Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

"-Jos sitä olisi järkevä, niin saman tekisi kuin Lampiset. Tällä menolla kylältä saa kohta katkaista sähköt kokonaan. Ei olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, kuului joku kyläläisistä sanovan."

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
(Torni 2014)
251 sivua

Tanja Kaarlelan nuortenromaani sijoittuu kuvitteelliseen Leivonkylään, joka autioutuu hyvää vauhtia. Koulu on suljettu, kauppa-auto ei enää kulje ja palveluiden perässä on mentävä Hakomäen keskustaan. Heti kirjan alussa joukko kyläläisiä kokoontuu seuraamaan muuttoauton lähtöä:

Se vei mukanaan Lampisen perheen ja jätti jälkeensä hiljaisen omakotitalon, jonka ovessa riippui suuri munalukko.

Pieneksi kutistuneessa kylässä asuu Mari, tavallinen nuori, jonka ystävä on Henna. Toisaalta oma kotiseutu on tytöille rakas, toisaalta kylän pienuus ahdistaa. Tekemistä ei oikein ole ja Hakomäen keskustaan ei noin vain pääse:

- Täältä ei tosiaankaan lähdetä mihinkään, ellei satu saamaan sydänkohtausta. Silloinkin voi kestää hetken, ennen kuin kyyti saapuu, Henna sanoi.

Pian kylällä alkaa liikkua huhuja uudesta asukkaasta, joka herättää huomiota jo pelkästään sen takia, että kylälle ei juuri enää muuteta, vaan liikenne on yleensä päinvastaista. Makkosen ränsistyneeseen on muuttanut vieras tulija, "joku hujoppi", josta Mari, Henna ja Santeri, jota kutsutaan Sähikäiseksi, päättävät ottaa selvää. Niin nuoret tutustuvat Anttiin, joka kannustaa heitä toimimaan tärkeiksi näkemiensä asioiden puolesta ja josta muodostuu tärkeä hahmo tarinan kokonaisuudessa.

- Se on ihan päivänselvää, Antti korotti ääntään. - Isot jyräävät pienet alleen. Teidän pieni idyllinen kylänne liiskataan kuin hyttynen hengiltä, ja sen takia teidän olisi pitänyt aikoja sitten herätä puolustamaan sitä.

Romaanissa käsitellään monia asioita, jotka koskettavat varmasti kirjan kohderyhmää: Tulevaisuus pohdituttaa varsinkin, kun oman kotikylän mahdollisuudet ovat rajalliset. Suhteet vanhempiin tai muihin aikuisiin eivät aina ole kitkattomia, eikä ystävyyskään ole vain auringonpaistetta. Myös yhteiskunnalliset kysymykset ja kansalaisvaikuttaminen nousevat esille.

Pidän Kaarlelan tavasta kuvata romaanin henkilöitä. Kyläläisten joukosta löytyy erilaisia, helposti tunnistettavia hahmoja, joissa on koomisiakin piirteitä: esimerkiksi ajatus Santerin isästä Pentistä pyllistämässä kunnanjohtajalle keskellä toria naurattaa. Romaaninsa nuoria henkilöitä Kaarlela kuvaa lämmöllä ja todentuntuisesti: Hennan ja Marin välit ovat mutkattomat ja varsinkin ensin mainitusta herää mielikuva sanavalmiina tyttönä, joka on valmis sanomaan suoraan, mitä hän ystävänsä tekemisistä ajattelee.

Romaani sijoittuu talveen, ja lumi on kirjan nimen lisäksi läsnä monella tapaa.
Kokonaisuudesta jää lämmin mieli. Tarina on viehättävä ja todenmakuinen, ja toivon sen löytävän tiensä varsinaisen kohderyhmänsä käsiin. Hyvää mieltä lisää kirjan kaunis kansi, jonka on tehnyt Mervi Kattelus.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!