Nouseva aurinko alkoi hiljalleen polttaa merenpinnalla leijuvaa usvaa tieltään. Ruohonkorsissa kimalteleva kaste tuntui päkiöissä viiltävän kylmältä, mutta en viitsinyt hakea kenkiä, sillä rakastin maan tuntua paljaiden jalkojen alla. Kello ei ollut seitsemääkään sunnuntaiaamuna, ja mummi ja vaari nukkuivat vielä. Olin noussut jo kuudelta kurjan yön jälkeen ja onnistunut hiipimään ulos herättämättä kumpaakaan. En ollut saanut unta, sillä olin miettinyt valkoisia ruusuja. Olin listannut mielessäni kaikki ihmiset, jotka tiesivät minun käyvän äidin haudalla aina lauantaisin: mummi ja vaari, Valon perhe ja muut kyläläiset.
Louna on jäänyt lapsena orvoksi, sillä Milla-äiti on menehtynyt pian tyttärensä syntymän jälkeen. Isä ei ole kuvioissa ollutkaan, ja Louna on päätynyt kasvamaan adoptiovanhempiensa huostassa Utön saarella. Häntä kuitenkin vaivaa oma tausta, ja asia alkaa pohdituttaa entistä enemmän, kun äidin haudalle ilmestyy yllättäen kukkia. Kuka ne on tuonut? Onko saarella käynyt joku, joka tunsi äidin?
Lukijalle selviää, että Millan tausta on ollut traumaattinen. Jo alkukohtaus paljastaa, että hän oli mukana Estonian traagisella viimeisellä matkalla, eikä hänen elämänsä muutoinkaan ollut kovin sadunhohtoinen. Mutta kuka oli Lounan isä? Entä miksi Lounan äidinäiti ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä lapsenlapseensa?
Salaisuuksia selvittäessään Lounan on jatkettava elämäänsä. Utö vaihtuu pääkaupungin sykkeeseen, kun Louna päättää aloittaa lukion Helsingissä. Aivan puhtaalta pöydältä hänen ei tarvitse aloittaa, sillä hän on ehtinyt kesällä Utössä tutustua ikäisiinsä nuoriin. Erityisesti hänen mielessään pyörii eräs Hannes, joka kuitenkin tuntuu saavuttamattomalta. Toisaalta kotisaarella on rakas ystävä, erityinen Valo, jonka jättäminen ei ole aivan helppoa.
Meren koskettamat on ihanan tunnelmallinen (ja merellinen) tarina Lounasta, joka on saariston tyttö jokaista soluaan myöten. Hän on elävän tuntuinen hahmo, jolle toivoo hyvää ja jonka toivoo pääsevän selville juuristaan. Muutenkin henkilögalleria on kiinnostava ja pysyy moninaisuudessaan mainiosti koossa.
Paikoin mietin, olisiko ainesten karsiminen ja ajoittain myös kerronnan yksityiskohdista nipistäminen tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Mutta silti: Lounan tarina on erittäin toimiva ja tunteisiin vetoava. Loppua kohden jännitys tiivistyy niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistä, ja kansien sulkeuduttua ajatukset jäävät teoksen maisemiin, erityisesti Suomenlinnaan ja Utölle.
Muualla: Kirjapöllön huhuiluja ja Lue meille äitikulta.
Oi! Tää kuulostaa niin hyvältä kirjalta.
VastaaPoistaVaikuttaa kiinnostavalta romaanilta, jossa useitakin mysteerisiä koukkuja tuntuu olevan. Kirjailija on minulle on ennestään täysin tuntematon ja piti ihan googlettaa. Nuortenkirjallisuus ei herätä minussa yleensä suuria intressejä, mutta tämän voisin kuvitella joskus lukevani.
VastaaPoistaMeren koskettamat oli minulle Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista kaikkein tuntemattomin. Postauksesi kertoo hyvin, mistä kirjassa on kysymys. Hyvältä vaikuttaa.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti lukulistallani, aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, ja olen kuullut kirjasta paljon hyvää jo ennen F-ehdokkuutta. Saaristo kiehtoo miljöönä ja teemana.
VastaaPoistaMinulla on tämä Meren koskettamat -kirja, mutta olen hieman empinyt tarttua siihen Estonia-kytkyn vuoksi. Juttusi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Estoniaa vain sivutaan. Onnettomuus kosketti vahvasti, sillä asuin silloin Latviassa ja kuljin lautoilla usein takaisin Suomeen. Ruotsalaisia kuoli yli 500, virolaisia 285, latvialaisia 17, suomalaisia 10. Edelleen jokaisella laivamatkalla, noin kerran kuussa, Estonia muistuu mieleen, ja pelkään vähänkään isompia aaltoja.
VastaaPoistaLeena Paasio tuntee koulumaailman ja kuvaa sitä hyvin myös hänen aikuisten romaaneissaan. Olen kyllä ajatellut lukea tämän.