Kirjakaapin kummitus

"Tiedätkö, mitä joku minulle kerran sanoi? Salaisuuksille ja perärei'ille on yhteistä se, että jokaisella on omansa, mutta jotkut niistä ovat likaisempia kuin toiset." C. J. Tudor: Liitu-ukko WSOY (2018) Alkuteos Chalk Man  2018 Suomentanut Raimo Salminen 426 sivua Liitu-ukon  päähenkilö ja minäkertoja on Eddie, joka elee hitaanlaiseksi käynyttä aikuiselämää vanhassa kotitalossaan pikkukaupungissa, jossa lapsuutensakin aikanaan vietti. Tasainen ja hieman alkoholilta haiskahtava elämä muuttuu, kun Eddie saa kirjeen, jossa on vain kuva liitu-ukosta. Saman kuvan saavat muutkin lapsuuden kaveriporukkaan kuuluvat, ja kun yksi heistä vielä kuolee pian Eddien luona käytyään, on menneisyys astunut niin lähelle, ettei siltä enää voi sulkea silmiä. Vuodesta 2016 palataan kolmen vuosikymmenen taakse vuoteen 1986, kun Eddie, Fat Gav, Metal Mickey, Hoppo ja Nicky viettävät aikaa yhdessä. Meidän kaikkien oli määrä tavata sinä lauantaina. Tapasimme yleensäkin lauantaisin ...

Lähellä oli, ettei tullut kirjankansibingossa useampaakin osumaa, mutta yhteen sain loppujen lopuksi tällä kertaa tyytyä. Hauskaa oli kuitenkin miettiä lukuvalintoja myös kirjankansien mukaan – kiitos MarikaOksalle kesähaasteesta ! Kirjankansibingoon lukemani kirjat ovat tässä: Kaupunki: Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald, Scandorama Hieno fontti: Eva Frantz, Sininen huvila Valokuva: Agnès Martin-Lugand, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia Seikkailu: Leena-Kaisa Laakso, Tämän maailman reunalla Veden olomuoto: Olli Jalonen, Taivaanpallo Sininen ja vihreä: Fredrik Backman, Kiekkokaupunki Metsä: Kati Hiekkapelto, Suojattomat Kukkia: Rosie Walsh, Hän lupasi soittaa Loma: Sofia Lundberg, Punainen osoitekirja Kesä: Libby Page, Pinnalla pysymisen taito Nostalgia: Marie Bengts, Murha maalaisidyllissä Perhe: Satu Rämö,  Islantilainen kodinonni Maaseutu: Kazuo Ishiguro, Pit...

"Kannessa on musta-valkoinen valokuva maauimalasta. Kuvassa on ponnahduslauta ja mies keskellä hyppyä käsivarret levällään kuin pääskyllä. Sisällä on värikuva, jonka Kate olettaa esittävän nykypäivän uimalaa: kirkkaansinistä vettä ja lapsia käsivarret altaan reunalla, jalat potkimassa pontevasti. Pelastetaan uimala", vihkosessa lukee isolla käsinkirjoituksella." Libby Page: Pinnalla pysymisen taito (Otava 2018) Alkuteos The Lido Suomentanut Natasha Vilokkinen 331 sivua Äänikirjan kesto 10 t 49 min. Lukija Krista Putkonen-Örn. Lontoolainen maauimala kaupungin eteläosissa on sulkemisuhan alla. Paradise living -niminen yritys on tehnyt uimalasta tarjouksen ja haluaa muuttaa sen yksityiseksi kuntosaliksi. Siihen päättyisivät lähiyhteisön uimaretket, jotka ovat joillekin jopa vuosikymmenien mittainen perinne. Yksi uimalan pitkäaikaisista kävijöistä on Rosemary, 86-vuotias nainen, jolle uimala edustaa paljon muutakin kuin pelkkää uintipaikkaa. Maauimala liittyy leskiro...

"Takkimekko oli vedetty polvien päälle, ja vaikka puvun yläosa oli yltä päältä veressä, se oli suoristettu. Edes hiukset eivät olleet sekaiset, vaan polkkatukka kiilsi kammattuna. Murhaaja, sillä selvästi kyse oli murhasta tai taposta, oli ilmeisesti oikonut uhrin vaatteet ja sulkenut tämän silmät." Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä Bazar (2018) Alkuteos En sax i hjärtat  2017 Suomentanut Ulla Lempinen 541 sivua Mainio on tämä Marie Bengtsin esikoisteos Murha maalaisidyllissä . Kantta myöten luvassa on 1950-luvun nostalgista tunnelmaa ja lämpimän humoristisesti ja tarkkanäköisesti oivaltaen dekkarissa kuvataan pienen kyläyhteisön elämää. Liikkeelle lähdetään tilanteesta, jossa Asta Grankvist katselee itseään peilistä. Hän näkee itsessään järkevän ja auttavaisen naisen, jolta eivät neuvot loppuneet kesken ja joka mielellään jakoi niitä muillekin . Sitä Asta Grankvist ei kuitenkaan näe, että hänen päivänsä alkavat olla luetut. Kun lukija on päässyt tutustumaan...

"Sitähän Anna oli vain halunnut olla, onnellisen perheen pikku äiti. Nyt se onni vietiin häneltä. Oliko Anna tehnyt jotain niin pahaa, että ansaitsi tämän? Ehkä." Hanna Velling: Kirjosieppo Bazar (2018) 252 sivua Aika ärsyttävä tyyppi tuo Make, joka kesken kaiken ilmoittaa Annalle, että muuttaa pois. Anna jää yksin huolehtimaan pienestä lapsesta ja yrittää selvitä töissä, missä Maken tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaiken keskellä on vielä vuokrakodin putkiremontti ja koiraakin pitäisi ehtiä ajatella. Jos Make on ärsyttävä, on Anna vähän lapanen. Mutta onneksi vain vähän. Eikä ehkä kuitenkaan ihan kaiken aikaa. Eroprosessi on eräänlainen kasvun paikka naiselle, joka on ehkä hieman naiivi eikä huomaa varoitusmerkkejä, joiden olemassaolon havaitsee kyllä sitten myöhemmin, kun on jo tavallaan myöhäistä. (No, tätähän tapahtuu.) Yhtä kaikki, Anna on yllättävässä tilanteessa, jossa ei kauheasti vaihtoehtoja tarjoilla. On vain selvittävä, kun perheen toinen aikuinen oso...

"Hän ponkaisi pystyyn yhdellä loikalla ja hykerteli käsiään. – Mihin lähdetään? – Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin. Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia Bazar (2018) Ranskankielinen alkuteos Les gens heureux lisent et boivent du cafe  2015 Suomentanut Kirsi Tanner 218 sivua Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin. Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset... Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kok...