Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki.
Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti.
Sinkkuleikki on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paikkansa kirjahyllystäni. Kun kuulin, että romaani saa jatkoa, päätin tarttua kirjaan vuosia myöhemmin uudelleen ja selvittää, vieläkö sen lumo on tallella.
Päähenkilö ja minäkertoja on Päivi Heikkinen-Huotari elää elämää, jossa on periaatteessa kaikki hyvin. Hän on edennyt kaikessa säällisen järjestyksen mukaan, hän on opiskellut, hankkinut työpaikan, mennyt naimisiin ja ostanut oman kodin puolisonsa Villen kanssa. Ville on mukava ja elämää sulostuttaa kissa nimeltä Eskelinen. Päivi ja Ville ovat kunniallisuuden kulmakivi, kun ympärillä ihmiset riitelevät ja eroavat. Eihän Villen kanssa edes tarvitse riidellä.
Mutta eräänä päivänä Päivi huomaa kaipaavansa jotain muuta kuin vakaata arkea urallaan nousukiidossa olevan miehen kanssa. Hän tajuaa kaipaavansa vapautta, ja Ville – mukava kun on – suostuu siihen, että vaimo muuttaa muualle. Onneksi Martta-tädin asunto on hetken aikaa vapaana, joten sinne on helppoa mennä maistamaan vapauden makua. Siitä alkaa uusi elämänvaihe, joka saa pään pyörälle paitsi Päiviltä myös monilta hänen lähellään. Eikä Päivi tietenkään voi aavistaa, mihin hänen päätöksensä lopulta johtaa.
Sinkkuleikki on kestänyt aikaa hyvin ja se on yhä edelleen vetävä ja sujuvasti etenevä romaani, joka sukeltaa taidolla kolmekymppisen naisen pään sisään. Päivi on hahmo, joka toisaalta saa sympatiaa puolelleen ja toisaalta ärsyttää, mutta pidänkin juuri siitä, että hän ei ole henkilönä lattea. Hänen edesottamuksensa ovat vauhdikkaita ja samaan aikaan hänen kriisiään sanoitetaan sillä tavoin, että se saa lukijassa aikaan mielenliikahduksia.
Kuten alkupuolella totesin, halusin selvittää, josko romaanin lumo on yhä tallella. Vastaus on kyllä: pidän edelleenkin siitä, miten elävästi ja luontevasti romaani Päivin elämänvaiheen rakentaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.