Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway Otava 2011 (4. painos) ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956 alkuteos Mrs. Dalloway 1925 suomentanut Kyllikki Hämäläinen 277 sivua Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon. Mrs. Dalloway on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta...