Minun olisi myös pitänyt jakaa kanssasi uutinen pojastamme Oležkosta ja minun olisi pitänyt tehdä se viipymättä, kun tajusin odottavani lastamme. Minä aioin tehdä niin. Ajattelin, että uskoisit lapsesi äitiä ennemmin kuin muita, mikäli kaikki menisi pieleen. Ja ellet uskoisi, auttaisit kuitenkin, jo poikasi vuoksi.
 |
| Sofi Oksanen: Koirapuisto Like 2019 405 sivua |
Tarina lähtee heti ensi sanoista viemään tavalla, jota on mahdotonta vastustaa. Helsinkiläiseen koirapuistoon asettuneen Olenkan lähelle asettuu tuntematon nainen, jonka liikkeissä oli ihmisenkipeyttä ennakoivaa hitautta ja joka pysyy odotuksista huolimatta vaiti. Koirapuistosta tarina laajenee kohti Viroa ja Ukrainaa, kohti menneisyyden ankeutta ja loistoa, menetyksiä ja menestyksen hetkiä.
Mitä Olenkalle on tapahtunut? Miksi loisto on vaihtunut yksinäisyyteen ja ankeaan lähiöasuntoon? Kuka on sinä, jota nainen puhuttelee? Mitä tapahtui lapselle, jota hän odotti? Millaisia ovat menneisyydestä nykyhetkeen ulottuvat teot, joiden muisto ei jätä rauhaan?
Yksityiskohdat selviävät vähitellen. Niin taiten, että tarina pitää tiukasti pihdeissään viedessään lukijan naisen pään sisälle ja muistoihin. Ne kuvaavat Viron ja Ukrainan lähihistoriaa tarkkuudella, jossa on jotain hätkähdyttävää ja samalla hyvin avartavaa. Menneisyyden Viro ja Unkari siintää silmissä kuvina, joita synnyttää ansiokas kuvailu.
Olenkan lähtökohdat ovat tukalat. Jo varhain hän ymmärtää, että eteenpäin pääsee vain, jos on itse valmis ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Mallin ura Pariisissa latistuu kastanjasosemainokseen ja nuori nainen palaa maitojunalla kotiin, missä läsnä on rahattomuutta, kurjuutta ja epämääräisiä ansaintakeinoja. Taustaa vasten on ymmärrettävää naisen ajautuminen eettisesti arveluttavaan toimintaan, Ukrainassa hyvinkin kannattavaan munasolubisnekseen, joka tarjoaa monelle nuorelle naiselle väylän kivuta ryysyistä rikkauksiin. Samalla riskit ovat suuret ja keinot kovat. Moni on valmis melkein mihin tahansa saadakseen kaivatun lapsen, ja moni on rahan ja ison bisneksen vuoksi valmis uhraamaan melkein mitä tahansa, jopa ihmishenkiä.
Ja kaikki tuo – itsekkyys, riisto, antaminen ja saaminen – ovat ajaneet Olenkan tarinan nykyhetkeen, jossa hän on menettänyt lähestulkoon kaiken. Siltä se lukijasta helposti vaikuttaa. Tärkeä asema munasolubisneksen koordinaattorina on vaihtunut alipalkatun siivoajan työhön. Mitä naiselle on tapahtunut, se on kantava kysymys, jonka varaan jännite rakentuu. Tarinan kertoo Olenka, ja arvailtavaksi jää, kuinka paljon hänen kertomaansa voi luottaa. Selvää lienee ainakin se, että kertomuksen sinä herättää vahvoja tunteita – suurta kaipausta siinä, missä myös pelkoa.
Jännitettä romaanissa riittää. Sofi Oksanen kirjoittaa vahvasti, harkituin ja taidokkain lausein tarinaa, josta iso osa tulee ahmittua. Niin kiire on tietää. Vastauksia tipahtelee vähitellen, mutta ei kaikkeen – ja hyvä niin.
Koirapuiston aihe on raskas enkä lukijana voi olla ahdistumatta siitä, miten raadollinen romaanin maailma on. Vaikka henkilöt jäävät melko etäisiksi, on tarinassa intensiivisyyttä, joka imee mukaansa. Kaiken kaikkiaan Sofi Oksasen uutuus on vakuuttava ja tunnelmaltaan trillerimäinen romaani, joka ei jätä kylmäksi.
Koirapuistosta muualla: Kirja vieköön!, Annelin kirjoissa, Kirjoihin kadonnut, Luettua ja maistettua, Kirjavinkit ja Kulttuuri kukoistaa.
Koirapuisto on vakuuttava ja se voisi olla totta. Olen katsonut dokumentteja kohdun vuokrauksista ja luovuttajien ulkonäkö jne. valinnoista, joten aihepiiri on todellakin nykyaikaa. Niissä liikkuu isot rahat, joista suurimman osan vievät rikollisjärjestöt. Ja ne järjestöt eivät tunnetusti kaihda mitään.
VastaaPoistaMinulle tämä aihepiiri oli kovin vieras, mutta hyvin vakuuttavasti sitä romaanissa kuvataan. Rikollisjärjestöjen mukanaolo kuulostaa kyllä pelottavalta.
PoistaEhkä vähän kolea ja etäinen, mutta tämä maailmakin oli jäätävä. Voi naisparat!
VastaaPoistaVaikka henkilöt jäivät vähän etäälle, oli tässä hyvää imua, joka vei kyllä mukanaan.
Poista