Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma

Säälittelevät kuvaukset psykopaattien latteasta tunne-elämästä aiheuttavat minussa kateuden pistoksia. Miten vapaasti ihminen voikaan liikkua ja toimia maailmassa, kun tunteet eivät tule tielle. Miten miellyttävää elämän täytyy olla, kun kaikkea katsoo suloisen välinpitämättömyyden läpi.

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma
S&S 2021
ulkoasu Hilkka Semeri
160 sivua

Tuntemani maailma päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Aiemmin ovat ilmestyneet Keskivaikea vuosi (2016) ja Toinen elämä (2018).

Tämä trilogian kolmas osa onkin kiintoisa päätös sarjalle. Aiemmat osat olivat tuntumani mukaan enemmän sisäänpäin katsovia, nyt kurotetaan laajemmalle. Erityisen huomion teoksessa saavat psykopaatit, joista kirjailija haluaa tietää enemmän. Psykopatian kautta hän tarkastelee omaa mielenmaisemaansa ja erityisesti tunteitaan.

Vanhatalo pitää jossain määrin ongelmallisena sitä, että tunteita on niin paljon ja ne vaikuttavat elämään niin suuresti. Psykopaatti ei juuri tunteile eikä ainakaan jää vellomaan tunnemyrskyihinsä. Tätä vasten on kiehtovaa pohtia, millaista olisi elää psykopaattina:

– – ainakin moni pitäisi sellaista olemisen tapaa varmaan parempana kuin omaa levottomuuttani, tuskaisuuttani, kroonistunutta ahdistusta sekä vuoroin alistunutta, vuoroin pelokasta suhdetta maailmaan.

Alkuun luen kirjaa ja erityisesti psykopatiaulottuvuutta kovin hämmentyneenä. Hieman vieroksuenkin, myönnän. Mutta lukemisen edetessä lämpenen ja jälleen kerran huomaan pitäväni erittäin paljon Vanhatalon tavasta tarkastella maailmaa. Löydän hänen ajatuksistaan paljon tunnistettavaa ja ihailen hänen kykyään sanallistaa arkisia oivalluksia.

Tuntemani maailma katsoo moneen suuntaan, ja kirjan nimi on inspiroivan monimerkityksinen. Kirjailija kysyy, mikä merkitys on hänen tunteillaan ja tekemisillään, mikä merkitys on kirjoittamisella. Samalla hän antaa lukijalleen ajatuksen alkuja, joita lukija voi kehittää edelleen omaan suuntaansa.

Luen kirjan lopusta jonkinlaista rauhoittumista ja sovun löytämistä oman sisimmän kanssa. Rauhaa kantautuu myös lukijalle, ja Tuntemani maailma päättää trilogian onnistuneesti.

Kommentit

  1. Tämä Vanhatalon kirja on minulla vielä lukematta. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Ainakin juuri tuo, miten paljon helpompaa elämä olisi, kun ei olisi niin paljon tunne-elämän draamaa. Siihen ihanaan välinpitämättömyyden tilaan kun pääsisikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin välillä kaipaan. :) Varsinkin öinen ahdistus ja huolestuminen olisi kiva saada siivottua elämästä pois.

      Poista
  2. Olen viime aikoina jotenkin havahtunut tunteiden merkittävyyteen, kun kuulin eräällä luennolla tiivistyksen siitä, että koulumaailma on tunteiden kenttä ja havainnon siitä, että lasten tunnesanasto on kaventunut. Nämä asiat ja ihan perusteoria siitä, että päällimmäisen tunteen taustalta on usein löydettävissä vielä jokin varsinainen tunne, syy, saivat kiinnostumaan enemmänkin tunteiden tunnistamisesta ja sallimisesta. Vanhatalon teos voisi siksi olla itsellekin sopiva teos lukea lähiaikoina. Keskivaikea vuosi oli aikanaan hyvä lukukokemus, mutta tuo toinen osakin on kyllä vielä lukematta. Tiedä sitten, haittaako mitään, vaikka lukisi "väärässä" järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että vaikka tunteista puhutaan nykyään käsittääkseni paljon, on lasten tunnesanasto silti kaventunut. Olen ymmärtänyt, että ainakin joissakin kouluissa on lasten mahdollista päästä harjoittelemaan tunnetaitojaan – sellainen olisi varmaan tarpeen kenelle tahansa.
      Minusta näitä kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan toimivat hyvin itsenäisestikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...