Siirry pääsisältöön

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa 3)

"Kesäillan hämyssä mies käveli kotiinsa verkkaisesti. Hän katseli polun ympäristöä: puita, myöhäisiä lintuja, jotka tirskuttivat puiden latvoissa, ruohoa ja muuta sellaista. Mitään hän ei ajatellut, mutta kevyt ja onnellinen olo hänellä oli."
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, kolmas osa
(WSOY 1962)
544 sivua
Väinö Linnan romaanitrilogian päätösosa alkaa murheellisissa merkeissä. Sisällissota on jäänyt taakse, mutta muistot ja haavat ovat tuoreita. Kotiin palannut Koskelan Akseli on muuttunut mies:
Niin. Hän oli lyöty mies, sekä sielun että ruumiin puolesta. Hän oli palannut sinne, mistä oli lähtenyt, tämän pienen ja harmaan torpan piiriin. Täältä oli kaikki alkanut, tuvan lattialta, vaihe vaiheelta suurentuen, kunnes oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että mies oli ollut kuin lastu myrskyssä. Nyt oli jäljellä vain pirstaleita ja hän niiden keskellä sammuneena ja tyhjänä.
Kerran kuukaudessa entisen kapinajohtajan täytyy käydä ilmoittautumassa nimismiehelle, eikä pitäjän rajojen ulkopuolelle ole poistumista ilman lupaa. Eipä Akseli ihmisten ilmoille juuri kaipaakaan, vaan hoitaa asiansa ilmeettömänä ja sivuilleen vilkuilematta.

Elämään kuitenkin kuuluu toivo, ja valoa ilmaantuu vähitellen Koskelaankin. Torpparit saavat viimein lunastaa tilojaan itselleen, ja lisäksi Akseli saa hankittua kauan havittelemiaan lisämaita. Hyvien käänteiden myötä elämä alkaa vähitellen asettua uomiinsa, kunnes seuraa erään aikakauden päätös: isä-Jussin aika tulee. "Vanhan Koskelan" kautta Linna kuvaa upeasti elämän kiertokulkua, miten kaikella on aikansa. Kyyneliltä on mahdotonta välttyä, kun vanhan raivaajan, esi-isän, aika päättyy.
Sitten, yhtäkkiä, vallitsi hiljaisuus.
Maailma kuitenkin jatkaa menoaan, ja niin vakiintuu vähitellen Koskelan elokin uomiinsa. Perhe kasvaa, mutta menneisyys ei jätä Akselia rauhaan, ja lopulta hänen on uskallettava puhua siitä, mitä on tapahtunut. Mies tuntuu kaipaavan jonkinlaista hyväksyntää, synninpäästöä, ja tärkeimmiltä läheisiltään hän tukea saakin.

Pentinkulmalla eletään edistyksen vuosia. Pelloille alkaa ilmestyä vähitellen koneita, ja pian on vaikea ymmärtää, miten ilman autoa on ennen voitu tulla toimeen. 1930-luvun lähestyessä poliittinen ilmapiiri kiristyy: Lapuan liike herää eloon ja muilutukset alkavat, Mäntsälän kapina leimahtaa. Kansan kahtiajakautuminen ei ole vieläkään ohitse, ja vakaita aikoja on turha odottaa. Vaikka Koskelassa työ alkaa tuottaa tulosta ja ainainen kituuttaminen helpottaa, on edessä suuri mullistus, kun syksyllä 1939 Koskelan pojat kutsutaan astumaan palvelukseen. Sota syttyy, eikä Pentinkulmallakaan vältytä suru-uutisilta. Vaikeidenkin aikojen jälkeen elämä kuitenkin taas jatkuu, ihmiset vanhenevat ja nuoremmat astuvat esiin.

Näen, että kokonaisuudessaan Täällä Pohjantähden alla kertoo paljon paitsi historiastamme, myös meidän ajastamme. Toimeentulo vaihtelee, toiset elävät leveämmin kuin toiset, eikä eriarvoistumisen aika ole vieläkään ohitse. Linnan romaanitrilogian tenho onkin mielestäni sen ajattomuudessa. Vaikka Linna kuvaa historian tapahtumia, hän kertoo samalla ajattomasti ihmisestä, ihmisluonnosta ja elämästä. Emme me (valitettavasti) ole niin paljon muuttuneet. Mutta vaikka Linnan kuvaamat tapahtumat ovat raakoja ja surullisia, on kerronta niin lempeää ja ihmisluontoa ymmärtävää, että se auttaa myös lukijaa ymmärtämään.

Täällä Pohjantähden alla on suurromaani, joka ansaitsee asemansa kansakuntamme kaapin päällä. Se on upea kokonaisuus, joka koskettaa ja jonka seuraan toivoisin mahdollisimman monen lukijan asettuvan.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan nyt tämän kolmannen osan luettuani taas yhden kokonaisen suorituksen. Olen yhden kirjan päässä luutnantin arvosta.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus ja hieno kirja. Alkuun lainaamasi katkelma on niitä huomaamattomia lyhyitä onnen hetkiä, joita kirja lavasti ympäristön kautta. Nyt ei oikein tiedä, miten tästä elämäänsä taas jatkaisi. :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Juha! ❁
    Kyllä Linnan trilogia vaikutti ja vakuutti, on klassikon asemansa ehdottomasti ansainnut.

    VastaaPoista
  3. Upeaa, että sait kirjan päätökseen. En muista, olenko lukenut mitään yhtä paljon itkettävää kirjaa ikinä. Koskettavaa ja sujuvaa luettavaahan tämä on, Suomen historia yksilöiden kautta tulee niin lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä historia elää hienolla tavalla eloon. TPTA on pitkään ollut luettavien kirjojen listallani, ja olen todella tyytyväinen, että vihdoin sain trilogian luettua. Hieno elämys!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...