Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi.
Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen.Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta ♡”
Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin tavoin. Kirjan kansien sisään mahtuu kurkistuksia niin neulomisen historiaan kuin nykyaikaankin. Kaiken sitoo yhteen sininen lanka, joka kulkee luvusta lukuun, sivusta sivulle. Välillä se aiheuttaa päänvaivaa, joskus ilahduttaa, välillä mietityttää ja joskus saa näkemään paljon mahdollisuuksia.
Jos Karin Erlandssonilta – ja keneltä tahansa neulovalta, rohkenen väittää – kysytään, ei neulomisessa suinkaan ole kysymys vain siitä, että lankakerästä muotoutuu vähitellen sukat, lapaset, villapaita, mitä milloinkin. Kysymys on paljon enemmästä. On kyse esimerkiksi siitä, minkälaista mielikuvaa neulonta välittää. Kautta aikojen on neulottu, jotta on samalla voitu osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Neulova nainen edustaa nimenomaan lämpöä.
Mihin voi luottaa, ellei neulovan naisen lempeyteen?
Neuletyöt eivät kuitenkaan ole aina olleet vain perheen tai lähiyhteisön sisäisiä lämmönosoituksia. Neulomalla on myös otettu kantaa ja jopa välitetty tärkeitä viestejä aikoina, joina on ollut vaarallista sanoa kaikkea ääneen. Neulepuikot kilisten on ryhdytty kriisin keskellä osoittamaan tukea: tuoreena esimerkkinä Erlandsson nostaa esille #knitforukraine-hashtagin ja kertoo, miten sosiaalisessa mediassa järjestäydyttiin nopeasti neulomaan ukrainalaisten hyväksi, kun tieto sodasta tavoitti maailmaa.
Neulojat tekevät niin kuin ovat kaikkina aikoina tehneet. Kärsivällisyys ja yhteisöllisyys aseinaan he panevat pehmeän kovaa vastaan.
Neulominen on voinut olla sukupolvesta toiseen hyvinkin yksityistä työtä, johon on kodeissa keskitytty sitten, kun päivän muut työt on saatu päätökseen. Neulominen voi kuitenkin olla myös hyvin yhteisöllistä ja jopa jonkinlainen turvasatama. Vaikka se olisi helppoa nähdä työnä, johon nainen on alistettu ja johon on ollut pakko tarttua, näkee Erlandsson siinä myös feminististä voimaa. Ovathan esimerkiksi ompeluseurat voineet olla paikkoja, joissa naiset ovat saaneet jakaa ajatuksiaan keskenään ja ehkäpä synnyttää jotain vallankumouksellista.
Neulominen on valinta, ei pakko, eikä itsestään selvä osa naiseutta. Se on edelleen pakopaikka. Paikka missä saa olla turvassa osaamansa asian parissa, paikka missä ei tarvitse puolustautua eikä kilpailla.
Vaikka lukija ei olisi neuloja, saattaa Sininen lanka herättää kiinnostuksen hankkia puikot ja lankaa ja vaikkapa vain hitusen verran kokeilla, miltä tuntuu nähdä langan muotoutuvan vähitellen neuleeksi, huiviksi tai vaikkapa patalapuksi. Niin monipuolisesti Erlandsson neulomisen hurmaa kuvailee.
Muualla: Kirjavinkit.
Kuulostaapa tosiaan ihastuttavalta kirjalta! Innostuin taas pienen tauon jälkeen neulomisesta, kun lapsi pyysi villasukkia ja pipoa. Olen kyllä kovin hidas tekijä, mutta jotakin kummallisen hyvää mieltä tuottavaa tekemistä se on. Ja samaa mieltä, kysymys on ehdottomasti myös ja ennen kaikkea rakkaudesta ja välittämisestä.
VastaaPoistaNyt oli kirja, joka täysin yllätti. Olen kuvitellut, että Karin Erlandsson on dekkaristi ja aloin lukea juttuasikin sillä olettamalla. Mutta neulekirja! Vaikuttaa todella hurmaavalta. Tosin kirjassa kuvattu toiminne on minulle kutomista. Juuri pari päivää sitten keskustelin Satu Rämön kustannustoimittajan kanssa siitä, missä menee maantieteellinen raja kutomisen ja neulomisen välillä. Hän on kotoisin Kolarista ja hän kutoo. Minä Lahdesta, mutta minäkin kudon. Emme saaneet selvyyttä, mutta kun työ on keskeneräinen on se kudin ja valmis paita on neule. Hieno harrastus ja kiinnostavalta vaikuttava kirja. Luulenpa, että saatan ostaa tämän joululahjaksi!
VastaaPoista