Hän kiskoi puhelinkioskin ovea auki mutta epäröi astua sisään. Koppi oli aivan betonilaiturin reunalla vedenrajassa. Ingaa huimasi niin kuin ensimmäisinä viikkoina yliopiston aulassa, käytävillä, luentosaleissa ja ruokalassa, uuden työpaikan kahvihuoneessa, hääpäivänä kirkon käytävällä, synnytysosaston yhteismakuusalissa, uusissa paikoissa ja rooleissa, joihin hänen piti yhtäkkiä solahtaa ja olla jotakin: luonteva, varma, osaava, pätevä. Osasiko hän olla edes Inga? Siksikö rakastaminenkin oli niin vaikeaa? Siksikö hän kaiken aikaa kaipasi? Itseäänkö hän ikävöi, tukevasti jalat maassa seisovaa, itsevarmaa Ingaa? Olisiko hän voinut astua puhelinkoppiin, nostaa luurin, kysyä ja saada lasikopin sisältä vastauksia? Saariko hänelle olisi vastannut, sekö hengitti puhelimen toisessa päässä? Vaiko Anna kaukaa menneisyydestä? Katja Kaukonen: Pitkä ikävä WSOY 2024 kansi Satu Kontinen 285 sivua Katja Kaukosen Pitkä ikävä vie erikoiseen ympäristöön: romaani nimittäin sijoittuu Örön linnakesaarell