidaan lukea esimerkiksi tasa-arvo ja ennakkoluulot. Näytelmässä on vain kuusi henkilöä. Kauppaneuvos Ryynäsen vieraiksi Helsinkiin saapuvat sisaren tytär Kerttu Virnes ja tämän ystävä Toini Manner. Kauppaneuvoksen luona on myös Valter, hänen veljensä poika ja varatuomari, joka on velkaa sedälleen. Lisäksi näytelmässä esiintyvät kauppaneuvoksen konttoristi Heikki Hellstén ja emännöitsijä rouva Oksman. Kertun ja Valterin varalle on suunniteltu avioliittoa, joka pelastaisi Valterin veloistaan, mutta samalla Valterin pään menoksi on suunniteltu juoni, joka paljastaa hänen ennakkoluuloisen...

"On hauskaa olla äiti, mutta eihän sitä selvin päin kestä." (Taintor) "Kuulepas, äiti... Mitä kohtaa... sanasta EI... sinä et ymmärrä?" (Beaven) Anne Taintor: Onhan tässä palautusoikeus? Joka naisen opas äitiyden iloihin (Atena 2013) Englanninkielinen alkuteos ...but I wanted a pony 2013 Suomentanut Laura Niemi-Pynttäri 112 sivua Kirjaston juuri palautettujen hyllystä sattui eteen kaksi humoristisesti vanhemmuutta käsittelevää teosta. Anne Taintorin Onhan tässä palautusoikeus? Joka naisen opas äitiyden iloihin  käsittelee humoristisesti äitiyttä ja siihen liittyviä myyttejä. Alice Beavenin teos Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen  taas käsittelee huumorin avulla niitä ohjeita, joihin pienten lasten vanhemmat välttämättä törmäävät - ja joista ei todennäköisesti ole mitään hyötyä. Alice Beaven: Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen (Otava 2007) Englanninkielinen alkuteos The Complete Guide to Uninvited Advice on raising Chil...

"Mutta tytön saapumisesta lähtien hän muistaa kaiken selvästi: tytön tullessa filmin nopeus asettui kohdilleen ja ääninauha samaan tahtiin huulten liikkeiden kanssa. Kaikki sai merkityksen. Tie oli tie, jota pitkin pääsi tytön talolle. Päivä koostui sekunneista ja minuuteista ja tunneista, jotka tuntuivat joskus liian lyhyiltä ja joskus liian pitkiltä, mutta aina ne tuntuivat. Tytöstä tuli aurinko, jonka kiertolainen hän oli." Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (Tammi 2014) 249 sivua Anna-Kaari Hakkaraisen romaani Purkaus  sijoittuu Islantiin Heimaeyn saarelle, ja keskiössä ovat veljekset Kjarri ja Birk sekä Vigdis, tyttö, joka luo jännitteitä poikien välille. Romaanissa kerrotaan tarinaa kolmikon lapsuusvuosista aikuisuuteen saakka siten, että kunkin näkökulmaa avataan vuorollaan ja kirja muodostuu kolmesta osasta. Romaani alkaa tehokkaasti kuvaamalla Heimaeyn saarella purkautuvaa tulivuorta. Kjarri on aikuinen ja näkee, miten maa on revennyt ja "laava lyö tulisin...

"Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi." Tove Jansson: Taikurin hattu (WSOY 2010) 20. painos Alkuteos Trollkarlens hatt  julkaistu 1948 Suomenkielinen alkuteos 1958 Suomentanut Laila Järvinen 140 sivua Taikurin hattu  kertoo nimensä mukaisesti Taikurin hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen sattumalta löytävät. Hattu viedään kotiin Muumitaloon ja pian käy ilmi, että sen mukana tulee kummallisia voimia. Muumipeikko piiloutuu hattuun ja muuttuu kummalliseksi olennoksi, jota kukaan muu kuin Muumimamma ei tunnista: - Tule syliin, sanoi Muumimamma. - Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni. Taikurin hattu  on Tove Janssonin kuvittama. Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen päättävät piilottaa hatun, ennen kuin se ehtii aiheuttaa enempää harmia. Ei hattu tietenkään piilossa kauan pysy, m...

"Valtaosa perheen säännöistä on vanhempien laatimia. Ja hyvä niin. Päätösvalta kuuluu aikuisille, mutta toimeenpanovalta on jaettu aikuisten ja lasten kesken. Siksi lukuisat kasvatusoppaat esittelevät tapoja, joilla lapsi saadaan manipuloitua tottelemaan vanhempaa. Itse en näitä tapoja tottele." Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita) (Gummerus 2014) 160 sivua Janna Rantalan tavoin minäkin kuvittelin ennen äidiksi tuloa, että olen hyvä vanhempi. Kuvittelin tietäväni, miten homma hoidetaan ja näin silmissäni loputtoman kärsivällisen muumimammahahmon ja pullantuoksuisen kodin - ja tietysti tottelevaiset ja vanhempiaan kunnioittavat lapset. Aivan siihen ei ole päästy, mutta onneksi elämä on opettanut, ettei ideaalikuvaan tarvitsekaan päästä. Elämään ja kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu vaikeita hetkiä ja ristiriitoja, eikä lapsen ja vanhemman suhde ole sen kummallisempi: Myös vanhemman ja lapsen suhteessa on väärinkäsityksiä, riitoja, pelkoja,...

"Annikan ulvahdus merkitsee, että hän haluaa kirjoittaa. Asetun polvilleni parketille bewlin viereen ja tartun tytön olkavarteen. Kouristunut käsi herää eloon näppäimistön yllä. Ei mitään kiirettä. Kuuntelen kesän tukahtuneita haukotuksia, dvd-laitteen sähköistä äänettömyyttä. (Aarno)" Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina (Otava 2014) 188 sivua Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina  tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Kiinnostuin kirjan keltaisesta kannesta sekä takakansitekstistä ja päädyin lukemaan kiinnostavan tarinan, joka avaa todentuntuisella tavalla vaikeavammaisen maailmaa. Mielenkiintoista on se, että kirjan nimi on  Vanhan merimiehen tarina , vaikka keskiössä on kaikkea muuta. Vanhan merimiehen tarinoita kirjassa on kaksi, mutta ne jäävät hyvin pieneen osaan. Romaanin keskiössä on teini-ikäinen Annika vanhempineen, ja he kaikki toimivat vuorollaan romaanin kertojina. Annika on vaikeasti vammainen: hänellä on dystonia ja selkä...