Kirjakaapin kummitus

Kaarina hätkähti. Entäpä jos hän yrittäisi: lasten seuralaisena ja lukujen ohjaajana! Miksi hän ei siihen pystyisi? Sillähän olisi koko pulma ratkaistu, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa penniäkään isän rahoja, joita hän nyt itse niin kipeästi tarvitsi. Päinvastoin saisi pistää vielä satamarkkasen säästöön – omia ansaitsemiaan rahoja, saisi auttaa omalta taholtaan isää ja äitiä. Kunnallisneuvoksetar! Sehän oli kovin hienoa ja kuulosti samalla niin hauskalta ja maalaiselta. Sen enemmän siekailematta Kaarina istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, ja töhrittyään puolisen tuntia pari kolme paperiarkkia täyteen hän viimein löysi sopivan sanamuodon vastaukselleen – ja kiirehti sitä lennättämään sanomalehtikonttoriin. Anni Swan: Kaarinan kesäloma WSOY 1993 (16. painos) alkuteos 1918 156 sivua Anni Swanin Iiris rukka  (1916) oli minulle lapsena hyvin rakas teos. Jostain syystä en kuitenkaan tullut juurikaan tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin. Ollin oppivuodet  taisin jossain vaiheessa lukea, mu

Pääni oli tyhjä ja sydämeni raskas. Muutamat viikot Olgan kanssa tuntuivat kokonaiselta elämältä, ne olivat mittaansa suurempia ja hautasivat alleen paljon. Kaikki oli pirstaloitunut jollain omituisella tavalla Eurooppaan saavuttuani. Olin elänyt lyhyessä ajassa monta erilaista elämää, eikä niillä tuntunut olevan paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Ainoastaan sodan lohduton maisema pysyi taustalla, se oli kuin alati humiseva tuuli tai sävellyksen läpi soiva teema. Tulevaisuutta ei kannattanut miettiä, kaikki muuttui niin nopeasti. JP Koskinen: Ukkoslintu Like 2024 kansi Tommi Tukiainen 400 sivua Ukkoslintu  täydentää JP Koskisen Tulisiipi -trilogian. Nyt eletään 1900-luvun alkua ja tapahtumia niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa tarkastellaan Janne Kuuran eli James Frostin silmin. Hän haluaa Duluthista maailmalle ja suuntaa New Yorkiin haaveillen toimittajan pestistä New York Timesissa. Henkilöt luovat selkeän jatkumon Haukansilmälle , trilogian kakkososalle. Pelkkä paikallistapahtum

Olin kuvitellut, ettei Nyy Jorkiin tulisi talvea lainkaan, mutta kyllä sielläkin satoi vähän lunta. Joulukuussa äidin maitohinkki jäätyi keittiön seinäkomerossa ennen kuin isä muisti tukkia tuuletusluukun. Veikon jobi päättyi, hedelmäkauppias häipyi toiseen kaupunkiin eivätkä muut kauppiaat tarvinneet juoksupoikaa. Kävimme Veikon kanssa kansopissa katsomassa aseita, mutta siellä ei ollut samanlaista revolveria kuin Dianalla, muita kylläkin. JP Koskinen: Haukansilmä Like 2021 kansi Tommi Tukiainen 467 sivua Luin vuosia sitten Tulisiiven , joka aloitti Kuuran suvusta kertovan trilogian. Kun avausosa sijoittui 1930–40-luvulle ja vei Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, ollaan nyt 1800-luvun loppupuolella ja varsin tiiviisti unelmien maassa, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Kuuran perhe matkustaa Amerikkaan ja asettuu ”Nyy Jorkiin”, mistä matka jatkuu länteen, siellä kun mahdollisuuksia pitäisi olla vielä enemmän. Kuuran perheen tarinaa kerrotaan Yrjön silmin. Amerikassa hän saa nimekseen

Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla. Vigdis Hjorth: Toisto S&S 2024 alkuteos Gjentakelsen  2023 suomentanut Katriina Huttunen

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon. Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet Novelleja Haamu 2024 kansi Karoliina Norontaus 220 sivua En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet  – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa. Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä  ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue taittaa m

Minä puolestani olen jättänyt Barndommens gaden käsikirjoituksen kustantamoon, ja nyt kun en enää kirjoita, tunnen sisimmässäni suurta tyhjyyttä jota mikään ei voi täyttää. Tuntuu kuin kaikki menisi sisääni ilman että mikään tulee ulos. Lise sanoo että nyt minun on nautittava jonkin aikaa elämästä, ansaitsen sen kaiken raadannan jälkeen. Mutta minulle elämä on nautintoa vain silloin kun kirjoitan. Tove Ditlevsen: Aikuisuus S&S 2022 alkuteos  Gift  1971 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 222 sivua Ei liene yllätys, että Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen trilogia jatkuu. Lapsuuden  ja Nuoruuden  jälkeen otin tietenkin luettavaksi Aikuisuuden , joka jatkaa samalla linjalla aiempien teosten kanssa. Tyyli on edelleen analyyttista ja toteavaa, paikoin humorististakin. Mutta kun kertomus etenee, käy tunnelma tummemmaksi, jopa synkäksi. Kun Aikuisuus alkaa, päähenkilö on julkaissut kirjailija, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Hän on naimisissa mutta liitossa ei ole

Olin ensimmäisessä työpaikassani vain yhden ainoan päivän. Lähdin kotoa puoli kahdeksalta ollakseni siellä hyvissä ajoin, sillä alussa oli tehtävä hyvä vaikutus, sanoi äitini, vaikka hän ei ollut itsekään ikinä viihtynyt nuorena yhdessäkään palveluspaikassaan alkua pidemmälle. Minulla oli ylläni Rosalia-tädin ompelema arkimekko. Se oli vaaleansinistä villaa, ja sen rinnuksissa oli pieniä laskoksia, niin että en näyttänyt yhtä laudalta kuin yleensä. Kävelin ohuessa terävässä auringonpaisteessa Vesterbrogadea alas, ja mielestäni kaikki ihmiset näyttivät vapailta ja onnellisilta. Kun he olivat kävelleet Pile Allén portin alta, heidän käyntinsä muuttui tanssahtelevan kevyeksi, ja siitä päättelin että onni asui jossakin Valby Bakken tuolla puolen. Tove Ditlevsen: Nuoruus S&S 2022 alkuteos  Ungdom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 191 sivua Tove Ditlevsenin omakohtainen romaani Nuoruus  jatkaa varsin suoraan siitä, mihin Lapsuus  jäi. Kun Kööpenhamina-trilogian avauk

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. Se vain on siinä koko ajan ja kaikki näkevät sen yhtä selvästi kuin Kaunis-Ludvigin huulihalkion. Hän on samanlainen kuin Kaunis-Lili, niin ruma ettei voi kuvitellakaan että hänellä on koskaan ollut äitiä. Kaikkea rumaa tai onnetonta sanotaan kauniiksi eikä kukaan tiedä syytä. Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden. Kun jututan toista tyttöä jonka lapsuus haisee tuhkalta ja hiileltä, hän ottaa yhtäkkiä askeleen taaksepäin, sillä hän on haistanut minun lapsuuteni hirveän löyhkän. Tove Ditlevsen: Lapsuus S&S 2021 alkuteos Barndom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 142 sivua Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia on pitkään odottanut hyllyssäni lukemistaan, ja onpa se muutamaan kertaan vilahdellut jossain TBR-postauksessani. Nyt tuli vihd

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä kertaa runoi

Lily puristi silmänsä kiinni. Hän antoi itselleen luvan siihen, hän istui pää riipuksissa eikä Marcus nähnyt mitään. Mitä hän sanoisi Marcukselle? Marcus toimi niin kuin toimi, ajatteli omalla tavallaan. Jonain päivänä Jack vielä syyttäisi äitiään, sillä olihan selvää mitä hän halusi. Lapset halusivat läheisyyttä, aivan niin kuin kaikki muutkin. Golnaz   Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös Otava 2024 alkuteos Naturliga beteenden  2022 suomentanut Jaana Nikula kansi  159 sivua On nuori Lily, joka elää kahdestaan äitinsä kanssa. Tai oikeastaan hän elää yksinään äitinsä kanssa, sillä äitiä ei juuri näe. Hän tekee paljon töitä huolehtiakseen lapsestaan, ja yleensä Lily tulee koulusta tyhjään kotiin ja lähtee kouluun, kun äiti ei ole vielä palannut töistä. On aikuinen Lily, joka saa vauvan, Jackin. Vauva on ennen kaikkea Marcuksen toive, mutta Lily vauvan synnyttää ja Lily vauvasta huolehtii ja hän valvoi yöt katsellen Jackia .  Eri aikatasot vuorottelevat Luontainen käytös -romaanissa. Al

Emilian vasemmalla puolella oleva ovi vei kaupan tiskin taakse. Hän työnsi sen auki ja astui kauppaan. Varhainen valo valui tunnustelevasti sisään ikkunasta. Emilia värähti, kun ilma liikahti huoneessa. Hänet valtasi odotus: sama, tuttu tunne menneisyyteen tai aivan toiseen paikkaan astumisesta niin kuin aina, kun hän astui Nightingale Booksiin. Hän pääsisi minne vain tahtoisi, mihin aikaan tahansa. Tosin tällä kertaa se ei onnistunut. Hän luopuisi mistä tahansa päästäkseen takaisin sinne, missä kaikki oli vielä hyvin. Veronica Henry: Kuinka rakastua kirjakaupassa Bazar 2023 alkuteos How to Find Love in a Bookshop  2016 suomentanut Kaisa Ranta kansi Sanna Sporrong 366 sivua Etsin kesäloman alkuun matkalukemiseksi riittävän kepeää romaania, johon malttaa uppoutua myös reissussa, kun pää on täynnä uusia maisemia ja päivän hulinaa. Kirjastossa silmiini osui Veronica Henryn romaani Kuinka rakastua kirjakaupassa , ja sekä nimi, etukannen kuva että takakansiteksti saivat minut vakuuttamaan,

Mio halusi, että Adam näkisi hänet samalla tavoin kuin hänen miljoonat Instagram-seuraajansa. Maitomaisen makean filtterin läpi. Hän halusi, että hänen kasvonpiirteensä järjestäytyisivät täydellisen harmonisina kokonaisuuksina hänen luustonsa ympärille, katsoisipa Adam häntä mistä kulmasta hyvänsä. Näiden nappisilmien ja nöpönenän taakse ei kätkeytynyt mitään epäilyttävää. Ei mitään poikkeavaa, hälyttävää, outoa. Niitä asioita kannattaisi etsiä muualta. Niitä näki auton ikkunan ulkopuolella ohi lipuvien bussikatosten penkeillä istuvissa hahmoissa, kommenttikenttien käyttäjätunnusten takaa avautuvissa tunkkaisissa taajuuksissa. Ne ihmiset olivat toisenlaisia. Heillä ei ollut mitään tekemistä Mion kanssa. Oona Pohjolainen: Äkkimakea Kosmos 2024 kansi Iida Pohjolainen 256 sivua Amman lukuhetki sai minut kiinnostumaan Oona Pohjolaisen Äkkimakea -romaanista ottaessaan kantaa Hesarin arvioon , jossa romaani määritellään muun muassa  sokerisesti juonivetoiseksi . Otimmekin Pohjolaisen ensimm