Siirry pääsisältöön

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi. On vieläkin, eikä hän ole sitä enää aikoihin epäillytkään. Hän taapertaa ostoskärryynsä nojaten seuraavalle portille. Huomaa pitkäaikaisen naapurinsa vuosien takaa. Tervehtii iloisesti, mutta tämä käyttäytyy niin kuin muutkin. Ei ole näkevinään, kiiruhtaa askeleitaan. Hänen tekisi mieli huutaa suorat sanat, mutta olkoot. Voimat pitää keskittää selviytymiseen, hän ajattelee ja kaivaa pressun ja peittojen alta kärrystä suuren vesikanisterin. Se on painava. On mahdotonta nostaa sitä huulille ilman, että kallisarvoista vettä valuisi rinnuksille. Hän huitoo lähellä oleville ihmisille, mutta kukaan ei edes katso päin, saati että auttaisi.

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Like 2019
äänikirjan lukija Jonna Järnefelt
kesto 9 t 31 min

Tuija emännöi jälleen kirjablogien naistenviikkoa. Tämänvuotisen naistenviikon avaan Hanna-Riikka Kuisman romaanilla Kerrostalo: juhlistetaan samalla Riikan nimipäivää!

Finlandia-ehdokkaana olleen romaanin keskipiste on valtava kerrostalo, joka aikanaan oli lupaus aineellisesta hyvinvoinnista, kun tehtaan työläiset saivat työpaikan ohella vuokra-asunnon uudesta kerrostalosta. Vuodet eivät kuitenkaan ole olleet talolle armollisia vaan betonibunkkeri pitää sisällään tummuutta ja ankeutta yllin kyllin. Muuta yltäkylläistä ei oikeastaan olekaan tarjolla.

Elämää kerrostalossa kuvataan usean henkilön kautta. Kokijoita on lapsesta vanhukseen ja siltä väliltä, kullakin oma asemansa niin tarinassa kuin yhteisössä, kullakin oma historiansa. Katse kohdistuu vahvasti  tähän hetkeen: tulevaisuutta ei juuri ole näkyvissä vaan useimpien kohdalla elämä on näköalatonta ja vailla vaihtoehtoja.

Romaanin kuvaama maailma on lohduton. Henkilöt ovat ajautuneet syrjään valtavirrasta ja kerrostalo muodostaa ikään kuin oman yhteiskuntansa, jota säätelevät omat lait – ja kasvoton omistaja, joka tuo pihaan aidat ja portit, taloon valvontakamerat ja vartijat. Kerrostalo on omanlaisensa vankila, josta on vaikea päästä pois. Köyhyys, päihteet ja mielenterveyden ongelmat ovat arkipäivää.

Satuttavinta romaanissa on se, miten kaukana tavallinen, hyvä arki ihmisten elämästä on. Yhteiskunta pitää kyllä huolta tiettyyn rajaan saakka mutta jättää samalla ihmiset selviämään totaalisen yksin. Romaanin henkilöt selviävät miten parhaiten taitavat, eivätkä kaikki selviä. Betoniviidakko on armoton ja raaka.

Hanna-Riikka Kuisman romaani on inhorealistinen ja tummasävyinen, valoa ei juuri ole näkyvissä. Tarinassa on runsaasti elementtejä, jotka voivat olla (ja myös ovat) totta. Yhteiskunnan eri osien eriytyminen ja syrjäytyneiden ajautuminen omiin oloihinsa, pärjäämään omillaan, ei ole mikään fiktiivinen ilmiö vaan todellisuutta. Niiltä vain on usein helppo sulkea silmänsä.

Kerrostalo on ahdistava ja silmiä avaava romaani, joka on taitavasti rakennettu ja kirjoitettu. Tarina tuo vaikuttavalla tavalla esille yksilöitä, jotka ovat ajautuneet maanpäälliseen helvettiin eivätkä löydä avaimia, joilla avata portti vapauteen.


Kerrostalosta kirjoittavat myös ainakin Airi, Tiina ja Arja.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua, tuntuu olevan omalla tavallaan osuva kuvaus nykyajasta. Kirja jäi mieleen F-kisoista, ja äänikirjassa näkyy olevan kiinnostava ääni lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä toimi äänikirjanakin hyvin (Jonna Järnefelt on mainio lukija), mutta toki vaihtuvat näkökulmat tuovat kuunteluun hieman haastetta.

      Poista
  2. Tämä oli jännittävä teos, jotain inhorealismin ja dystopian väliltä. Yksi viime vuoden parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa, että Kerrostalo olisi niin kiinnostava kuin lopulta oli. Tummasävyinen kyllä, mutta hyvin kiintoisa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...