Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Vaikka ihmisiä on kaikkialla ja paljon, olen yksinäisempi kuin ikinä, en tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa, kuljetan mukanani jatkuvasti noutokahvia, vaihdan kuulumisia tarjoilijoiden ja samassa jonossa olevien kanssa mutta en kuitenkaan katso kadulla kävellessäni ketään silmiin.
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Otava 2016
271 sivua

Nuori albaani Bujar elää 1990-luvun alussa, Jugoslavian hajoamisen aikaan, maaseudulla melko tavallista elämää, joka kuitenkin mullistuu. Isä kuolee, sisar katoaa ja äiti vaipuu masennukseen. Bujar karkaa parhaan ystävänsä Agimin kanssa ensin pääkaupunkiin Tiranaan ja sieltä Italiaan, onnellisempaan Eurooppaan, jossa pitäisi olla mahdollisuuksia enemmän kuin köyhässä kotimaassa. Ehkä siellä olisi vapaammassa maailmassa voisi olla vapaamminen todellinen, oma itsensä?

Itseä ei kuitenkaan pääse pakoon eikä elämä välttämättä ole juuri hohdokkaampaa uusissa paikoissa, vaikka kuinka kiertää ja etsii. Romaanin minäkertoja tuntuu olevan hukassa itsensä mutta myös muiden kanssa: hän ajautuu kaltoin kohdelluksi kerta toisensa jälkeen mutta ei toisaalta ole itsekään aina lempeä muita kohtaan. 

Hämmentävä kysymys romaania lukiessa on se, kuka kertoja lopulta on. Kysymys ei kiinnity pelkästään kertojan identiteettiin, jota hän tuntuu haeskelevan, vaan myös hänen henkilöllisyyteensä. Kuka kertoja on? Kuka jatkaa matkaa, kuka jää välille?

Kerrontaratkaisu on hämmentävä ja samalla kiinnostava, sillä se syventää koko romaanin keskeistä kysymystä ihmisen sisimmästä. Samalla se kietoutuu kiehtovasti kertojan tapaan luoda itsensä uudelleen kerta toisensa jälkeen: varmaa on, että Albaniaan ei palaa sama ihminen, joka sieltä kerran lähti.

Paitsi että romaanissa tärkeää on identiteetti ja siihen liittyvät kysymykset, tärkeitä ovat myös seksuaalisuus, sukupuolisuus, normit ja yhteiskunta. Moninaiset teemat kietoutuvat hämmentävän hienosti vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, joka pysyy koossa ja on suorastaan ahmittava loppuun. Nautittavaa on myös Statovcin kieli.

Kommentit

  1. Kypsää ja moniulotteista tekstiä nuorelta kirjailijalta. Sivumääräänsä suurempi teos, josta jäi mietintämyssy tiukasti päähän.
    - Juuret ja siivet. Tulkitsemme nykyisyyttä ja visioimme tulevaa juuriemme, eletyn elämämme ja vallitsevien olosuhteiden pohjalta. Ratkaiseeko siipiemme kärkiväli sen, kuinka pitkälle ihmisinä kannamme, mihin kaikkinemme rantaudumme, - takaisin kotiinko?
    Ennen kaikkea vahva ja suorasanainen kertomus  raivostuttavasta häpeästä, ihmisen (perus-)tarpeesta tulla nähdyksi  ja hyväksytyksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietintämyssy tästä tosiaan jäi tiukasti päähän! Tavattoman kiinnostava tarina, jossa riittää kyllä ammennettavaa.

      Poista
  2. Tässä kirjasssa on kiinnostavat henkilöt ja hurja kohtalo toisella heistä. Minua vain ärsytti se, että heidät liuennettiin toisiinsa niin, että lopuksi ei päässytkään varmuuteen siitä, kumpi heistä jäi matkan varrelle ja kumpi päätyi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jätti tosiaan suuresti epävarmuutta jälkeensä. En niinkään ärsyyntynyt vaan hämmennyin: Tiranan sydämessä riittää kyllä sulateltavaa.

      Poista
  3. Statovcin teksti on hienoa ja nautittavaa.

    VastaaPoista
  4. Pidin Kissani Jugoslaviasta enemmän, enemmän kuin Bollastakin. Ärsytti sama kuin Marjattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Bolla taitaa olla ykkönen, minusta se oli huikea. Kissa oli ehkä vähän hämmentävä minulle, tosin hämmensi tämäkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...