Kirjakaapin kummitus

"Kaikki olisi ollut paremmin, jos äiti olisi jäänyt henkiin. Äiti kuitenkin kuoli, kun olin vielä lapsi. Kaikki, mitä minulle on sen jälkeen tapahtunut, on kokonaan omaa syytäni, mutta kun menetin äidin, menetin samalla näköyhteyden maamerkkiin, joka olisi saattanut johdattaa minut onnellisempaan paikkaan, miellyttävämpään elämään ihmisten joukkoon." Donna Tartt: Tikli (WSOY 2014) Englanninkielinen alkuteos The Goldfinch  2013 Suomentanut Hilkka Pekkanen 893 sivua Donna Tarttin romaanin pääosassa on nuori Theodore Decker, joka menettää traagisesti äitinsä, jonka kanssa hän on asunut kahdestaan New Yorkissa. Äiti on ollut pojalle äärimmäisen tärkeä: kellonajat hän opetteli tietääkseen, milloin äiti tulee kotiin, ja myöhemmin Theo ajattelee, että äidin jälkeen kukaan ei ole rakastanut häntä niin paljon. Onnettomuutta seuraavat hyvää tarkoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tukea kovia kokenutta 13-vuotiasta, mutta pojan oma kokemus on, että harva kuitenkaan ym...

"Surmapaikka oli koluttu ylösalaisin ja paikalla oli edelleen vartiointi. Pimeällä kujalla, jota valaisi vain kaksi seiniin kiinnitettyä katuvalaisinta, oli edelleen poliisivartio." Matti Rautiainen: Lallin perintö (Nordbooks 2013) 212 sivua Jyväskyläläisen Matti Rautiaisen esikoisteoksen päähenkilö on rikostutkija Lassi Lehtiö, joka passitetaan pikakomennuksella Italian Orvietoon selvittämään suomalaismiehen kuolemaa. Turkulainen Jarl Mäklin on ollut historian opiskelijoiden Italian-matkan toisena vetäjänä ja tullut tapetuksi. Surmatun kädestä löytyy paperilappu, jossa viitataan Pyhään Henrikiin, jonka talonpoika Lalli tappoi legendan mukaan Suomessa lähes tuhat vuotta sitten. Pian selviää muitakin viittauksia aikoja sitten tapahtuneeseen piispan tappoon, ja Lassi Lehtiön ystävättären, historian lehtori Riitan, tiedoille on pian kysyntää. Italiassa tehty surma ei jää ainoaksi, vaan henkirikokset jatkuvat Suomessa. Kirjassa liikutaan Kuopiosta Helsingin kautta Iisalm...

"Minulle tämä 24 tuntia vuorokaudessa itsensä muiden vuoksi uhraava nainen oli ennenkaikkea osoitus siitä, että rakkautta oli todella olemassa. Täydellistä, ehdotonta rakkautta." Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan (Asema 2011) 70 sivua Hanna Koljonen kertoo esikoisteoksessaan Syliinvaellus Intiaan  paitsi matkasta Intiaan, myös matkasta omaan itseen. Tarina on tosi, sillä Hanna Koljonen kertoo siinä itsestään ja henkisestä tiestään värikylläisin kuvin ja itseironisin maustein. Sarjakuvantekijä kertoo olleensa aina jonkinlainen etsijä. Hän toteaa tutustuneensa niin hindulaisuuteen kuin shamanismiin, mutta: En koskaan voinut hyväksyä ajatusta Yhdestä Ainoasta Oikeasta Uskonnosta. Teos on värikylläinen - kuin Intia. Viimein koittaa käänteentekevä hetki Helsingissä. 2 päivää myöhemmin kävelin kohti Helsingin Kaapelitehdasta, koska olin kuullut että joku hullu hyväntekijänainen Intiasta aikoi halata siellä ihmisiä koko yön. Halaamisen hetki on pysäyttävä: S...

Pääsin eilen viettämään Helsingissä muutaman tunnin ihan omaa aikaa, ja käytin tuon ajan hyödykseni tehokkaasti. Ensin suuntasin Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyä katsomaan. Täytyy myöntää, että hämmästyin sitä, kuinka monipuolinen, lahjakas ja tuottelias kuvataiteilija Tove Jansson on ollut. Oli todella mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, sillä se tuntuu kertovan hänestä myös ihmisenä hyvin paljon. Olen säästänyt Tuula Karjalaisen Janssonista kirjoittamaa kirjaa ensi syksyyn, mutta nyt tuntuu, että näyttelystä olisi varmaan saanut irti enemmän, jos kirja olisi tullut luettua ensin. Näyttelyesitteestä ja näyttelytilojen tiedoista toki sai ensiapua tiedonnälkään. Kortteja ja jääkaappimagneetti. Ateneumin kaupan tarjotinvalikoimaa. Ateneumista suuntasin Akateemiseen kirjakauppaan, jonne odotettiin saapuvaksi Jhumpa Lahiria. Ostin pokkarina hänen teoksensa Kaima , vaikka myös uutuusteos Tulvaniitty  olisi ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan raaskinut ny...

"Keskellä Kuopiota kauniissa korttelimuseossa on esillä Minna Canthin kuuluisa salonki, jossa kirjailija loi lähes koko kirjallisen tuotantonsa, johti kauppaliikettään ja suurta perhettään ja seurusteli lukuisten vieraidensa kanssa. Voi sanoa, että Minna Canthin salongissa tehtiin historiaa: siellä käytyjen keskustelujen ja tehtyjen suunnitelmien ansiosta syntyi monta kaunokirjallista teosta, kehitettiin tyttöjen koulutusta, parannettiin naisten ja köyhien asemaa sekä otettiin rohkeasti esille vaikeitakin ongelmia." Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013) 272 sivua Haltiakuusen alla  on jo ensisilmäyksellä kaunis kirja. Kirjan nimi on viehättävä ja etukannen kuva, jossa on Aino Kallaksen Tammin talo Hiidenmaalla, on kaunis. Kun kirjan avaa, vaikutelma vain vahvistuu. Runsas kuvitus täydentää kirjan tekstejä hienolla tavalla ja herättää halun päästä näkemään kirjassa kuvattuja paikkoja vaikkapa kesän...

Ihana, ihana kevät on täällä! Lunta ei näy enää missään ja välillä on niin lämmin, että kevyempi vaatekerta riittää ulkoilussa vallan hyvin. Sumuinen ilta kevätsateen jälkeen. Pihamme omenapuissa on suuret silmut, mutta vihreää ei vielä näy. Silmujen puhkeamisen odottaminen onkin aina yhtä jännittävää! Krookus kukkii! Odottelin sipulikukkien nousemista kukkapenkistä, mutta joku oli ehtinyt ensin: löysin kukkaloiston sijaan penkistä kuoppia ja sipulikukkien kuoria silppuna. :( Onneksi toisessa kukkapenkissä näyttää lupaavammalta, sillä krookus jo kukkii ja tulppaanien alkuja on näkyvissä.

"Silloin näin sen: hänen ihonsa ei ollut niin kuin tavallisten ihmisten, vaan se oli kiveä. Silmätkin olivat oudonpuoleiset, kuin kiiltävää katinkultaa. Ja suipot pikku kissankorvat pilkottivat hiusten seasta." Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä Kuvitus Miranda Koskinen (Haamu 2014) 141 sivua Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen nuortenkirjassa Kummajaisten kylä  seikkailevat tavalliset viides-kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat. Niko, Aino, Sampo, Karri, Otto, Omppu ja Riku asuvat Korpikylässä, Sara puolestaan lomailee siellä etiäisiä saavan Miina-mummonsa luona. Lapsilla on tavallisia ikäistensä iloja ja suruja: kavereita, kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan, ikäviä opettajia, perhesuhteiden muutoksia... Kirja koostuu viidestätoista tarinasta, joissa nuoret kokevat seikkailuja erilaisissa kokoonpanoissa. Arkea värittävät mystiset vivahteet, kun eräällä ullakolla nähdään kaksi ruumista tai kun akvaariokalat katoavat kummallisesti erikois...

"Jokin ajoi häntä. Se istui rinnan päällä ja hievahti vain hieman, kun hän liikkui. Lakanat kahisivat, Niityn lakanat ja hänen omansa, Tampereelta tuodut. Niiden päärmeissä kuulsivat hänen nimikirjaimensa ja vaivalla tehdyt pitsit." Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (WSOY 2014) 269 sivua Laura Lähteenmäen romaanin Ikkunat yöhön  päähenkilöt ovat naisia. Tarinaa kerrotaan pääasiassa Elsin, Hannan, Astan ja Teresan näkökulmista, ja miehet saavat tyytyä sivurooleihin. Miehistä oman näkökulmansa saa kuuluviin vain Jukka, jolla on tärkeä tehtävä tapahtumien kulussa. Elsi on sodanjälkeisessä ajassa Niityn nuori emäntä. Tiuhaan tahtiin syntyneitä lapsia on kolme, eikä Elsi saa nukuttua öisin. Valo ja värit ovat kadonneet, on vain joku hatara muisto onnellisuudesta, jota joskus tunsi. Hän olisi halunnut raapia valon esiin mutta ei tiennyt minne olisi iskenyt kyntensä. Nykyajassa Hanna tulee poikansa Niklaksen kanssa Niittyyn, äitinsä kotitaloon, viikonloppuisin ja lomilla....

"-Jos sitä olisi järkevä, niin saman tekisi kuin Lampiset. Tällä menolla kylältä saa kohta katkaista sähköt kokonaan. Ei olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, kuului joku kyläläisistä sanovan." Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi (Torni 2014) 251 sivua Tanja Kaarlelan nuortenromaani sijoittuu kuvitteelliseen Leivonkylään, joka autioutuu hyvää vauhtia. Koulu on suljettu, kauppa-auto ei enää kulje ja palveluiden perässä on mentävä Hakomäen keskustaan. Heti kirjan alussa joukko kyläläisiä kokoontuu seuraamaan muuttoauton lähtöä: Se vei mukanaan Lampisen perheen ja jätti jälkeensä hiljaisen omakotitalon, jonka ovessa riippui suuri munalukko. Pieneksi kutistuneessa kylässä asuu Mari, tavallinen nuori, jonka ystävä on Henna. Toisaalta oma kotiseutu on tytöille rakas, toisaalta kylän pienuus ahdistaa. Tekemistä ei oikein ole ja Hakomäen keskustaan ei noin vain pääse: - Täältä ei tosiaankaan lähdetä mihinkään, ellei satu saamaan sydänkohtausta. Silloinkin voi kestää...

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä." Markus Zusak: Kirjavaras (Otava 2008) Englanninkielinen alkuteos The Book Thief  2005 Suomentanut Pirkko Biström 556 sivua Kirjavaras  on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sit...

"En ajattele mitään, vaikka minun pitäisi ajatella päivän aikana tekemiäni rikkeitä illan itsekritiikki- ja kritiikkikokousta varten. Minun pitäisi tunnustaa, että ajattelin isää ja Käärmekuninkaan vaimoa . Että muistelin televisiota niin haikeasti. Vallankumous ei voi toteutua, ellen puhdista ajatuksiani. Menneiden muisteleminen on ehdottomasti kielletty." Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Karisto 2013) 254 sivua En voi sanoa nauttineeni Punaisten kyynelten talon  lukemisesta. Romaani sai minut paikoin suorastaan voimaan pahoin, sillä en ole koskaan ollut raakojen väkivaltakuvausten ystävä. Olisikin ehkä ollut helpompaa kääntää koko kirjalle selkä, niin kuin muutenkin on helppo sulkea silmät epäoikeudenmukaisuuksilta, joita maailma on pullollaan. Olisi helppo ohittaa uutisten tiedot punakhmerien tekemistä hirmuteoista olankohautuksella. Mutta vaikka Kambodžan veriseen historiaan tutustuminen tuntui lukiessa pahalta, on mielestäni hyvä, että kaunokirjallisuus n...

"Kartanon vaiheista voisi kirjoittaa jännityskertomuksen. Sen värikkääseen menneisyyteen heijastuvat niin historiamme merkkipaalut kuin ihmiselon kirjokin iloineen, suruineen ja traagisine käänteineen. Tuhannet kohtalot nivoutuvat talon tarinaan, eikä siksi olekaan yllätys, että paikka tunnetaan myös lukuisista kummituksistaan. Aaveet ja historia kulkevat käsi kädessä." (Grönvikin kartano, Mustasaari) Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa Kuvitus Suvi Kari (Haamu 2013) 82 sivua Aaveiden Pohjanmaa - kummitustarinoita mailta ja meriltä -teokseen on koottu aavetarinoita ja aavemaisia legendoja Pohjanmaalta. "Aaveisiin ei tarvitse uskoa nauttiakseen kummitustarinoista. Aavetarinat kiehtovatkin ehkä juuri siksi, että ne horjuttavat arkista maailmankuvaamme" , todetaan kirjan alkusanoissa. Kummitustarinoista kiinnostuneelle teos tarjoaa kymmenen erilaista tarinaa, jotka sijoittuvat esimerkiksi Seinäjoelle, Pietarsaareen, Vöyriin ja Ilmajoelle. Cantaren ta...

"Portaat olivat leveät ja katto oli tavattoman korkealla, miltei kuin kirkossa. Siellä ylhäällä tornirakennelman alla risteili monijäseninen puupalkkikuvio. Ilta oli lämmin ja kuistin koko pituudelta olivat ikkunat auki ja sumu leijaili sisään tyhjien pöytien yli." (Novellista White Lady .) Tove Jansson: Nukkekaappi (WSOY 2008) Ruotsinkielinen alkuteos Dockskåpet och andra berättelser 1978 Suomentanut Eila Pennanen 168 sivua Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi  muodostuu kahdestatoista novellista. Tarinoissa tavataan esimerkiksi apina ja kuvanveistäjä, kadonnut käsitys ajasta ja havaijipaitainen Frans, jolla on lei kaulassa. Kokoelman niminovelli Nukkekaappi  on mielestäni yksi kiinnostavimmista. Siinä Erik ja Alexander jäävät eläkkeelle ja huomaavat, että on hankalaa olla yhdessä päiväkausia tekemättä mitään. Alexander alkaa täyttää tyhjää tilaa ryhtymällä rakentamaan nukkekaappia pienine kalusteineen. Projekti vie kodista yhä enemmän tilaa ja Erik jää si...

" Raamatun  vaikutusta on vaikea liioitella. Vanha testamentti muodostaa juutalaisuuden ja juutalaisen identiteetin ytimen; Uusi testamentti on kristinuskon keskeisin teksti sekä yli kahdentuhannen vuoden ajan länsimaiden historian, yhteiskunnan ja kulttuurin pohjana toimineen uskonjärjestelmän perusta." Andrew Taylor: Kirjat jotka muuttivat maailmaa (Ajatus Kirjat 2010) Englanninkielinen alkuteos Books That Changed The World  2008 Suomentanut Simo Liikanen 341 sivua Andrew Taylor esittelee teoksessaan viisikymmentä kirjaa, jotka ovat hänen mukaansa muuttaneet maailmaa. Kirjan Johdanto-luvussa hän puolustaa tekemiään valintojalla toteamalla, että monen mielestä esimerkiksi Thomas Moren Utopia  kuuluisi teokseen, mutta sitä ei kuitenkaan löydy. Miksi? Vastauksena on, että jokainen luettelo on subjektiivinen. Nämä kirjat ovat omilla tavoillaan muuttaneet minun  maailmaani - mutta uskon, että niiden voidaan osoittaa muuttaneen maailmaa tavalla tai toisella...

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.) Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta (Atena 2014) 201 sivua "On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset. Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita...

"Sunnuntaina 6. tammikuuta 2013 Twitter-seuraajia 649 (tekee mieli twiitata niille kadonneille seuraajille: Miksi? Miksi?" Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about The Boy (Otava 2013) Suomentanut Annika Eräpuro 439 sivua Bridget Jones on todellakin täällä jälleen. Vuonna 1998 julkaistiin Bridget Jonesin päiväkirjat suomeksi nimellä Bridget Jones: Elämäni sinkkuna  ja heti seuraavana vuonna jatko-osa  Bridget Jones: Elämä jatkuu. Nyt Bridgetin päiväkirjat saavat jatkoa, ja meno jatkuu yhtä hulvattomana kuin ennenkin. Bridgetistä on tullut leski ja hänellä on kaksi lasta. Suru miehen menetyksestä on alkanut väistyä taka-alalle, ja Bridget huomaa kaipaavansa jälleen miestä elämäänsä. Edellisistä päiväkirjoista tuttua on painontarkkailu ja alkoholin kulutuksen seuraaminen, uutta on se, että Bridget on Twitterissä. Siellä hän sirkuttaa ja oppii sosiaalisen median palvelusta jotain tärkeää: "Älä twiittaa humalassa." Viisikymppisenä ja vuosien yksinolon jälke...

"Mutta aina minä narahdin. Vaikka outoudelleni ei olisi ollut nimeä, erotuin joka tapauksessa. Ympärilläni leijui aura, jonka muut näkivät, mutta minä en. Se sai heidät kavahtamaan, kummeksumaan ja kiertämään kauempaa. Pahimmillaan inhoamaan ja vihaamaan." Maria Autio: Varjopuutarha (Karisto 2014) 202 sivua Nuortenkirja  Varjopuutarha on sydämeen käyvä kertomus lievästi autistisesta Pihlasta. Pihla on lukiota käyvä nuori, joka toisten ikäistensä tavoin haluaisi kuulua joukkoon mutta erilaisuutensa takia on jollain tapaa erillinen, usein myös yksinäinen. Jo päiväkodissa huomataan, että Pihlassa on jotain kummallista. Peruskoulussa hän päätyy erityisluokalle sermien taakse, omaan "majaansa". Hyvää tarkoittava tukitoimenpide ei Pihlan silmissä näyttäydy vain myönteisenä seikkana: Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta. Koulu-uran alussa Pihlan ys...

"Kun isä kantoi illalla tupaan pitkiä koivuhalkoja ja teki männynoksista uuniluudan, alkoi odotus. Äiti nosteli esiin leivontakalut ja pyysi minua hakemaan taikinajuuren vintiltä. Juuren päälle hän kaatoi hieman vettä ja jauhoja." (Hannu-Pekka Björkman: Leipäpäivä. ) Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen (toim.): Lautasellinen iloa. Kirjallinen keittokirja (Kirjapaja 2013) 126 sivua Sinisen linnan kirjastosta bongasin vinkin tästä kiinnostavasta kirjallisesta keittokirjasta, joka kantaa nimeä Lautasellinen iloa.  Nimivalinta on varsin onnistunut, sillä kirjasta jää jotenkin kovin iloinen mieli: teos on värikäs ja kiva katsella,  eivätkä nuo kuvassa näkyvät, kirjan reseptin mukaan leivotut  suklaahullun supermuffinitkaan  saaneet suupieliä kääntymään alaspäin, päinvastoin! Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä ...

Leena Lumi haastoi minut kertomaan kirjasta, joka on ollut minulle tärkeä tapaaminen. Alun perin haasteen on ideoinut Opuscolo . Kiitos haasteesta, tässä tuo kohtaaminen: Sain 7-vuotissyntymäpäivänäni lahjaksi Anni Polvan kirjan Tiina , josta muodostui minulle todella tärkeä. Kun itse olin ujohko, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lukutoukka, oli Tiina jotain aivan muuta. Hän oli reipas, menevä, hieman kapinallinenkin. Tiinan paras ystävä oli naapurin Juha, ja minusta oli todella hienoa, että tytön paras kaveri oli poika. Luulen, että Tiina vaikutti minuun lapsena todella paljon. Hän oli oikeudenmukainen ja hyväsydäminen, ja sellainen halusin minäkin hänen laillaan olla. Kovaa kolkuttava omatunto oli tuttu niin Tiinalle kuin minullekin. Tunnistin Tiinassa myös halua rikkoa rajoja ja olla jotain muuta kuin perinteisen kiltti tyttö: rohkea ja puolensapitävä. Tiina esikuvanani opettelin minäkin rohkeutta ja puolieni pitämistä. Aivan ylilyönneittä en tästä selvinnyt, sillä joskus käyt...

"Kas vain: oikeanpuoleinen aita vetelee viimeisiään. Kerrostalon muratti tunkeutuu raoista ja tukahduttaa kaiken mitä Michel yrittää kasvattaa, lukuun ottamatta omenapuuta, joka kasvaa omin avuin heistä kenestäkään piittaamatta." Zadie Smith: Risteymiä (WSOY 2013) Englanninkielinen alkuteos NW  julkaistu 2012 Suomentanut Irmeli Ruuska 347 sivua Kun otin esiin Zadie Smithin teoksen, huomasin etukansiliepeestä, että Smith on kirjoittanut myös kirjan Valkoiset hampaat . Siinä on taas yksi kirja, joka kuulostaa etäisesti tutulta mutta jota en muista. Onneksi nykyään voin blogini ansiosta tarkastaa, onko joku kirja luettu vai ei! Valkoisista hampaista  en sen sijaan ole edelleenkään varma, mutta jatkossa tiedän, että Risteymiä -romaanin olen lukenut. Risteymiä  on erikoinen romaani, joka sijoittuu Lontooseen. Erikoisen romaanista tekee se, että se on jotenkin tajunnanvirtamainen ja iloittelevan hyppelevä. Välillä en ole varma, olenko pysynyt aivan täysin perillä tapa...

Omppu haastoi minut kertomaan itsestäni ja vastaamaan kysymyksiinsä - kiitos haasteesta! Tästä lähtee: Ensin 11 asiaa minusta: Sairastan kroonista matkakuumetta. Nyt odotan innolla kesän Ranskan-matkaa ja haaveilen koko ajan uusista reissuista. Viihdyn yksin. Olen leijonaemo. Joskus olen tavattoman kärsimätön. Kun kiinnostun jostain asiasta, yritän hankkia siitä tietoa mahdollisimman paljon. Toisaalta kuitenkin olen oppinut, että toisinaan tieto tosiaan lisää tuskaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani ja tarvitsevani luontoa. Olen huomannut, että omalla asenteella voi vaikuttaa paljon siihen, miltä asiat tuntuvat. Osaan olla raivostuttavan ihastuttavan itsepäinen. Pidän autourheilusta. Katson televisiota todella vähän ja valikoin tarkoin, mitä katson. Kesän 2012 vietin käytännössä kokonaan ilman televisiota, ja se oli minusta virkistävää. Haluaisin Savonlinnan oopperajuhlille. Sitten vastaukseni Ompun kysymyksiin: Jos sinulla olisi taikasau...