Siirry pääsisältöön

Nura Farah: Aavikon tyttäret

"Erikokoiset vuoret seisoivat vierekkäin ja vihreät huiput hipoivat pilviharsoa. Khadija kääri mekkonsa lantiolle ja kiipesi vuoren rinteelle. Hän näki sieltä suoraan syvenevään laaksoon, jossa oli leiri majoineen."
Nura Farah: Aavikon tyttäret
(Otava 2014)
236 sivua
Suomalainen maahanmuuttajakirjallisuus ei ole ollut kovin vahvasti esillä, joten oli ilo kuulla somalialaistaustaisen, 13-vuotiaana Suomeen muuttaneet Nura Farahin esikoisteoksesta, joka sijoittuu kirjoittajansa kotimaahan Somaliaan. Päähenkilö on somalityttö Khadija, jonka äiti, hooyo Fatima, pitää kovaa kuria. Isä Ali Geesi on kuollut ja Abdi-veljeä käärme puree kuolettavasti, kun poika on vain vähän toisella kymmenellä. Jäljelle jäävät vain Khadija ja Fatima, "arvottomat" naiset.

Tytön asema ei kirjan kuvaamassa maailmassa ole helppo. Khadija haluaisi olla veljensä tavoin huomionarvoinen ja hänelle on tärkeää voittaa kilpailuissa pojat, mutta äiti muistuttaa häntä alati siitä, että hän on tyttö. Tyttönä hän joutuu tuskalliseen ympärileikkaukseen, johon hän ympäristön asettamassa paineessa itsekin anelee. Hooyo Fatima ei säästele sanojaan surressaan menetettyä poikaansa: hän pahoittelee Khadijan kuullen sitä, että tyttö ei satu olemaan poika. Kotikylässään puoliorpo tyttö kuitenkin saa etuoikeuksia, koska "Allah rakastaa isättömiä", ja onneksi kylän suldaanin suhtautuminen on lempeää ja ymmärtävää.

Khadijalla ei itsellään ole minkäänlaista sananvaltaa, kun hänen avioliitostaan päätetään. Tyttö joutuu kammottavaan tilanteeseen, kun aviomiehellä on jo entuudestaan vaimo Luul, joka on - tietenkin - kateellinen ja mustasukkainen. Eikä tilanne Luulin kannalta ole yhtään sen helpompi. Aika kuitenkin auttaa ja hioo pahimpia särmiä pois.

Hooyo Fatima ei ole mitenkään miellyttävä persoona, sillä hän tuntuu olevan vihainen ja katkera. Hänen suurin onnettomuutensa lienee se, että hän on syntynyt väärän sukupuolen edustajaksi: tytöt ja naiset eivät hänen mielestään ole mitään, ja siitä hän jaksaa aina muistuttaa. Hän suree menettämäänsä miestä ja poikaa, ja tyttärelle hän painottaa, miten Daarood-klaanin jäsenet ovat vihollisia, joille tulee kostaa. Fatima unohtaa mainita, että hän on saanut klaanilta korvauksia miehensä menetettyään. Tällainen vihan ja katkeruuden ilmapiiri tuntuu vallitsevan laajemminkin. Khadijan aviomies Keyse unelmoi yhtenäisestä Somaliasta, kaikkien somalien mahtumisesta saman lipun alle, ja suree sitä, miten somalit riitelevät keskenään. Viimein päästään juhlimaan itsenäistä valtiota, mutta tarinan pääpaino on kuitenkin aavikon leireissä ja kylissä, tavallisissa ihmisissä.

Nura Farah on luonut kiinnostavan tarinan Somaliasta, josta lukisin kaunokirjallisuutta mielelläni lisää. Alussa teksti oli minun makuuni turhan luettelomaista, mikä vaikeutti pääsemistä tarinan sisälle. Kirjailija on kuitenkin rakentanut kiehtovan kokonaisuuden, jossa kulttuurinen kuva muodostuu uskonnon, taikauskon, vanhojen tapojen, tiiviin kyläyhteisön ja laajemminkin elinympäristön moniulotteista kudelmasta. Toivottavasti Nura Farah kirjoittaa lisää.

Aavikon tyttäret -romaanista ovat pitäneet Kirsi, Amma, Jane ja Mari A. Kristan mielestä jotain jäi puolitiehen, Maija koki ulkopuolisuutta, Sanna piti tarinaa aitona ja Susan mielestä kirja on huomionarvoinen.
Romaanista puhutaan myös Viikon kirjassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...