Kirjakaapin kummitus

Ja hän pakeni terassille paiskaten lasioven lujasti kiinni. Hän itki kiihkeätä, hillitöntä itkua. ”Rauhoitu, rauhoitu, muista tutkintoasi.” Hän näki jo mielessään, millaista olisi tutkinnon jälkeen; tunsi jo nyt uupumusta kaikkien tulevien työpäiviensä johdosta. Vuosia ja kuukausia kaadettuna tuohon kadotuksen kuiluun. Käytettynä työhön, josta ei saa kunniaa, työhön, josta ei kukaan tiedä, väsymykseen, jota ei kukaan aavista eikä arvosta. Se on kuin merimatka, jolla ei näy satamavaloja… Ja tämä kaikki odotti häntä, tumma tyhjyys kuin tuo kuilu, joka avautui terassin alla alenevaan laaksoon. Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti Otava 2023 italiankielinen alkuteos Nessuno torna indietro  1938 suomentanut Toini Kaukonen 439 sivua Italialais-kuubalainen journalisti, kirjailija ja feministi Alba de Céspedes (1911–1997) on ollut nähdäkseni esillä erityisesti Kielletty päiväkirja  -romaanin myötä täällä Suomessa. Sitä en ole vieläkään lukenut, mutta kiinnostuin kirjailijan  Ylioppil...

Kun luvassa on gnoccheja harissa-tomaattikastikkeessa, ajatukset harhailevat tuon tuosta edessä häämöttävään ruokahetkeen. Tavallisesta tomaattikastikkeessa ei voi puhuakaan, kun joukkoon sekoittaa mausteista ja sopivan tulista harissatahnaa.  Saara Atula: Retkiruokakirja – Kasvisreseptejä helpoista eväistä vaellusaterioihin Cozy Publishing 2022 kuvat Saara Atula ja Markus Atula 239 sivua Olen pitkään haaveillut vaeltamisesta ja viimein viime syksynä pääsin retkelle, joka täytti odotukseni ja enemmänkin. Nyt vaellusinto vain kasvaa kasvamistaan, ja tulevista retkistä haaveilemiseen sopikin mainiosti seuraksi Saara Atulan  Retkiruokakirja , joka esittelee erilaisia ideoita luonnon helmassa ruokailuun.  Retkiruokakirjassa  on tarjolla monenlaista helpoista päiväretkieväistä useamman päivän kestävien vaellusten ruokavinkkeihin. Kaikki reseptit sopivat kasvisruokavaliota suosiville, ja varsinaisten pääruokien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös aamupala- ja jälkiruokares...

Grönvall viettää päivänsä kadonneiden seurassa. Eläimet ovat menneet, mutta hän säilyttää niiden muiston, pysäyttää luun ja kuoren hajoamisen, jotta hänen jälkeensä tulevat voivat pysähtyä niiden ääreen ja nähdä niissä oman aikansa kuvan. Steller näki merilehmässä Jumalan kädenjäljen, linkin luomakunnan suuressa ketjussa, osan muuttumattomasta, kauniista järjestyksestä, ja hän saattoi avata merilehmän vatsan ja halkaista sen kallon tuntematta syyllisyyttä tai huolta. Furuhjelmille merilehmän luut olivat häiritsevä arvoitus, sen katoaminen kummallinen, pahaenteinen sattumus, mutta Grönvallille merilehmä on menetyksen toteutunut mahdollisuus, ja ajatus siitä, että hänen oma lajinsa voi ajaa toisen tuhoon, on muuttunut aavistuksesta ennustukseksi, joka toteuttaa itsensä yhä uudelleen. Iida Turpeinen: Elolliset S&S 2023 kansi Sara Hovinen / Merkitys 297 sivua Kirjan nimi Elolliset  ei herättänyt minussa suoraan sanottuna suurta mielenkiintoa. Ei myöskään ajatus stellerinmerilehmäst...